Eilen tuli nelosella tri Phil. Hänen ohjelmassaan käsiteltiin ongelmia, joita syntyy jomman kumman - tai molempienkin - puolisoiden keräilyvimmasta. Pani vähän ajattelemaan.Eräs mies oli kerännyt hattuja (40), takkeja (yli 70) jne. Sitten avioitui nuoruuden aikaisen tyttöystävänsä kanssa, joka keräili posliinilehmiä, muita figuureja, tekokukkia jne. Olipa siinä sovittelemistä, kun mies lisäksi oli haalinut autotalliinsa kaikki mahdolliset työkalut, vanhat kylpyammeet pihalle jne. Neuvo oli yksinkertaisesti: ylimääräiset vaatteet niille, jotka niitä todella tarvitsevat, samoin muut tilpehöörit.
Toisen pariskunnan mies keräsi Tähtien sodan hahmoja niin, että hän vei niitä kylpyammeeseenkin leikkiäkseen niillä. Vaimoa rassasi myös se, että yöpöydällä oli asetelma hahmoja ja kellarissa, missä nainen kävi juoksumatolla, tuijotti täysikokoinen Star Wars-puku. Mies oli vähän pyöreähkö mutta toivoi joskus mahtuvansa puvun sisälle.
Voi ei. Aikaa yhdessäoloon ja vaimolle ei tuntunut leikeiltä riittävän.
Eräs nainen puolestaan säilytti muistona kaiken vanhemmistaan, isänsä röntgenkuvista äitinsä kumikanaan. Hänellä oli neljä varastoa täynnä tavaraa.
Havahduin. Mitäs tämä keräilyharrastus meillä tarkoittaa! Siis minähän olen kerännyt hevosia, lintuja, rubiinilasia, haitaristiukkeleita, luulasia jne. Lisäksi rakastan vanhoja rompsuja, joita en ole - herraparatkoon - ehtinyt vielä kaikkia lukea, mut sitkun...
Ja prinssipuoliso. Hänellä on valtava nuottikokoelma. Vanhoista Dallepe-vihkoista uusiin Kultaisiin. Ja lähes kaikki siltä väliltä. Soittimiakin, erilaisia, useita. Ja vaskikelloja. Ja mitä vielä. Työkaluja autotallissa niin, että auto jää katokseen. Hm. Voi meidän jälkiemme siivoojiksi joutuvia.
Mikä saa pään niin sekaisin, ettei ikään kuin mistään haluaisi luopua? Sekö, että lapsena ei ollut leluja, meitä vietiin jenkkikasseissa pää alaspäin ja pipo kireällä? No osaltaan sekin varmasti. Luovuus kyllä lisääntyi lelujen puutteessa. Eikä ne käpylehmät nyt huono vaihtoehto ollutkaan. Eikä puujaloilla kävelemiset ja räkättirastaan pesille nousemiset.
Mutta silti.
Tulin siihen lopputulokseen, että minun olisi syytä aloittaa vain kokemusten kerääminen, prinssipuoliso puolestaan voi hyvin kerätä mustikoita (kipaisi nyt aamutuimaan rohmuamassa seitsemännentoista ämpärillisen, että voin pussittaa ja pakastaa mustikat myös yli kahdeksankymppiselle tädilleni sinne "Savommualle" missä pieniä mustikoita oli vain sikiviki harvakseltaan). No, hyvä näin.
Kuvia en nyt tähän postaukseen taida keksiä, eilen lapsenlapsen kanssa ostettiin mummille uusi Ixus ja en ole vielä perehtynyt sen hienouksiin. Mut ans kattoo myöhemmin.
Tässä nyt kumminkin yksi hullutuksistani. En muista, hattarapää kun olen, onko jo aiemmin postattuna. Vuan haetannookko mittää!