Päivät lipuvat pääksytysten kevättä kohti. Välillä vettä, välillä räntää. Pihalla jo nurmikko näkyvissä hetken, mutta sitten taas tuli muutama sentti höttöistä lunta, jossa näkyi aamuiset ketun askelmien jäljet. Talitintitkin palanneet pihapiiriin ja lammikon avannolle kuuluu metsästä iloinen viserrys ja piipitys.
Muuten viikko meni jotenkin huomaamatta. Toisaalta viikonpäivät alkavat minulla olla epäjärjestyksessä, en aina muista, onko tiistai vai jo keskiviikko. Kun ei eläkeläisellä siitä niin väliä.
Perjantai-iltana saimme nauraa sydämen kyllyydestä. Olimme katsomassa Ilkka Heiskasen esitystä Huovisen tarinoista. Voi että, miten yksi supernäyttelijä saa puolitoista tuntia ilotulitusta yksikseen aikaseksi. Olen aina tykännyt Heiskasesta, mutta nyt tykkäys peukuttui moninkertaiseksi.
Ilkka Heiskasen monipuolisuus on hämmästyttävä, hän todella eläytyi teksteihin, otti joskus yleisöä mukaan ja antoi hersyviä nauruhetkiä perjantai-iltaamme. Kannatti lähteä katsomaan.
Lopuksi Heiskanen ilahdutti vielä lausumalla Viidan Betonimyllärin, aivan upea ilta kertakaikkiaan.
Lauantaina oli leipomispäivä. Ja piipahdimme ystävien luona madekeitolla. Että osasi olla hyvää. Lapsena matikoita oli talven mittaan aina ruokana, järven rannalla kun asuttiin. Sen jälkeen todella harvoin tulee laitetuksi madekeittoa. Mutta onneksi ystävät kutsuivat keitolle ja kyllä meille maistui. Jälkiruokana kahvit ja tosca-kakkua. Minä en oikein uskaltanut sitä makeaa suuremmin ottaa, vaikka tietysti mieli olisi tehnyt. Kun nuo sokeriarvot taas seilasivat ees ja taas. Itsestähän se on paljolti minulla kiinni, että saa pysymään alle seiskan. Aina ei muista eikä varmaan edes välitä. Vaikka pitäisi.
Sunnuntaina ajelimme Haminan suuntaan lapsenlapsen uutta kotia ihmettelemään. Jo matkalla minä ihmettelin Ahvenkoskella Markkinamäen tunnelin merkkejä. Onhan se hyvä, että ennen tunnelia on liikennemerkki kertomassa tunnelista, mutta melkoisessa tunnelissa pitää olla, jos ei huomaa sitä, että tunneli loppuu. Nauratti se merkki siellä tunnelin jälkeen. Vaan niinhän meille hallintoalamaisille on opetettu, että esim. nopeusrajoitus on merkittävä sekä alkamaan että päättymään. Sama näkyy pätevän myös tunneliin, hih.
Toinen ihmetyksen aihe on kyseisen valtatien varren massiiviset melusuojat sellaisissa paikoissa, joissa asutus on kaukana peltojen takana. Kun itse asun varsin lähellä motaria, meidän meluaita kyllä kalpenee niiden sinisten ikkunallisten aitojen rinnalla. Olipa joku maanviljelijä jatkanut meluaitaa pehkupaalirullilla, niitä oli kahdessa kerroksessa. Eipä kuulu liikenteen melut. Jess.
Maanantaina alkoi laulut, Kalevalan juhlaan harjoiteltiin. Samoin tiistaina. Kotona en ole saanut juuri mitään aikaan. Vain sen, mikä on ollut huushollin sujumisen kannalta pakko. Mistähän löytyisi tarmoa ravistaa tämä lepsuuden viitta hartioilta. Monta asiaa on suunnitelmissa, mutta kaikki on savolaisen projektin tapaan toteutusta vailla. Ehkä tästä vielä selvitään.
Muuten viikko meni jotenkin huomaamatta. Toisaalta viikonpäivät alkavat minulla olla epäjärjestyksessä, en aina muista, onko tiistai vai jo keskiviikko. Kun ei eläkeläisellä siitä niin väliä.
Perjantai-iltana saimme nauraa sydämen kyllyydestä. Olimme katsomassa Ilkka Heiskasen esitystä Huovisen tarinoista. Voi että, miten yksi supernäyttelijä saa puolitoista tuntia ilotulitusta yksikseen aikaseksi. Olen aina tykännyt Heiskasesta, mutta nyt tykkäys peukuttui moninkertaiseksi.
Ilkka Heiskasen monipuolisuus on hämmästyttävä, hän todella eläytyi teksteihin, otti joskus yleisöä mukaan ja antoi hersyviä nauruhetkiä perjantai-iltaamme. Kannatti lähteä katsomaan.
Lopuksi Heiskanen ilahdutti vielä lausumalla Viidan Betonimyllärin, aivan upea ilta kertakaikkiaan.
Lauantaina oli leipomispäivä. Ja piipahdimme ystävien luona madekeitolla. Että osasi olla hyvää. Lapsena matikoita oli talven mittaan aina ruokana, järven rannalla kun asuttiin. Sen jälkeen todella harvoin tulee laitetuksi madekeittoa. Mutta onneksi ystävät kutsuivat keitolle ja kyllä meille maistui. Jälkiruokana kahvit ja tosca-kakkua. Minä en oikein uskaltanut sitä makeaa suuremmin ottaa, vaikka tietysti mieli olisi tehnyt. Kun nuo sokeriarvot taas seilasivat ees ja taas. Itsestähän se on paljolti minulla kiinni, että saa pysymään alle seiskan. Aina ei muista eikä varmaan edes välitä. Vaikka pitäisi.
Sunnuntaina ajelimme Haminan suuntaan lapsenlapsen uutta kotia ihmettelemään. Jo matkalla minä ihmettelin Ahvenkoskella Markkinamäen tunnelin merkkejä. Onhan se hyvä, että ennen tunnelia on liikennemerkki kertomassa tunnelista, mutta melkoisessa tunnelissa pitää olla, jos ei huomaa sitä, että tunneli loppuu. Nauratti se merkki siellä tunnelin jälkeen. Vaan niinhän meille hallintoalamaisille on opetettu, että esim. nopeusrajoitus on merkittävä sekä alkamaan että päättymään. Sama näkyy pätevän myös tunneliin, hih.
Toinen ihmetyksen aihe on kyseisen valtatien varren massiiviset melusuojat sellaisissa paikoissa, joissa asutus on kaukana peltojen takana. Kun itse asun varsin lähellä motaria, meidän meluaita kyllä kalpenee niiden sinisten ikkunallisten aitojen rinnalla. Olipa joku maanviljelijä jatkanut meluaitaa pehkupaalirullilla, niitä oli kahdessa kerroksessa. Eipä kuulu liikenteen melut. Jess.
Maanantaina alkoi laulut, Kalevalan juhlaan harjoiteltiin. Samoin tiistaina. Kotona en ole saanut juuri mitään aikaan. Vain sen, mikä on ollut huushollin sujumisen kannalta pakko. Mistähän löytyisi tarmoa ravistaa tämä lepsuuden viitta hartioilta. Monta asiaa on suunnitelmissa, mutta kaikki on savolaisen projektin tapaan toteutusta vailla. Ehkä tästä vielä selvitään.
Monipuolista menoa on sinulla ollut, ei ihme jos vähän sitten lepsuileekin, eihän ihminen kaikkea jaksa.
VastaaPoistaPäivät pidentyvät nyt ihan kohisten, kevättä kohti mennään vauhdilla. Hyvä niin, vaikka vielä tätä talveakin piisaa ja varmaan vielä pakkanenkin helistelee, mutta alkaahan se sitten jo päivällä helpottamaan.
Kiitos mummeli, kevään aistii jo pienten lintujen viserryksestä ja päivän pidentymisestä. Voihan meille vielä pakkasiakin tulla, mutta tuskin enää ihan paukkupakkasia. Toivotaan ainakin, ettei palella tarvitse.
PoistaKerro heti, kun sen tarmon löydät!
VastaaPoistaVähän olis niinkuin löytymässä, mutta vielä niskuroi ilmaantumistaan tämä tarmo. Ehkä se löytyy kevään myötä!
PoistaHeiskanen on kyllä yksi maamme parhaimmista mies näyttelijöistä, taipuu moneen ja eikä niitä maneereitakaan ole mainittavasti.
VastaaPoistaOikein heleää helmikuuta teille
Myös sinulle kosotäti aurinkoista helmikuuta!
PoistaTäällä toinen eläkeläinen, jolta meinaa viikonpäivät joskus sotkeutua. Onneksi tietsikassa on päiväys ja kalenteri on vieressä, niin pysyy selvillä =D.
VastaaPoistaAh, madekeittoa. Se oli lapsuuden herkkua. En minä siitä kalsta välittänyt, mutta mateen maksa oli aivan ihanaa. Silloin sitä uskalsi vielä syödä. Miten mahtaa olla nyt?
Mitäs se Simopoika niin terävänä siinä katselee? <3
Onko teillä Simon lisäksi kuvassa olevia Chinchilloja, vai onko vanha kuva?
Toisaalta ei eläkeläisen tartte viikonpäivistä niin tarkkaa lukua edes pitää! Minä luen prinssipuolison kalenterista joskus, että mikä meininki.
PoistaMadekeitto maistui todellakin hyvältä. Mateeen maksasta oli ystäväni tehnyt sipulin ja kerman kera voileivän päällystettä, kyllä sekin maistui hyvälle.
Simo päivystää pihalla, korvat pystyssä että kuulee pienenkin risahduksen pihapuista.
Chinchillan kuva on jäänyt tuohon sivustaan, monesti jo mietin sen poistamista. Meillä oli aivan ihana Priscilla-tyttö, sitten lapset hankkivat synttärilahjaksi mustan Elviksen ja sitten meillä olikin pieniä poikasia (Viljo, Paavo jne.) Nyt on jäljellä vain kylppärin ovenpieleen jyrsityt jäljet.
On nyt heti vasiten sanottava, että jo Simosta hyvä kuva, vaikka ei kattokaan päin....valkoinen lumi ja kauniin koiran valkoinen turkki johon osuu päivän säde joka korostaa Simon hyvin rimmattuja lihaksia ja koko roppaa....ainesta olisi parempiikin kisoihin!!!!!
VastaaPoistaMinulta sotkeutuu viikonpäivät alvariinsa, aika usein joudun niitä tarkistamaan jotta kärriltä pysyisin..... moiiiii....;)
Välillä on postattava Simosta muitakin kuvia kuin vaan lötkötysjuttuja. Jess, on pojalla jäntevyyttä kuten terrierillä yleensäkin.
PoistaViikonpäivistä ei enää ole niin väliäkään, elämä mataa hiljalleen (?) eteenpäin. Onneksi päivämäärä on läppärin alalaidassa näkyvissä, tietää näin edes kuukausitasolla, missä mennään. Heleätä ja aurinkoista helmikuuta keskeiseen Suomeen toivottelen!♥