SUUKKOJA

Eilen iltauutisissa kerrottiin, että Pariisissa on myynnissä Auguste Rodinin Suudelma-patsaan pienoismalli. Onhan niitä suudelmia, pusuja jos vaikka minkälaisia. Ennen kutsuttiin Brunbergin suukkoja neekerinsuukoiksi, hillolörtsyköitä pusuiksi jne. Mutta ihka oikean suudelman tuo taitava Rodin on patsaaksi veistänyt.

Olin vuosia sitten kehys- ja kultauskurssilla. Silloin niin intoa piukassa, että raahasin kotiin kaikki mielestäni kauniit kipsikuvat, joita sitten lakkasin, mixtionöljysin ja lehtikullalla tai -hopealla päällystin. Valmiit työt vielä kerran lakattiin ja patinoitiin. Aivan hykerryttävän hauskaa tekemistähän se olikin ja siltä ajalta huushollissani on melkoinen määrä vieläkin jäljellä kultakehyksisiä tauluja, kelloja ja enkeleitä mm.

Yksi lemppari on Suudelma. Löysin sen kipsisenä tukholmalaisesta pienestä putiikista ja sieltä se hyppäsi kainalooni. Tämä ei ihan ole Rodinin suudelman kaltainen, mutta aika paljon samaa siinä on.

Kysyntää suutelevalle parille olisi ollut, mutta olen halunnut sen säilyttää ihan itselläni. Minulla on vielä jäljellä erilaisia aihioita kultausta odottamassa, mutta en vaan saa itsestäni irti toimeen tarttumista. Kurssiaikana tein monta isoa peilinkehystä, kynttilälampettia, seinäkelloa ja erilaisia figuureja, joita olen antanut enimmän osan pois. Vielä kuitenkin kiehtoo kultaus ja hopeointi. 

Varsinainen suukkojen jakaja meillä on tämä pieni koiruli. Tänäkin aamuna heräsin siihen, että joku kosketti kuonollaan nenänpäätäni merkiksi, että uusi päivä on alkanut ja että postilaatikolle ja pissalenkille olisi mentävä. Kun siinä sitten venyttelin tahallani vielä vaakatasossa, alkoi lipaisuja tulla pitkin naamaani niin, että oli pakko nousta sängystä ja vetää kengät jalkaan ja lähteä raikkaaseen aamuilmaan. Samanlainen pussausbuumi Simolla on myös, jos olen ollut pitemmän aikaa pois kotoa - vaikkapa vaan laulamassa. Hykerryttävän ilonsa koiruli purkaa hyppäämällä syliin ja pussaamalla poskelle.

Tämä ei kuitenkaan ole pusukuva, vaan ilme kertoo, että "mitäs tänne kurkitte, olen jo nukkumassa mamman peiton alla".

Laitoin kuvan eilen faceen ja paljonpa oli poika saanut tykkäyksiä.

Mutta niinhän mekin siitä tykätään, suunnattomasti.

Jossakin kulttuurissa tykkäämistä ei osoiteta pusuttelulla, vaan rapsuttamalla varovasti tykätyn kourapohjaa. Se on hauska hellyyden osoittamisen tapa, näkymättömämpi kuin esim. nenien yhteenhierominen. Kokeilkaapa vaikka.

Aurinkoa päiväänne, ystävät.