AIKAAN AKILEIJOJEN - JA MUIDENKIN

Kylläpä aika vilistää. On jäänyt blogin kirjoittaminen ihan täysin, on vietetty juhannukset ja muut pippalon tapaiset tapahtumat. Kierretty puutarhassa kastelemassa ja katselemassa. Ajettu niemeen ja takaisin. Ja nautittu kesäisestä säästä.

Niemessä järven vesi lämpeni juhannukseksi niin, että joka aamun aloitus ja nautinto järvessä oli mahtavaa. Simo seurasi laiturilta - kun se viimein saatiin paikalleen - ettei mamma vaan huku! Yllätyksenä yhtenä aamuna kolme isoa joutsenta laskeutui kuin lentsikat ikään ihan nokkani eteen järveen. Ihan säikähdin ja Simo sai hurjan hepulin laiturilla. Onhan se hyvä, että huolehtiva turvamies on lähellä.

Juhannuksena niemessä oli Siirin ja Jaakon mukana heidän "pikkuinen" koirulinsa Bruno. Varsinainen metsänraivaaja ja ojankaivaja. Simo ei oikein tykkää muista omalla reviirillään, siksi piti olla eri juoksunarut ja huolehtia, että olivat vuorotellen sisällä mökissä.

Niemen kukkamaalla kukki akileijat ja ruusut. Laskin huvikseni, että olen istuttanut lähes kaksikymmentä eri ruusulajia sinne. Osa on vielä tosin pieniä, mutta hyvin selvisivät talvesta järven rannalla.
Täällä kotona Valamon ruusu on puhjennut kukkaan ja tuoksuu kesälle. Suviruusu ja juhannusruusu ovat jo kukkineet paljon ennen juhannusta. Mustilan ruusussa on ensimmäiset kukat nyt, Persian keltaruusu vielä nupullaan. Mutta kasvimaan laidalla villiruusu eli vanha orjanruusu vielä kukassa. Hentona ja herkkänä.

Kukassa on myös isot kissankellot, sekä valkoinen että sininen.
Ja ukonhattu on upea sinisessään. Valkoinen ei vielä avautunut.

Kukassa on myös punainen kärsämö ja palavat rakkaudet.
Tarhajuoru sulki nuppunsa iltaan, joten jäi kuvaamatta. Ja viime kesänä upeasti kukkineet salkoruusut! Niistä jäljellä kaksi pientä vaivaista alkua. Ei kuki tänä syksynä. Onneksi siemenistä on kylväytynyt muutama pikkiriikkinen taimi kasvamaan ensi kesään.

Mutta ne akileijat!  Sain Irmalta - kiitos vielä - siemeniä ja niemessä kukkii monet erilaiset ja taimia on varmasti tuhat nousemassa. Yritän siirtää kuvia jos osaan iPadista tähän juttuun.
Olen niin kangistunut, että minusta on vanha konsti eli pieni kamerani paras kuvien ottamiseen ja läppärille siirtämiseen. Kun kameran laturikin viimein löytyi niemestä....olen melkoinen horokki, kun laturia viikkoja etsiskelin, sieltä se hyllystä melkein silmille hypähti.

Tämä päivä ja eilinen on mennyt mansikkavadelman juuriston tonkimiseen. On niin hurja leviämään, että koko kasvimaa kohta on piikkipirulaisen taimia täynnä. Onneksi suurin osa rajattiin mustalla muovilla omaan pilttuuseensa viime kesänä.

Marjasadosta on tulossa mahtava. Mansikat kypsyy nopeasti ja mustikoitakin on jo, tosin osa vielä raakileina.

Tää mies, joka meillä asuu, on jo lähtökuopissaan mustikkametsään. Täytyy ihan pidätellä, ettei liian aikaisin sentään.

Niin, ne akileijat.

Sitten on vielä musteensininen, vaaleanpunainen tavallinen, vitivalkoinen ja yksivärinen keltainen. Mutta niiden kuvia en näköjään pysty tähän blogiin siirtämään. Opeteltava on vielä, faceen jo onnistuu siirrot. 

Mutta vielä yksi ihanuus, vaalea, melkein valkoinen kullero. Se on ihan mun lempparini.

Kerroin siitä Türin kukkamarkkinareissusta. Ei pitänyt mitään ostaa, mutta toin sieltä kuitenkin kermesmarjan, sinivaleunikon, Vegeila-pensaan, sinikuusaman, kaunis Deutsian, vaalean jumaltenkukan, valkoisen ukonhatun, Titan-pihlajan (jonka isot marjat syötäviä, kunhan joskus tulevaisuudessa tekee marjoja!),  punertavan ruusunjuuren ja vuokon, jonka lehdet on sinivuokon mutta kukat pitäisi olla tummanpunaisia kerrottuja. Saa nähdä. Lisäksi toin valkosipulia ja kasvihuonekurkun taimen. Nyt kurkussa on jo pieniä kurkunalkuja, no omat tomaatintaimetkin jo tomaatteja vääntää. Kiskosta toin isolehtisen aurinkokukan ja Grönlannin vuokkoa. Ja ystävältäni sain papukaijakukan taimen. Että prinssipuoliso kohtapuoleen joutuu jo kääntämään maata uusia kukkapenkkejä varten.  

Olen aina ihaillut lumipalloheisin kukintaa. Nyt tilasin kaksi Viherpeukuilta, toisen kotiin ja toisen niemeen. Ja pari omenapuuta lisäksi tuli hankittua. Tilaajalahjana tuli kymmenen hostan juurakkoa, kirjavalehtistä. Vaikka kuuliljaa jo minulla pilvin pimein ennestäänkin. Silti on mukavaa tää kukkahulluus. Kun ei nyt tässä muutakaan. Ja vielä jäi Türin seuravan reissun varaan punainen lumme ja sininen valkovuokko (hämyvuokkoa sinisempi) ja ehkä köynnösukonhattu valkoisena. Että toivossa edelleen.
Iloista kesää, huomenna jo heinäkuu!

EES SUN TAAS KESÄÄ KOKEMASSA

Kyllä nyt on kesä ihan oikeasti. Lämmin toukokuu oli kesäisin miesmuistiin. Ihmetellä täytyy, miten kaikki kukat ovat puhjenneet kuin ennen aikojaan. Omenapuut, kirsikka- ja luumupuut sekä päärynä ovat jo varistaneet kukkiaan, mutta pihlajat ja sireenipensaat ovat loistossaan. Kukkamaalla on mukava tehdä havaintoja ja yllättyä päivittäin jostakin uudesta avautuneesta kukkasesta.

Viikonlopun jälkeen ajeltiin maanantaina kotiin. Olen potenut köhää - lähipiirin mielestä ihan kamalaa yskimistä - Türin reissusta lähtien. Oli pakko käydä terkkarissa hakemassa vahvinta antibioottia mitä löytyy. Nyt helpottaa. Vähitellen. Ja heti lääkärireissun jälkeen taas tien päälle. Tultiin takaisin niemeen nauttimaan näistä helteisistä päivistä. Mukaan kaivettiin kotipihalta marjaomenapuu, joka nyt helteessä sinnittelee täällä niemessä selviytyäkseen. Kävin sen ympärille kietomassa aamulla harson. Vettä sille on kannettu yhtenään. 

Linnut syöttävät poikasiaan. Kotipihan mustarastaat ovat jo saaneet poikaset pesään. Oli kiva katsella, miten rouva Mustarastas hyppi herra Mustarastaan perässä ja kerjäsi herkkupaloja. Odotti varmaan palkintoaan pitkästä munimis-hautomisprosessistaan. Toivottavasti oravat eivät löydä pesää ja poikasia. Pehmeäkyntiset oravanpojat eivät oikein pysy vielä puussa, vaan taiteilevat viiniköynnöksissä seinustalla.

Täällä niemessä on voimalinjojen uutta uraa avattu tien varteen. Koneet ryskää tuossa aivan lähellä ja moottorisahat soi. Lintujen pesimärauhasta ei ole tietoakaan, onneksi taitaa monesta pesästä poikaset olla lennossa.

Kyllä täälläkin pienessä puutarhassa on yllätyksiä. Monet akileijat ovat avautumassa, ruusut on täynnä nuppuja. Harmi, jos ruusujen kukinta sattuu sellaiseen aikaan, etten pääse niitä näkemään. Innolla odotan ainakin nukkeruusun ja ristinummelaisen kukintaa. Tornionlaaksolaisessa on valtavasti nuppuja, samoin pienessä tulipunaisessa ruusussa, jonka nimen olen unohtanut enkä jaksa nyt juosta lapusta katsomaankaan. Lisäksi juhannusruusu, suviruusu, Valamon ruusu, HC Andersen ja monet muut näyttävät kukkansa tänä kesänä.

Istutin paksoet ja lehtikaalintaimet sekä kesäkurpitsat lavaan. Kylvin salaatinsiemenet ja tillit. Keitin raparperihilloa, joka on lähestulkoon jo mennyt parempiin massuihin viilin päällä, keräsin lipstikkaa melkoisen saunavastan kuivumaan talven varalle.  Ja kuvasin liljakasvien juureen ilmestyneen sienen, piispanhiipaksi arvelin. Olisi sen voinut syödä, kuulema on kolmen tähden sieni. Jätin kuitenkin kasvamaan edelleen. Näin sitä satoa pitää alkaa siis säilöä heti. 

Naapurin pojat uistelivat tuossa rannan edessä ja saivat hauenvonkaleen. Toivat sen meille ja minä jouduin perkaamaan. Eipä ole lempparihommiani, mutta fileoin siitä osan pakkaseen ja osan paistan tänään puolisolle ja koiralle. Molemmat tykkää kalasta.

Ja aamuinen yllätys: omenapuun alla kasvaa kuin kasvaakin ns. ruotsinpihlaja. Monesti olen yrittänyt varttaa sitä pihapihlajaan, mutta epäonnistunut. Nyt sitä oli puutarhassa kasvamassa. 

Tänään taas kotiin. Viikkonloppuna pidetään pihakirppistä ja sitten odottaakin parin päivän trippi Keurusselkään. Simo on tottunut mökkireissaaja, mutta menee viikon alusta ystäväperheen hoiviin.
Että tällaista tämä taas...