LYSTIKÄSTÄ LAUANTAITA

Viikko mennä sujahti suhteellisen nopeasti. Päästiin jo lauantaihin. Perheen äidin ainainen pulma on, mitä laittaa ruuaksi perheelle. No, meillä siis vain prinssipuolisolle normaalitapauksissa. Simo kun syö omia raksujaan kera märkäruokapurkista lusikoidun lisukkeen.

Pari-kolme viikkoa sitten meillä pidettiin kuppisulkeiset eli Tupperin kutsut. Emännänlahjana tupsahti puna-valkoinen raastinmylly. Päätin testata myllyn ja kehittelin päässäni porkkana-keiton. Samalla tavoin kuin ennen vanhaan Kyllikki Virolainenkin ihan omasta päästään keitti kalasoppaa. No vitsi, vitsi.
Näin se kävi näppärästi. Kuorin viisi isoa porkkanaa, surrasin ne uudella myllyllä raasteeksi kattilaan. Vettä niin, että raaste peittyi, suolaa ja hitusen mustapippuria perään. Keitin porkkanaraastetta kypsäksi (en halunnutkaan siitä sosemössöä). Lisäsin kattilaan vehnäjauhot (n. 2 rkl) maitoon sekoitettuna. Ja lisää maitoa, että syntyi keittoa riittävästi. Kun keitto oli kiehuttanut vehnäjauhot kypsiksi, tipautin kattilaan koskenlaskijaa (noin puolet paketista) ja hämmentelin kunnes se oli sulanut. Ripotin keiton pinnalle persiljasilppua. Ja ei kun syömään. Että maistui hyvälle jälkiuunileivän ja rosvopaistisiivun kera. Prinssipuolisokin kehui, vaikka ensin arvuutteli, mitä olin keittoon kätkenyt.

Aamulla olin jo keittänyt valmiiksi vispipuuron. Sen tein mustaherukkasoseesta, jonka kekkasin pakastimesta eilen illalla marjoja sieltä tonkiessani. Mustaherukkaa tulee aina niin runsaasti, että sitä on säilöttävä muodossa jos toisessakin. Puolukkakin on perinteinen vispipuuron marja, mutta minä tykkään enemmän tästä mustaherukkaisesta. Siihen vaan loraus maitoa ja ääntä kohti.

Tulipa nyt pelkkää ruokajuttua. Meillä on sellainen järjestys, että prinssipuoliso toimii noutajana eli käy kaupassa ja minä sitten sovellan hänen hankkimansa ruokatarvikkeet syötävään kuntoon.
Aika paljon mies tuo kaupasta paitsi erilaista lihaa myös kanaa ja leikkeleitä vihannesten lisäksi. Ja tällä viikolla tarjouksesta ison ämpärillisen keltaisia appelsiineja. Ihan urakalla niitä on pitänyt napostella. Toisaalta, nyt kun aurinko on piilossa ja lunta satelee, on syytä hankkia aurinko vaikka appelsiineista, että "helemat paukkuu".

Ikkunalla avasi punainen joulukaktus nuppunsa, vähän on myöhässä, mutta vastapainoksi Korkeasaaren karhut ovat jo talviunilta heränneet kuukautta liian aikaisin.  Ja meidän Simo ottaa kevään tulemisen lempipaikallaan sohvassa rennosti, vähän raottaa silmiään kun hiivin kameran kanssa lähelle ja salama räpsähtää.

Huomenna on laskiaissunnuntai. Liukasta on hiekottamattomilla pihateillä. Varotaan katkomasta luitamme ja köpötellään sauvojen kera. 

Jospa se aurinkokin taas ilmestyisi lumisateen jälkeen.