KOTIIN ON AINA HYVÄ TULLA

Ja matka Itä-Virossa jatkui Tarttoon, missä tutustumiskohteenamme oli ALe Cog´n olutpanimo. Saimme kiertää katsomassa mäskisäiliöistä valmiin oluen pullotukseen. Niin automaattista touhua, ettei montaakaan ihmistä prosessissa tarvittu.

Tämä isokokoinen kuva on tehdasrakennuksen ulkoseinässä. Panimo on keskellä Tarton kaupunkia, taitava bussikuskimme pujotteli ison automme kapeita kujia pitkin.

Panimossa suurten säiliöiden huoneessa oli tällainen maalaus, luulin ensin tekstiä signeeraukseksi, mutta siinä luki kuitenkin, että morsian odottaa prinssiä!

Pääsimme maistelemaan oluttehtaan uutuuksia ja sanomaan toisillemme kippis usealla eri kieleLllä. Tuon turkkilaisen sanonnan olin oppinut parin viikon takaisella reissulla Antalyaan ja Kappadokiaan.

Illan mittaan ajelimme sitten pääkohteeseemme, kaupunkimme ystävyyskaupunki Viljandiin, missä Sakala-kuoron veljet olivat odottamassa. Tervehdyslaulujen jälkeen majoituimme ja uni maittoi. Kuorollamme oli edessä seuraavana päivänä konsertti.

Lauantai valkeni aurinkoisena. 

Kierreltiin viljandilaisten ystäviemme kanssa vanhoilla linnaraunioilla, katsastettiin uusi laululava ja "Viron Mannerheimin patsas". Ylitettiin vallihauta pitkin Riippusiltaa.

Keltavuokot ja kevätesikot kukkivat valtoimenaan sekä Viljandissa että pitkin matkaa teiden varsilla.

Kuoron konsertti onnistui hyvin, saimme nauttia myös Sakala-kuoron mahtavasta soinnista ja varsinkin karonkan tarjoiluista ja laulusta sekä tanssimisesta.

Sunnuntai, aurinkoa, lämpöä ja kotiin lähtö. 

Endla ja Heino, ystävämme vuosikymmenten takaa olivat saattamassa meitä kotimatkalle.

Tallinnassa meillä oli sopivasti aikaa piipahtaa Tele-tornissa. Odottaminen hissiin ja ylös torniin oli tukahduttavan hidasta, vain 100 henkeä saa olla samanaikaisesti ylhäällä tornissa. 

Muistomerkki torniin juurella: täällä virolaiset seisoivat käsi kädessä puolustaessaan maansa vapautta tornin valloitusta yritettäessä.

 Tornista pääsee alas paitsi hissillä, myös köysien varassa. Kuka uskaltaa?  En minä ainakaan!

Kierros tietyissä kaupoissa ja laivalle. Kotona oltiin puolen yön paikkeilla ja vaikka reissussa rähjääntyykin, on kiva tulla omaan kotiin ja omaan petiin. Hyvä reissu kuitenkin kaiken kaikkiaan.
Aamulla heti hakemaan Simo hoidosta, ikävä oli jo koiruliamme.
Tosin Simo olisi jo adoptoitu hoitopaikkaan ystävillemme, mutta kyllä valitsi poika mamman kuitenkin...Kiitos Kaija ja Risto, saatte Simon sitten taas kainaloonne joskus.