TIKU, TAKU JA TUKU

Simolla päivystystä riittää. Pienet vipeltäjät kiipeilevät kuistin katonrajassa ja aiheuttavat koirulille sydämen tykytystä!

        Haloo oravaiset! Olette minun reviirilläni! Hau-hau!

Mun on pakko tulla lähemmäksi kuistille, kun vipellätte siellä ylhäällä.

Älkääpä nakerrelko telkkarin antenninjohtoa poikki, mitenkäs mamma sitten voi Lemmen  viemäänsä seurata!

       Nähty! Leikitään vain hippaa, minä haluan mukaan...

            Kyllä minä kohta pystyn hipaksi hipaisemaan!

(Ai-ai, kynnenjälkiä jää oveen eikä mamma siitä tykkää...)

Hienosti jo kynnet pitää hirren pinnassa, putoamisvaaraa ei ole!

No hyvä on, leikkikää hippasta keskenänne, minä katson alhaalta.

Mökillä on kyllä kivaa, paitsi oravia, myös paljon lintuja, joita pitää haukkua, kun ilmestyvät ilmatilaani. Ja kuikat järvellä. lokki laiturilla ja voi ei, nyt nuo oravanpojat taas alkavat juosta kuistin katonrajassa. Nyt ei ehdi enempää juttelemaan, tsau vaan! Terveisin Simo Sallinpoika Hurtta kesämaisemista.

KESÄAAMUA NIEMEN NOKASSA

Hehkutusta jälleen. Aamuvarhaisella aurinko paistaa, rannassa kuuluu veden loiske ja lokki kirskahtaa siipien viistäessä veden pintaa. Läheisessä lahdessa joutsenpari pyllyt pystyssä nauttii aamupalaa ulpukoiden juurakoista. Kuikkaherra vaimonsa kera soutelee kohti joutsenia. Harmi, että kamerallani ei onnistu kuvat näin kaukaa otettuna, on pakko tallentaa näkymä vain omaan pääkopan kuvatiedostoon!

Veden lämpötila järvessä on 16 astetta. Salakan kutuaika parhaimmillaan. Hopeakylkisiä kaloja pompahtelee rantakivien lomassa ja laiturin päädyssä.

Lokki keinuu kivien lähellä, aamupala on helposti napattavissa kutevista salakoista. Vesi kiehuu ja poreilee, joskus pomppaa hopeakylkinen salakka veden pinnan yläpuolellekin innoissaan.

Lapsina usein ihmeteltiin salakan kutuaikana veden poreilua ja loisketta istumalla hiirenhiljaa rantapenkalla!

Lahden poukamasta lipuu hohtavan valkoiset joutsenet rintarinnan kohti vastarannan lahdeketta. Kohottavat kaulaansa ohittaessaan meidän rannan. Upea näky.

Veden sinisyys aamuauringossa on sykähdyttävää. Kuikkapari suunnisti jo saaren rantaa kohti. Siellä niiden on hyvä pesiä, ei ole vaaraa, että pesä tuhottaisiin.

Simo on ihan täpinöissään laiturilla. Ihan selvästi koiruli osaa nauttia kesäisestä aamusta.

On Simolla tietysti muitakin nautinnon hetkiä. Niin kuin nyt esimerkiksi saunominen. Mikä autuas olotila leppoisissa löylyissä!

Vesi ei kuitenkaan houkuta järvessä eikä saunassa. Mutta ei vastustele suuremmin, kun joskus shampoopesen ja suihkutan koko koirulin. 

Eilisen illan iltarusko punersi taivaan ja heijastui veden pintaan. Ennusti hienoa aurinkoista päivää, eli niinkuin siinä sanonnassa:
"...iltarusko hyviksi ilmoiksi!"  Luonto tosin kaipaisi välillä sadetta, mutta sitähän on luvattu viikonlopuksi. Eipä se meitä haittaa.

KESÄ ON TÄÄLLÄ

Lämpimät toukokuun viimeiset päivät ovat hämmästyttäneet ja saaneet luonnon puhkeamaan täyteen kukoistukseen. Muistan, miten ennen vasta juhannuksena kukkivat kielot, syreenit ja pihlajat. Eilen illalla ajeltiin ohi Toivakan ja kas, siellä siniset syreenit olivat täydessä kukassaan. Vau! Sehän on kesä nyt!

Iltamyöhään lämmitettiin sauna ja meistä uskaliaampi kävi myös järvessä. Minä hiippailin veteen vasta aamulla herättyäni ja kas, siellähän jo saattoi uida pitkiä vetoja. Viikossa on aurinko lämmittänyt järven veden uimakelpoiseksi. Hienoa!

Päivä on ollut aurinkoinen ja todella lämmin. Aamulla ajateltiin, että vietetään päivä pelkästään lökötellen ja nautitaan yhdessä olemisesta. No joo. Tulipa heti aamupalalla puheeksi tuo "multa-Karttusen kökkö" tuossa parkkipaikan reunassa. Eikä siinä paljon nokka tuhissut, kun otettiin kottikärryrallia ja kasa siirrettiin kasvimaalle. Ensin tietysti lapioitiin alta pois komposti- ja lantamulta, niistä tehtiin penkki pienelle kurpitsantaimelle ja avomaakurkun taimelle. Pieni kasvihuone myös kasattiin odottamaan salaatin siementen kylvämistä.

Istuttelin mukanani tuodut kesäkukat vielä tyhjinä olleisiin ruukkuihin ja saaveihin. Osa kukista on menossa perjantaina vielä hautausmaalle äitini haudalle.

Ihan pakko on aina välillä ihastella kukkamaalla auenneita ihanuuksia. Tulppaanit ovat täällä nyt upeimmillaan.

Ja nämä helmihyasintit ilahduttavat!

Ihastuttavia ovat myös lemmikit (Vergiss mein nicht!) jotka leviävät kukkamaalla jokaiseen tyhjään välikköön. Sinisiä, valkoisia ja pinkinpunaisia lemmikkejä. Ihania ovat.

Tässä vielä pinkkilemmikistä lähikuva:

Pilvikirsikkaa mittailin silmämääräisesti, lähenee jo kymmentä metriä!

Täydessä kukassa oleva pilvikirsikka on kuin kesämorsian.

Syksyllä puu on täynnä pieni punaisia "kirsikoita" joita linnut kantavat ympäri rantamaisemaa.

Simolla on ollut täyspäiväistä puuhaa vahtia vintiltä oravanpoikasia.

Ihan piti pompata terassin pöydälle ja yrittää kiivetä hirsiseinää ylöspäin. Ja jos oli pihalla, juoksi mökin ympäri kuono kohti vinttiä!

Kunnes väsyi ja istahti rappusille syöttämään itseään itikoilla.
Niitä on nyt ihan hurjan paljon, onpa linnuilla ruokaa!

Ilta tyyntyy, järvenpinta on kuin peili ja aurinko kultaa vielä takarannan metsikön. Pian lämpiää sauna, sana, jonka sanominen Simon kuullen saa koirulin juoksulla kiiruhtamaan saunalle. Pieni koirapoika nousee lauteille loikoilemaan ja nauttii lämmöstä. Sitten haluaa saunamökkiin ja yöunille. Niin mekin, vaikka pulahdammekin vielä järvessä löylyjen jälkeen. Elämä on.

VUOKRALAISET

Edellisessä postauksessa kerroinkin mökin vintillä vilistävistä vuokralaislapsista. Illalla on tarkoitus taas lähteä katsastamaan, vieläkö vähintään kolme hännäntupsua roikkuu katon rajassa.
Vahinko, että kuvasin niin kaukaa ettei kuvat tarkentuneet...

Nämä vilkkaat oravapojat ovat jo melkoisen varttuneita, pian pyyhältävät jo läheiseen kuusikkoon. Varapesä näille on meidän varastoaitan ylähyllyllä, valtava mytty vuorivillaa ja oksia. On annettu sen olla siellä ihan rauhassa. Talveksi oravat  tulevat taas mökin vintille, siellä on hyvä sukeltaa vuorivillojen sisään pakkasta pakoon. Jäi aikoinaan verkottamatta katon aluset, nyt vintistä on tullut oravaperheen talvikoti. Vaan haitanneeko! Lähtiessä aina peittelen vesiämpärit, sillä joskus vuosia vuosia sitten pieniä oravanpoikasia hukkui ämpäreihin. Varmuuden vuoksi pidän puukepakkoa ämpärissä pystyssä myös silloin, kun olemme mökillä. Onpahan pikkuoraville pelastautumisoksa, jos sattuvat tippumaan vesiastiaan.

Kivahan sieltä katon rajasta on katsella järvelle ja nauttia aurinkopäivistä!

SYLI TÄYNNÄ RENTUKOITA....

Puuttuu vain se kukkamekko punainen, eikä ole pientä lettipäistä tyttöäkään. Mutta haitanneeko? Puron suussa rantavedessä kukkii rentukka poikineen. 

Kauniin keltaisina, katseet auringon suuntaan. 

Teki mieli kahlata poimimaan, mutta oli vaan crocksit jalassa...

Türin kukkamarkkinoilla oli myynnissä kerrattuja rentukoita, meillä yksinkertaisilla on vain yksinkertaisia keltakukkia!

Kyllä ovat iloisen värisiä! 

Veneet on valmiina soutelemiseen. Koskahan?

Nyt ilta-aurinko kultaa vastarannan. Tuuli on tyyntynyt ja ilta alkaa hämärtää. Päivä meni pihaa haravoidessa. Miten hurjasti männyt tiputtelevat neulasiaan, miten paljon oravat nakertavat käpyjen suomuja pihapolulle, mutta eipä haittaa. Oravaperhe asustaa mökin välikatossa, sieltä ne sitten kantavat vuorivillatuppuja toiseen pesäänsä, joka on meidän varastoaitassa hyllyllä. Ollut jo vuosia.
Simo saa aina hepulin, kun sisälle kuuluu huiskuhäntien rapinaa ja häntiä näkyy katon reunalta niiden kiivetessä rännin kautta ulkokatolle. 

Haravoidessa pieni harmaa lintunen pyrähteli ympärilläni. Sillä oli pesä maanrajassa, sammalista ja ruohoista, taitavasti kätkettynä mutta kuitenkin niin pihan reunassa, että laitoin kepit ja narun siltä varalta, että joku kulkisi ja talloisi pienen pesän. Emolintu siellä jo hautoi. Luonto on täynnä elämää.

KASVUN IHMEITÄ

Kevät saa ihmisen kantamaan taiminyyttejä kainalossaan, joko lähi puutarhalta tai sitten eteläisemmästä tasavallasta asti. Lauantain aamuherätys ennen viittä, bussilla satamaan ja sieltä hernerokkasumussa Tallinnaan. Vettä ripotteli ja kauhulla ajateltiin, miten Türin kukkamarkkinoilla avotaivaan alla pystytään kulkemaan vesisateessa. Vaan kymmenisen kilometriä ennen markkinakylää taivas muuttui seesteiseksi ja aurinkoiseksi.

Türin kukkamarkkinat on kevään tapaus. Sinne on näköjään ihan pakko päästä. Ja valikoimaa siellä riittää. Minun koriini kertyi valkoista ja sinistä kylmänkukkaa, vihreää ja punaruskeata koristebataattia, valkoinen särkynyt sydän, valkoinen kullero, punainen pähkinäpensas, ym.

Tässä kuvia Türistä. Siellä myytiin paitsi hurjasti erilaisia kukkia, pensaita jne myös leipää, juustoa, hunajaa, koiranpentuja, kananpoikia, kuivattuja kaloja ym.

Ja innokkaita taimikassien kantajia tuli vastaan mennen tullen. Ostipa eräs meidän ryhmästä neljä kananpoikasta! 

Sunnuntaina oltiin kirppiksellä myymässä. Ja tietysti ostamassa! Eihän sitä mihinkään pääse, jos muutaman solmun Festivot tulevat vastaan, hih. Mutta enimmäkseen kauppasin omia tavaroitani.
Onneksi sää suosi, edellisen illan ukkonen ja salamointi sekä rankat vesikuurot vähän arveluttivat, voiko taivasalla kaupitella kamojaan.

Eilen ajeltiin sitten tänne niemeen. Lämmin ilta, aurinkoa, sauna, hyvä meininki. Nyt aamupäivällä istuttelin taimia kukkamaalle.
Tätä kirjoittaessa käy mökin vintillä melkoinen rapina, Simo on monesti jo lähtenyt käyntiin, arvaa varmaankin, että talven vuokralaiset välikatossa siellä rapistelevat. Oravat nimittäin ovat vallanneet mineriittikaton alta vuorivilloista lämpimän pesäkolon ja
siellä nyt pienet vilistäjät kiitävät rapistellen pohjapahvia.

Ulkona on aurinkoa, lämmintä ja kesäistä. Mielestäni täällä on kesäntulo pidemmällä kuin etelämmässä. Pihlajissakin jo lähes täysikokoiset lehdet. Kukkamaalla kaikki hyvin. Esikot, vuohenjuuret, scillat ja helmihyasintit kukassa, samoin mini särkynyt sydän, kaihonkukka ja tietysti valvovuokot ja ketunleivät.
Istuttelin ja kuopsuttelin mehevään multaan muutamia taimia.

 Nämä kaksi viimeistä kuvaa ovat ketunleivistä. Tavallinen valkea ja punainen, joka kukkii täysillä kiven lämpimässä rintauksessa.

Olo on auvoinen. Aamulla pulahdettiin kirkkaaseen, viileään veteen, ihana herätys ja alku päivälle. Houkutteleva vaihtoehto, josta olin jo kotona unta nähnyt.

Tällaista tänään. Nyt nautitaan lähes kesäisistä päivistä...