KUKKAMARKKINOILLA

Viime perjantaina aamulla anivarhain piti olla pysäkillä lähtemässä Viron kukkamarkkinoille Türiin. Pysäkillä oli vähän hässäkkää, sillä lähdössä oli kaksi eri porukkaa saman liikennöitsijän busseilla ja siinä sitten porukka ravasi bussin käytävää ees ja taas kun olivat nousseen väärään bussiin. Ajallaan päästiin matkaan kuitenkin ja vajaan tunnin päästä jo noustiin laivaan. Kyllä on pitkä käytävä laivaan, Tallinkin Star oli aivan kauimpana terminaalista laskien.
Laivassa meillä oli kuitenkin odottamassa aamiainen joten tankattiin tulevaan päivään. Tallinnan satamasta matka jatkui välittömästi bussilla ja Lillelaatin portilla oltiin yhdentoista maissa.

Kori kukkasia varten köytettiin vetokärryille ja menoksi. Aivan ensimmäisen käytävän varressa loistivat orvokkilaatikot. Ohitettiin ne ja sitten törmäsimme kylmänkukkiin, varjoliljoihin ja pieniin värikkäisiin päivänkakkaraa muistuttaviin kukkiin ja niin alkoi korit täyttyä. On se vaan niin, että vaikka takoo päähänsä järkeä, aivot sumenevat kukkaloiston nähdessä ja sieltä sitten nyppii yhtä ja toista kuormaansa. Yleinen hintataso oli kaksi tai kolme euroa per taimi. (Sama hinta oli täällä kirpparilla sunnuntaina kun ostin yhden lilan esikon)..

Ruusuja. Houkuttelevan värisiä. Minulla ei ruusut viihdy, siksi vain kuvasin. 

Kauniita ovat, mutta sinne ne minulta jäivät. Ystäväni poimi mukaansa kärhöjä. Niitäkin oli kaikenvärisiä. Ja markkina-alueen käytävillä oli väkeä menossa ja tulossa.

Onneksi sää suosi meitä, välillä oli oikein hellettä. Menomatkalla bussissa luettiin artikkelia, ettei kukkamarkkinoilta pitäisi ostaa hedelmäpuita, koska niissä on poltetautia. Sitten tieto kumottiin; EU-maista saa tuoda!  No ei tuotu. 

Tällä käytävällä tuli vastaan sellainen haju, että huh-huh. Kuivattua kalaa oli tarjolla puuntaimien vieressä.

En kylläkään nähnyt kenenkään ostavan näitä kaloja enkä kampeloita. Kai ne jollekin kelpasivat, koska oli tyrkylle tuotu.

Tämän keltaisen rentukan toin uimalammikon rantaan. Kerrotut kukat näyttivät makeilta. Myös valkoista jalokieloa toin kerrotuin kukin, vanhaa yksinkertaista jalokieloa minulla on mummolan pihasta. Nyt oli tarjolla myös vaaleanpunaista kieloa, mutta sitä minä löysin viime kesänä Suomesta.

Päivä alkoi jo kallistua iltapäivään, koriin oli ahdettu karhunlaukkaa, keltaista keisarin pikarililjaa, tavallista pikarililjaa, värililjojen sipuleita, valkosipulinkynsiä, käsintehtyä saippuaa ja wasabijuustoa, kinkkujuustoa ja letitettyjä juustonauhoja.  Kun kokonainen bussilasti naisia veti perässään korejaan ja kassejaan linja-autolle, sai kuljettaja raapia hiuksiaan useampaan kertaan - ja me itsekukin tietysti vahdimme, ettei juuri meidän omaa koriamme käsitelty kaltoin bussin alaosassa.

Joku meistä oli keksinyt ostaa näitä "ryssänmaatuskoita" enemmänkin eikä ne meinanneet sitten mahtua mihinkään.  Päätyivät lopulta bussin sisään vessakäytävään.

Terminaalissa odottelimme sitten laivan lähtöä, kyllä silmät jo lupsahtelivat odotellessa. 

Eikä tullut edes haikea mieli jättää Tallinna taakse. Kotona oltiin vasta juuri ennen puolta yötä. Kukkapurkit ja nyytit saivat jäädä  ulkorapulle odottelemaan aamua ja istuttamista. 
Väsyttävä reissu, mutta niin sitä vaan vuoden päästä on intoa piukassa lähtemään uudelleen metsästämään taimia. Vaikka kyllä täältä saa lähestulkoon jo taimet lähempääkin. Ja lehtokotilot kaupanpäälle molemmista paikoista. Tarkkana saa olla taimien istuttamisessa.

Ja ne todella upeat ja mahtavat kukka-amppelit, ne jätin suosiolla Türin Lillelaatiin. Täältä ostin kahta miljoonakelloa ja istutan niistä mökille kukka-amppelin pyörimään tuulessa terassilla.