lauantai 27. heinäkuuta 2013

MITÄ ONNI OIKEIN ON...

Anna onnen tulla ja tunnin olla! Perjantain ilta niemen nokassa laiturilla. Järvi peilityyni, ilta-aurinko kultaa takarannan kallioiden männyt ja rantakalliot. Sauna lämpiämässä ja vanha rouva saa istua kaikessa rauhassa, mustikkasiideritölkki sammuttaa janoa, kuikat sukeltelevat ja koiruli ihmettelee laiturin vieressä pulahtelevia kaloja. Sitä se onni on.

Perjantai alkoi veneretkellä, barkassi Borgå odotteli jokirannassa ja kun kaikki olivat päässeet veneeseen, lähdettiin matkaan.
Määränpää oli Hommanäsin kartano, vanha Tapani Löfvingin omistuksessa ollut rälssitila, jota sen nykyinen tarmokas emäntä hoitaa tarjoten sekä majoitusta että ravintoa. 


Simo, aito kipparikoira, oli itseoikeutetusti mukana joki- ja Flada-osuudella katsomassa, että kapeata väylää päästiin turvallisesti perille.

Haikkoon selältä Sahasaarten jälkeen käännyttiin kapealle Fladalle, missä piti ajaa hiljaa ja juuri ja juuri pystyttiin ohittamaan vastaantullut vene.

Aivan ihania lummesaarekkeita oli Fladan poukamissa, monen teki mieli kurkotella niitä poimimaan.

Simo huolehti omalta osaltaan veneen nousulaidan kohdalla, ettei kukaan noussut veneestä ennen laituria.


Viimein oltiin Hommanäsin laiturissa. Korkealla mäen päällä kartanon kahvipöytä jo meitä odotti.
Kartanon pihalta on huikeat näkymät alas merelle. Simo ehti jo kuvan ulkopuolelle!

Kahvi maistui hyvälle parin tunnin vesimatkan jälkeen. Kahvileipä sen sijaan oli varsinainen "tipsaus", pieni vohvelikori, täytteenä mustikkajogurttia ja muutama mustikka koristeena. Varmaan tilaamisessa oli pieni haksahdus, voisilmäpulla olisi ollut ehkä monelle parempi vaihtoehto, useat meistä tilasivat sitten suolaisen piirakkapalan lisäksi. No, ei hätää, ainahan kakkusia voi kotonakin laittaa.
Tämä on Juhani Linnovaaran 2009 maalaama Tapani Löfving, kuvasin sen postikortista. Löfving eli 1689-1777.

Paluumatkalle kömmittiin veneeseen ja kun viimeinenkin martta oli istuutunut, veneen kuljettaja käänsi keulan takaisin kotisatamaa kohti. Paluumatkallakin ohitettiin ns. Runebergin kivi, Sahasaaret, Haikon kartano ja Hamarin rannat.

Prinssipuoliso soitteli molempiin suuntiin ja martat virittivät lauluja, yhdessä ja erikseenkin.

Kohta olitiinkin jo jokirannassa, Simo oli jo täpinöissään eikä meinannut maalttaa odottaa rantautumista.
Päästiin onnellisesti kuitenkin rantaan, nopeasti hanuri autoon, bensatankille, kotiin hakemaan kassit ja pussukat ja taas tielle.
Mökin pihalla oltiin kahdeksan maissa, ysitien liikenne ihmeen hiljaista. Tuntuipa hyvältä. Siitäpä se onni muodostui kun päästiin turvallisesti mökille, istumaan laiturille kaikessa rauhassa.

Muuten, tänään oltiin naapurimökin (pikkuminiän ja pojan) mutterikuistilla nauttimassa hyvästä ruuasta. Kuin muistoksi "tipsauksesta" laitoin jälkiruuaksi kahvin kera niemen nokan tipsauksen. Pikkuminiä täydensi tipsausta vuolemalla suklaata vielä kruunuksi. Nam.

Kakku syötiin puoliksi jo ennenkuin ehdin sitä kuvata! Mutta nautiskellaan vielä lauantain ehtoosta, saunasta ja leppoisasta olosta. Simokin viihtyy niemen nokassa erittäin hyvin. Onni on!

21 kommenttia:

  1. Onnellisuus on niin pientä, mutta kuitenkin suurta, hienosti kerrottu ja kuvattu. Simo on niin ihastuttava kipparikoira, ettei paremmasta väliä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustis, oikeassa olet. Ja Simo on polleata poikaa kipparoidessaan.

      Poista
  2. Kun tätä luin, tuli mieleen että onni tulee eläen, ei etsiemn, niin kauniisti kerroti taas päivästänne. Kyllä nyt on Suomen suvi näyttänyt parastaan!
    Oikein hyvää jatkoa ja Simo kipparille rapsutus täältä sekä minulta että Himmulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eipäs sitä onnea etsiä huoli, tulee pienistä hetkistä kun vaan huomaa.
      Tänäänkin varjossa +27 joten kun kotona ollaan, ei pääse järveen.
      Simo kiittää ja lähettää rapsutuksia Himmulle.

      Poista
  3. Ihana postaus! Kiitos, lempeää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli. Eilen ajeltiin iltapuoleen kotiin kun pojan piti ehtiä aamuksi töihin (myi autonsa P-mäellä perjantaina joten meidän piti lähteä kotiin sunnuntain iltapäivällä).
      Olis kyllä ollut ihanaa polskutella Korppisessa kun vesi oli niin lämmintä, ettei Jaakon kylmästä kivestä tainnut paljon haittaa olla!

      Poista
  4. Onni on tätä <3

    Mukavaa sunnuntaita teille kaikille! :)

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus, Anja, kiitos tästä!
    Hienoa nähdä Porvoon joen rantaa, ja historiaa paikkakunnaltanne:)
    Olette ihana perhe, Simo koiruli on tosiaan kuin kippari:D
    Oikein hyvää sunnuntaita sinulle, Anja-Regina, sinä onnellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos. Mehän asumme keskellä historiaa - toki on ihan uuttakin, onneksi. Jokiranta on kesällä aivan upea, nykyisin kaupungin puisto-osasto istuttaa komeat kukkaistutukset rantaan, moottoriveneet ja purjeveneet sekä Runeberg seilaavat ihan kaupungin keskustaan.
      Jep, tunnen olevani onnellinen - ainakin kun muistan! Mutta Simo on yliveto koiruli, tykkää nuuskutella veneessä keskellä järven selkää tai vaikkapa joella barkassissa. Mutta uimaan se pitää sylissä kantaa, hih.

      Poista
  6. Mukava päästä katsomaan Porvoon joen kulkua ihanien lumpeiden kukkiessa.
    Simo osaa olla tosi rauhallisesti veneessä, oikea laivakoira:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ikinä ole nähnyt niin paljon lumpeita kuin pitkin matkaa Fladan kaislikon reunoilla. Kaunista.
      Simo nauttii aina veneessä, mökillä ei kukaan pääse venerannasta ilman, että koira hyppää veneeseen mukaan.

      Poista
  7. Ihana postaus Kiitos oli kivaa olla näin teidän matkassa:)

    VastaaPoista
  8. No kyllä onnesi ihan maistaa ja haistaa jo kuvistasikin, kaunista ja lämminhenkistä ! Nautiskele lisää vaan, tosiaan onni on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle parasta on katsella niemen nokasta järvelle, kaikessa rauhassa ja ilman kiirettä mihinkään. Se jos mikä on minun onneani.

      Poista
  9. Mukava retki teillä onkin ollut ja Simokin on päässyt mukaan.

    Mökillä mekin olemme luonnon ihmeitä ihastelemassa. UImakaverina minulla on Sulo-koiruli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo oli otettava mukaan kun saatiin lupa siihen. Nauttikaa mökki-ilmastosta ja tästä lämpimästä kesäviikosta. Viikko sitten luulin jo syksyn tulleen...

      Sulo on mainio uimakaveri, ei tarvitse kantaa veteen niinkuin meidän Simo, ui kyllä sitten ihan mielellään (?) rantaan.

      Poista
  10. Onni on siellä missä sinäkin. kaunista kesän jatkoa ja lisää ihania päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raija Annikki. Samoin sinulle kaunista kesää...

      Poista
  11. Ihana postaus minunkin mielestäni, nautin aina hienosta kirjoitustyylistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Auli, kiva jos tykkäät, minä kirjoitan välillä ihan mitä sattuu kun en jaksa kontrolloida tekstejäni. Joskus näköjään natsaakin!

      Poista