Että minä hätkähdin tänä aamuna pölyjä pyyhkeillessäni. Kyllä, kuulin tässä muutama päivä sitten meidän kulmahuoneesta ihme pamahduksen, mutta kuvittelin, että joku lintu lensi ikkunaan. Eikö mitä. Suuri muranolainen maljani oli pamahtanut keskeltä kahtia, ihan irti paloihin. Ihan selvää on, että siitä ei enää liimaamalla ehjää saa, mutta liimasin silti, sillä oli aika siististi kahtena kappaleen.
Joskus varmaan lasiin jää jännitettä, mutta tämä kippo on minulla ollut ihan samassa paikassa siirtelemättä jo ainakin 2-3 vuotta. Painava on kuin mikä, mutta niin vain hajosi kuin herneenpalko.
Vähän harmittaa. Siinäpä sen sitten liimailin.
Tuo ainainen lumisade myös harmittaa kun ei kesästä näy vielä harmaata savujuovaakaan. Yöt on pitänyt pakkasen vuoksi lämmittää puhaltimella tomaatintaimia kasvihuoneessa, tänään olin ajatellut viedä sinne jo loputkin mutta...taitaa olla paras pitää ne vielä sisätiloissa. Lumihiutaleita leijuu hiljalleen alas jo vitivalkoiseen maahan. Aamulla aurinko pilkisti ja nopeasti nousi elohopea lämpömittarissa, mutta taas alenee ja alenee. Ei naurata niinkuin Pekka Poutaa. Pikemminkin päinvastoin.
Prinssipuoliso lähti seurakunnan laulupiirin mukana retkelle jonnekin lähiseudulle ja Simo ja minä ihmettelemme täällä nyt talvista maisemaa. Tää ei voi olla totta. Aloitin viikkosiivousta ja jämähdin paikalleni kun näin tuon haljenneen maljan. Pienestä kiinni meikäläisen siivousfiilis.
Jotensakin on sellainen olo, että pitäisi vähitellen päästä noista keräilykamoista. Joitakin olen jo harventanut, mutta kun yhdestä pääsen ja vien sitä postiin tuon samalla jotakin uutta mukanani. Se siitä kaupankäynnistä.
No, joskus on tuuriakin. Mökin pihalla haravoin viime viikolla. Sitä ennen kasattiin pressut terassin seinämiltä ja viikattiin ne pienemmiksi varastoon säilöön. Minun haravoidessani prinssipuoliso hiffasi polulla kiiltävää, arvuutteli minulle löytöään. Luulin, että oli kymmensenttisen löytänyt. Vaan eikö mitä. Minut kultasormukseni oli luiskahtanut pressuja viikatessa pikkurillistäni. Laitoin sen kiireesti takaisin nimettömään sormeeni vaikka se ei oikein siihen nakkisormeen kunnolla mahtunut. Eipä ainakaan putoile enää. Luojankiitos tarkkasilmäinen puoliso- vaikka on menossa kaihileikkaukseen - näki sormuksen polun heinätuppojen joukosta.
Siispä ei mitään niin pahaa etteikö jotakin hyvääkin. Nyt pitää miettiä, mitä hyvää tuo maljan halkeaminen kenties tuo. Toispa nyt kesän... Käenpiika kurkki tiaisten pesäpönttöihin, kuvassa istuu eilisen lumisateen seassa lähellä pesäpönttöä. Kuvan otin ikkunan läpi joten on vähän sinne päin.
Joskus varmaan lasiin jää jännitettä, mutta tämä kippo on minulla ollut ihan samassa paikassa siirtelemättä jo ainakin 2-3 vuotta. Painava on kuin mikä, mutta niin vain hajosi kuin herneenpalko.
Vähän harmittaa. Siinäpä sen sitten liimailin.
Tuo ainainen lumisade myös harmittaa kun ei kesästä näy vielä harmaata savujuovaakaan. Yöt on pitänyt pakkasen vuoksi lämmittää puhaltimella tomaatintaimia kasvihuoneessa, tänään olin ajatellut viedä sinne jo loputkin mutta...taitaa olla paras pitää ne vielä sisätiloissa. Lumihiutaleita leijuu hiljalleen alas jo vitivalkoiseen maahan. Aamulla aurinko pilkisti ja nopeasti nousi elohopea lämpömittarissa, mutta taas alenee ja alenee. Ei naurata niinkuin Pekka Poutaa. Pikemminkin päinvastoin.
Prinssipuoliso lähti seurakunnan laulupiirin mukana retkelle jonnekin lähiseudulle ja Simo ja minä ihmettelemme täällä nyt talvista maisemaa. Tää ei voi olla totta. Aloitin viikkosiivousta ja jämähdin paikalleni kun näin tuon haljenneen maljan. Pienestä kiinni meikäläisen siivousfiilis.
Jotensakin on sellainen olo, että pitäisi vähitellen päästä noista keräilykamoista. Joitakin olen jo harventanut, mutta kun yhdestä pääsen ja vien sitä postiin tuon samalla jotakin uutta mukanani. Se siitä kaupankäynnistä.
No, joskus on tuuriakin. Mökin pihalla haravoin viime viikolla. Sitä ennen kasattiin pressut terassin seinämiltä ja viikattiin ne pienemmiksi varastoon säilöön. Minun haravoidessani prinssipuoliso hiffasi polulla kiiltävää, arvuutteli minulle löytöään. Luulin, että oli kymmensenttisen löytänyt. Vaan eikö mitä. Minut kultasormukseni oli luiskahtanut pressuja viikatessa pikkurillistäni. Laitoin sen kiireesti takaisin nimettömään sormeeni vaikka se ei oikein siihen nakkisormeen kunnolla mahtunut. Eipä ainakaan putoile enää. Luojankiitos tarkkasilmäinen puoliso- vaikka on menossa kaihileikkaukseen - näki sormuksen polun heinätuppojen joukosta.
Siispä ei mitään niin pahaa etteikö jotakin hyvääkin. Nyt pitää miettiä, mitä hyvää tuo maljan halkeaminen kenties tuo. Toispa nyt kesän... Käenpiika kurkki tiaisten pesäpönttöihin, kuvassa istuu eilisen lumisateen seassa lähellä pesäpönttöä. Kuvan otin ikkunan läpi joten on vähän sinne päin.
No jopa on isoharmi, tuo kippo :( eikä nää kelitkään pal innosta.
VastaaPoistaNo arvaa vaan, miten paljon harmistutti löytää malja kahtena kappaleena keskeltä halki!
PoistaKomea lasimalja, hieno esine. Otan osaa!♥ ♥
VastaaPoistaEhjänä oli arvokas, liimattuna ei niinkään joten...
PoistaOn kyllä upea esine tuo punainen malja. Kummallista että itsekseen räsähti halki, mutta kaunis on vielä liimattunakin! Lunta meilläkin on tuprutellut melkein joka päivä, onneksi sitä ei kovin kerry enää maahan... saisi se kesä jo alkaa tulemaan :)
VastaaPoistaEi sitä vaan pitäisi kiintyä kippoihin, tämän siitä sitten saa.
PoistaMutta onhan näitä punaisia vielä ihan omiksi tarpeiksi. Tää oli vaan niin painava ja erilainen, mutta nyt on mikä on.
Meillä ei enää lunta ole satanut, mutta yöllä silti miinuksella. Tänään tosin jo aurinkoista päivällä ja luo uskoa kevään tuloon. Lintuja vaan käy sääliksi, taitavat lennellä jo kohti etelämpää...
Ei ole ihme, että maljan särkyminen harmittaa. On todella kaunis malja. Mutta hyvä että sormus löytyi. - Mukavaa torstai-iltaa!
VastaaPoistaOnneksi malja ei ollut ihan ainokaiseni. Sormuksen olin saanut joskus prinssipuolisolta joten olis harmittanut jos olis hukkunut mökin pihaheinikkoon. Ihanata äitienpäivää sinulle! Kiva kun käyt kommentoimassa. ♥
PoistaKaunis malja, mutta hullu ei huomaa ja viisas ei virka, niin täydestä menee.
VastaaPoistaJoo, kyllä kelit harmittaa, meillä mökillä vielä kunnon hankia, niin ei puhettakaan mistään pihatöistä. Niinpä sisustuksen mökkiä, nytkin verhojen ompelua tiedossa vkloppuna. Ei saada valkovuokkoja äitienpäiväksi.
Toivotaan aurinkoisia päivän, et edes lumet sulaa.
Päivi
Päivi ihanainen, kiva taas pitkästä aikaa kuulla sinusta. Oi, pohjoisemmassa on toki vielä lunta maisemassa enemmän kuin meillä, täällä se onneksi sulaa lähes satamisen jälkeen.
PoistaVarmasti kiva sisustaa mökkiä, se on se pesäntekovietti, sanoisi joku. Meillä kukkii valkovuokot, sinivuokkojen aika on vähän ohi jo. Keltavuokot vielä uinumassa. Hämyvuokko on hävinnyt talven myötä kokonaan, pitänee Virosta tuoda uusi.
Tänään meillä oli jo todella keväinen aurinkopäivä. Uskotaan, että lämpenee. Terkkuja sinulle♥
Oho, olipa kummallista, että lasimalja itsestään paukahti kahtia. Onneksi sait sen liimatuksi.
VastaaPoistaEi kevät todellakaan etene. Yöllä oli jälleen pakkasta kolme astetta, eilen satoi räntää ja rakeita.
Kaikesta huolimatta päivät kuitenkin pitenevät ja lintuset laulavat kilpaa.
Hyvää viikonvaihdetta Sinulle!
ps. onneksi sormus löytyi!
Niinpä, mysteeriksi jäi. Mutta lasissa voi joskus olla sellainen jännite, joka aikansa pitää ja sitten väsyy. Näin varmaan kävi tälle muranolaiselle.
PoistaNyt taitaa viimein kevätaurinko alkaa lämmittämään tienoota, tosin yöllä oli pari astetta vielä pakkasen puolella, mutta vesi ei enää saavissa jäädy pihalla.
Meillä on ihan hullu tikka, tai on niitä useampiakin. Kaupunki kaatoi isoja puita tuossa lähellä ja tikat muutti tähän meidän pihametsikköön. Aamulla hakkasi ja pärrytti sähköpylvään peltilaatikkoa. Kysyin, eikö tee nupille huonoa. Taisi siitä hermostua ja kohta oli meidän savupiipun hattua hakkaamassa. Sisälle on kuulunut monesti tämä pärrytys, olen hätistellyt välillä sitä tiehensä.
Västäräkit jo vipsuttavat pyrstöjään pihatiellä. Kesä on tulossa.
Mukavaa äitienpäivän iltaa sinulle ja kiitos kommentista.
Sääli kaunista maljaasi, onneksi sait liimattua. Kaunis esine edelleenkin.
VastaaPoistaEilen täälläkin satoi lunta, mutta tänään on välillä paistanut aurinkokin.
Onneksi vuokkoja sentään saadaan äitienpäiväksi.
Mukavaa viikonloppua teille, varsinkin sinulle Anja.
Harmitti vähän, mutta... vähitellen kuitenkin luovuttava näistä. Tänään on ollut lämmintä kuopsuttaa kukkamaalla. Valkovuokkoja on valtavasti, keltaiset vielä odotuttavat.
PoistaKatsoin facesta sun lapsenlapsiasi, T-H ihan kuin sinä olet ollut silloin samanikäisenä. Ihanat ipanat sinulla.
Hyvää äitienpäivän iltaa sinulle ja terkkuja ♥♥
Onpa sääli niin kaunis malja.
VastaaPoistaKyllä se lämpö on nyt tulossa sinne.
Hyvää Äitienpäivä iltaa sinulle
Kiitos sylvi, lämmintä on luvassa. Toivottavasti sinulla oli jälleen ihana äitienpäivä.
Poista