ICH HAB' MEIN HERTZ IN BERLIN....

Tämän keväinen irtiotto viikonvaihteessa oli piipahdus Berliinissä. Meillä on ollut sanontana, että "kotona Berliinissä"  vaikka se nyt ei koti lainkaan. Tai onhan se osittain, puoliksi. Niinpä ystäväni Kaijan kanssa lauantaina anivarhain lähdettiin kentälle  nousemaan AirBerliinin koneeseen. Ja aikaisin oltiinkin jo perillä, onhan siellä kello tunnin meidän kesäaikaa jäljessä.

Aurinkoinen Berliinin aamu otti meidät heti ystävällisesti vastaan.
Kentältä ostettiin kahden päivän kaupunkiliikenteen lippu liikkumisen helpottamiseksi. Kyllä toimi hienosti. Ajettiin suoraan päärautatieasemalle, josta sitten Alexandersplatsille. Vanhalta näköjään kestää ennenkuin kaupungin kartta palautuu aivoihin niin, ettei välillä tunne olevansa hukassa. 

Käytiin Potsdamin aukiolla kuvaamassa vanhan muurin jäänteitä ja  sieltä Brandenburger Torin seutuville, mistä  löysimme hyvän ruokapaikan. 

Kierreltiin myös  vähän kauppoja ennenkuin lähdettiin etsimään hotelliamme, joka oli aivan Adenauerplatzin lähistöllä. Päätettiin mennä junalla. Tiergartenin kohdalla huomasimme, että perinteinen kirppis on vielä auki ja niinpä sitten hypättiin junasta katsastamaan kirppiksen tarjonta. Paljon siellä nähtiin, mutta ehkä tavarapaljous vähän sokaisi. 

Minä ostin pikkuiset pikarit sekä pienen mutta painavan haitaristinunnan ja ystäväni löysi ihanan sarjan hopeisia kahvilusikoita. Jatkettiin junalla Zoloogisen asemalle. Ja sitten bussilla edelleen ostoskatu Kurfürstendammia hotellille. Aika väsyneinä majoituttiin, mutta kuitenkin vielä illalla käveltiin DuDamin päähän katsomaan Kaiser-Wilhelms-Gedächnis- kirkkoa - tai sen pommitettua puolikasta.

Kadulla oli vielä pääsiäismunia jäljellä!

Ensimmäisen päivän iltana ei unta tarvinnut houkutella, vaikka huoneemme sängyt olivat parhaat joustonsa jo kadottaneet.
Sunnuntaiksi olimme suunnitelleet Mauerparkissa käyntiä heti aamusta. Kävelimme U-asemalle päin, KuDammin liikenne oli suljettu, useita poliisiautoja ajeli edestakaisin ja jokaisessa kadunkulmassa seisoi järjestysmiehiä ja -naisia huomioliiveissään.
Kysyin, mitä on tekeillä! Berliinin puolimaratooni oli alkamassa ja osa  juoksureittiä kulki Kurfürstendammia pitkin.  Me suunnistimme Mauerparkiin, ihan onneksi osuimme juuri oikeaan metrojunaan. Kun sitten päästiin alueelle, tulimme varsinaiseen tavarataivaaseen. Ihmiset tonkivat pöydillä olevista tavaroista mieleisiään. Huonekaluja, koruja, taloustarvikkeita, vaatteita. Kaikkea mahdollista.

Berliiniläiset heräävät näköjään vasta puolilta päivin, sillä alussa kirppiksellä oli tilaa kulkea ja katsella. Sitten tulvahti ihmismassaa käytävät täyteen.

Muutamia muitakin suomalaisia  näkyi kiertelemässä meidän lisäksemme. Ja mitäkö löydettiin? Punainen maljakko tarttui molempien mukaan, sitten pari painokuvaa myös. Yksi nekka, tietysti. Mutta kaikki todella edulliseen hintaan. Alueella oli myös kahvikojuja, carriwurstia tai tuoremehuja jne.  Välillä oli ihan pakko istahtaa virkistäytymään isolla mukillisella maitokahvia.

Yhdessä nurkkauksessa myytiin kukkasia. Olisi tehnyt mieli tuoda sieltä mukana ihanat anemonet, jouluruusut, lemmikit, bellikset, magnoliat ja pelakuut. Ja sitten ne tinjamit, rakuunat, valkosipulit ja monet muut maustekasvit. Vain kuvina kuitenkin tulivat mukaan.

Mauerparkista ajettiin bussilla Nikolaivierteliin. Valitettavasti kirkkoon emme päässeet, mutta muuten paikka sinänsä  antoi ajattelemisen aihetta. Ja kirkon edessä oleva patsas säväyttää aina uudelleen.
Palasimme takaisin Brandenburger Torille, pitihän meidän käydä ostamassa sieltä itsellemme Berliini-kassit.  Oltiin jo melkoisin ryytyneitä mummeleita joten noustiin bussiin no 100, jonka yläkerrasta ihailimme puistoja, jokea, kartanoita ja keväistä kaupunkia.  Bussin päätepysäkki oli lähellä hotelliamme. Olimme edellisenä iltana löytäneet hyvän ruokapaikan ja istuimme kadunvarren pöydässä nauttimassa hyvästä ruuasta ja ihailemassa upeita urheiluautoja, joilla varsin nuoret berliiniläiset porhalsivat ohitsemme. Eipä olleet autot mitään kurakärryjä, kiilsivät kilpaa auringon kanssa.

Tässä  yhtenä esimerkkinä Ferrari! Vaikka meille olis kelvannut joku vähemmänkin tunnettu urheilumalli.

No, me nautimme tietysti ruuasta, oluesta ja jälkiruuasta. Eikä hinta edes päätä huimannut. 

Herkullista, mutta ah niin kaloripitoista! Onneksi olimme kävelleet parin päivän aikana kaloreita jonkun verran! 

Palasimme hotelliin ajoissa, sillä meillä olisi aamulla aikainen lähtö Tegelin kentälle. Ystävällinen hotellihenkilökunta laittoi meille aamupalan tuntia aikaisemmin, näin emme joutuneet tyhjin vatsoin liikenteeseen. Kentällä näimme, että lentomme olisi puolitoista tuntia myöhässä. Niinpä sitten notkuimme terminaalissa pitkästymiseen asti. Mutta reissussa pitää kaikkeen varautua.
Loppujen lopuksi kaikki matkallamme meni paremmin kuin hyvin ja toden totta, kyllä minun sydämeni - tai ainakin pala siitä - jäi jälleen kerran Berliiniin. Vaikka olen siellä useita kertoja käynyt, aina jää paljon näkemättä ja kokematta. Ehkäpä vielä joskus uudelleen... eli "bis dann".