EES SUN TAAS KESÄÄ KOKEMASSA

Kyllä nyt on kesä ihan oikeasti. Lämmin toukokuu oli kesäisin miesmuistiin. Ihmetellä täytyy, miten kaikki kukat ovat puhjenneet kuin ennen aikojaan. Omenapuut, kirsikka- ja luumupuut sekä päärynä ovat jo varistaneet kukkiaan, mutta pihlajat ja sireenipensaat ovat loistossaan. Kukkamaalla on mukava tehdä havaintoja ja yllättyä päivittäin jostakin uudesta avautuneesta kukkasesta.

Viikonlopun jälkeen ajeltiin maanantaina kotiin. Olen potenut köhää - lähipiirin mielestä ihan kamalaa yskimistä - Türin reissusta lähtien. Oli pakko käydä terkkarissa hakemassa vahvinta antibioottia mitä löytyy. Nyt helpottaa. Vähitellen. Ja heti lääkärireissun jälkeen taas tien päälle. Tultiin takaisin niemeen nauttimaan näistä helteisistä päivistä. Mukaan kaivettiin kotipihalta marjaomenapuu, joka nyt helteessä sinnittelee täällä niemessä selviytyäkseen. Kävin sen ympärille kietomassa aamulla harson. Vettä sille on kannettu yhtenään. 

Linnut syöttävät poikasiaan. Kotipihan mustarastaat ovat jo saaneet poikaset pesään. Oli kiva katsella, miten rouva Mustarastas hyppi herra Mustarastaan perässä ja kerjäsi herkkupaloja. Odotti varmaan palkintoaan pitkästä munimis-hautomisprosessistaan. Toivottavasti oravat eivät löydä pesää ja poikasia. Pehmeäkyntiset oravanpojat eivät oikein pysy vielä puussa, vaan taiteilevat viiniköynnöksissä seinustalla.

Täällä niemessä on voimalinjojen uutta uraa avattu tien varteen. Koneet ryskää tuossa aivan lähellä ja moottorisahat soi. Lintujen pesimärauhasta ei ole tietoakaan, onneksi taitaa monesta pesästä poikaset olla lennossa.

Kyllä täälläkin pienessä puutarhassa on yllätyksiä. Monet akileijat ovat avautumassa, ruusut on täynnä nuppuja. Harmi, jos ruusujen kukinta sattuu sellaiseen aikaan, etten pääse niitä näkemään. Innolla odotan ainakin nukkeruusun ja ristinummelaisen kukintaa. Tornionlaaksolaisessa on valtavasti nuppuja, samoin pienessä tulipunaisessa ruusussa, jonka nimen olen unohtanut enkä jaksa nyt juosta lapusta katsomaankaan. Lisäksi juhannusruusu, suviruusu, Valamon ruusu, HC Andersen ja monet muut näyttävät kukkansa tänä kesänä.

Istutin paksoet ja lehtikaalintaimet sekä kesäkurpitsat lavaan. Kylvin salaatinsiemenet ja tillit. Keitin raparperihilloa, joka on lähestulkoon jo mennyt parempiin massuihin viilin päällä, keräsin lipstikkaa melkoisen saunavastan kuivumaan talven varalle.  Ja kuvasin liljakasvien juureen ilmestyneen sienen, piispanhiipaksi arvelin. Olisi sen voinut syödä, kuulema on kolmen tähden sieni. Jätin kuitenkin kasvamaan edelleen. Näin sitä satoa pitää alkaa siis säilöä heti. 

Naapurin pojat uistelivat tuossa rannan edessä ja saivat hauenvonkaleen. Toivat sen meille ja minä jouduin perkaamaan. Eipä ole lempparihommiani, mutta fileoin siitä osan pakkaseen ja osan paistan tänään puolisolle ja koiralle. Molemmat tykkää kalasta.

Ja aamuinen yllätys: omenapuun alla kasvaa kuin kasvaakin ns. ruotsinpihlaja. Monesti olen yrittänyt varttaa sitä pihapihlajaan, mutta epäonnistunut. Nyt sitä oli puutarhassa kasvamassa. 

Tänään taas kotiin. Viikkonloppuna pidetään pihakirppistä ja sitten odottaakin parin päivän trippi Keurusselkään. Simo on tottunut mökkireissaaja, mutta menee viikon alusta ystäväperheen hoiviin.
Että tällaista tämä taas...