ARPA ON HEITETTY

Hieroin vaihtokauppoja sinisestä Maaherrastani (ilman hattua) punaiseen Noppapulloon. Kaupat jäivät jäihin, mutta hinku jäi. Niinpä sitten huutonetistä bongasin vihjeen perusteella myynnissä olevan rubiininpunaisen nopan. Ja nyt se nököttää tuossa hyllyllä. Ei sitä uskalla heittelemään ruveta, vois tulla sirpaleita. Vaikka toisaalta sirpaleiden sanotaan tietävän onnea. Mene ja tiedä.

Maaliskuu, kevään kuukausi. Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, hohtavia hankia ja virkistynyttä mielialaa. Helmikuu päättyi Kalevalan päivään. Oltiin laulamassa kansalaisopiston vuosijuhlassa molempien kuorojen kanssa. Esitelmä Kalevalasta kirvoitti muistelemaan vanhaa runoa miehestä ja hänen kolmesta pahastaan. Jotenkin se runo aina nousee mielen sopukoista: "Kolm on miehellä pahoa, kolme miehen kuolemata.
Yks on vuotava venonen, toinen heittiö hevonen ja kolmansi äkäinen akka.
 Kyllä mies pahasta pääsi, venehestä vuotavasta: venosen tulelle syötti.
 Kyllä mies pahasta pääsi, hevosesta heittiöstä: hevosen susille syötti. 

 Vaan ei pääse mies pahasta, akasta äkisevästä. Sit ei saata tulehen panna, saata ei syötteä susille.
 Kun ei surma suorin tehne, tappane Jumalan tauti!" 
Niinpä, mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi...aika hurjaa!

Hieman olen kevään myötä reipastunut. Olen vetänyt koirulin kanssa lenkkejä vähintään kerran päivässä hikeen asti. Vaan eipä se ole juuri painoa vähentänyt....mut muuten tehnyt hyvän olon.
Toivon, että lenkkeilybuumi ei vaan katoa... Ja ehkä reippailulla on hieman vaikutusta myös imelyysindeksiini, on pysynyt alle seitsemän. Meinasin tosin revetä, kun mittaliuskat maksoivat maltaita apteekissa, en saa niitä koska lääkitystä ei ole aloitettu, näin sanoi terveyskeskus. Mutta tarvitsen niitä kuitenkin.

Aamulla oli lintujen konsertti alkanut lähimetsikössä. Bongasin paitsi ne tavalliset: korpit, närhet, harakat, mustarastaat ja tiaiset myös varpusia, joita en ole nähnyt aikoihin, pikkutikan ja palokärjen, joka rummutti kuuluvasti lyhtypylvästä. Punatulkkukin käväisi lintulaudan antimilla. Pöllöt eivät enää valoisan aikaan huhuilleet. Ja ihan ilostuin, kun tien reunassa oli useat pienet kavion jäljet, peuroja on sittenkin vielä hengissä tässä lähellä. Kuvassa olevat lintuset eivät tosin laulele vaikka nokat on auki!

Tänään olen ollut keittiössä kastrullikomeljanttarin hommissa.
Tein kulhollisen omalla reseptillä jauheliha-kanttarellipihvejä, ison tupperpadallisen uunivihanneksia (bataattia, lanttua, porkkanaa ja punajuurta), keitin kattilallisen lammaskaalia ja toisen kattilan vispipuuroa. Huomenna ollaan lähdössä vuosittaiselle harmonikkaristeilylle ja Simolle tulee hoitaja ja hänelle laitoin sapuskaa valmiiksi, ettei hänen (miespuolisen) tartte hätäillä sapuskoista. Paistoin sitten vielä suklaahippukakun. Olen tykästynyt sen helppouteen ja hyvään makuun. Tässä ohje, nappasin sen jostakin netin syövereistä: 2 dl sokeria, 2-3 munaa, 3 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria, 2 dl maitoa ja 100 gr leivinmargariinia. Sähkövispilä surraamaan: sokerit ja munat vaahdoksi, lisätään rasva, sitten maito. Vispataan reilusti. Lisätään jauhot, joissa leivinjauhe ja lopuksi 100 gr suklaahippuja. Sekoitetaan, lorotetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja uuniin 175 asteeseen tunniksi. Hyvä tulee...ja helppo kuin mikä.

Nyt olis sitten aika kerätä huomiset kamppeet kassiin valmiiksi. Eipä tosin yhden yöseudun reissulla niin kummoisia kuteita tarvitse, yhdet vaihtovaatteet riittää. Tilausajobussi nappaa meidät kyytiin ja ajellaan Turkuun ja maanantai-iltana takaisin. Ehkä pieni tuuletus on hyväksi meikäläisellekin. Simolle varasin hammastarkastuksen ja -puhdistuksen keskiviikoksi. Surku kun nukutetaan, mutta muutenhan sitä ei voisi suorittaa.

Laiska töitänsä lukevi, näin sanoi vanhat  ennen. Totta se on. Taisin jo syyllistyä itseni kehumiseen, joten nyt shut up! Eikä kuvia!