LANKALAUANTAIN TUNNELMIA

Ennen vanhaan, silloin kun minä olin  pieni koululainen, kouluissa kiersi eri taiteilijoita meille esiintymässä.  Oli ns. Kiinan Kalle, lähetyssaarnaaja, jonka asemapaikka oli todellakin Kiinassa. Oli Yrjö Jylhä, joka lausui meille runoja, jne.

Yrjö Jylhän lausuntatuokiosta muistan ainoastaan pääsiäisrunon, jossa sanottiin, että "pitkänäperjantaina päivä on aina pilvinen...".
Näinhän se useimmiten on ollut. Eilen viimeksi kostea ja pilvinen, kuitenkin lämpötila plussan puolella juuri ja juuri. Tänään, lankalauantaina sää jatkuu edelleen pilvisenä ja pientä vesitihkua tippuu sulattamaan jo valmiiksi märkää lunta.

Meillä oli vankka aikomus piipahtaa niemessä nyt pyhinä. Ei siellä ehkä koko pyhiä olisi vietetty, mutta eipä päästy sinne edes käymään. Yskä, nuha ja kurkkukipu äityi sellaiseksi, että katsoimme viisaammaksi jäädä kotiin potemaan.
Maanantaina olimme laulamassa ikäihmisille tuolla Johanna-kodissa. Prinssipuolison ääni oli hävinnyt tyystin jo sunnuntaina, joten hän vain soitteli harmonikkaansa ja säesteli laulujamme. Minulle lankesi sitten juontopuoli ja laulaa kailottaminen, meidän porukastamme oli moni jäänyt pois eri syistä. No, kaikki meni hyvin pienemmälläkin poppoolla, vaikka laulunjohtajamme oli kuin "hiljaisen pojan valssista!"  Kun selvisimme palvelutalosta kotiin, alkoi minun kurkussani kasvaa piikkikaktus. Onhan ilmiselvää, että nämä taudit eivät ohita ketään lähietäisyydellä.

Olen vain köllötellyt peittojen alla, nukkunut välillä ja tehnyt huushollissa vain välttämättömimmän. Saunaa on lämmitetty iltaisin ja se on antanut rauhallista yöunta. Kuumettakaan ei ole, alilämpöä mieluummin. Mutta keuhkot pihisee ja puhisee melkoisesti ja häiritsee nukkumistakin. Olen puhaltanut letkulla
vesipulloon, tiedä häntä, auttaako. Pää on edelleen sekaisin kuin - no enpä nyt sano. Enemmän kuitenkin kuin Haminan kaupunki.

Prinssipuoliso on alkanut jo toeta yskästään, ehkä minäkin tästä tokenen. Pääsiäisherkut jää nyt yhteen mämmituokkoseen ja keitettyihin kananmuniin. Paisti odottaa jääkaapissa uuniin laittamista. Näillä mennään ja välillä huilataan. Simo-sairaanhoitaja hyppää oitis viereen sänkyyn tai sohvalle ja lämmittää olemalla niin liki kuin ikinä. 

Eräs lauluystävistämme piipahti tuomassa upean kukkasen. Viisi keltaista tulilatvaa täydessä kukassa. Siinä meidän pääsiäiskoriste, kanat, puput ja pääsiäismunat jäävät nyt laittamatta. Ei haittaa.

On tässä jotakin hyvääkin. Heti aprillipäivän jälkeen minulla ja ystävälläni on lentoliput Berliiniin. On viikko aikaa selvitä tästä flunssasta. Liekö muuten niin, että kun en ole päässyt avantoon nyt kolmeen viikkoon, flunssapöpö pääsi iskemään oikein kunnolla.
Jalassani ollut ihomuutos poistettiin ja tikit otettiin vasta keskiviikkona, haava on sen verran auki vielä, ettei ilman tätä kamalaa räkätautiakaan olisi ollut mitään saumaa avantoon painautumiseen. Elämä koettelee. Mutta kyllä se tästä. Uskon, että pääsiäisaamuna paistaa jo aurinko ja puput tanssii hangella. Ainakin yksi iso pupu jo harjoitteli tanssiaan tuossa takapihalla eilisaamuna.

Nyt loikoillaan nämä pyhät rauhassa kotona. Mökille ehtii sitten, kun lumet niemessä vähän alenee. Vaikka onneksi siellä ei niin paljon taida enää lunta olla, ainakin rantatörmä oli jo viimeksi melkoisen paljaana.

Iloista Pääsiäistä, blogiystävät!