lauantai 5. lokakuuta 2013

VIELÄ KERRAN PARIISI - JA NÄKEMIIN

Maanantain hotelliaamiainen oli jälleen maittava. Kelpasi lähteä päivän seikkailuun. Nuorin meistä halusi ehdottomasti ostoksille, oli katsonut jo netistä osoitteita valmiiksi. No, singahdettiin sitten metrolla Eurooppa-aukiolle. Tyhjää täynnä. Samoin seuraavakin kohde, koko korttelin rakennustyömaana.


Pienen neuvonpidon jälkeen päätettiin, että nuoremmat naishenkilöt suunnistavat Champ´s Elyseelle ostoksia tekemään ja me kolme vanhinta suunnataan läheiseen Invalidikirkkoon. Oikaisimme puiston läpi. Pariisissa - niinkuin muissakin suurkaupungeissa - ei ihan jokaisella ole omaa luukkua nukkumiseen, niinpä bussikatoksissa, jalkakäytävien reunoilla ja puistoissa näkyi kodittomia patjoineen ja peittoineen. Myös eräällä asemalla näkyi vanhempi pariskunta kera koiransa käytävällä katsomassa televisiotaan kaikkien tavaroittensa ja nyssäköittensä keskellä. Asumismuotona ei varmasti niitä mukavimpia, mutta koira takasi tavaroiden säilymistä ja turvallisuutta.

Tämä tuntematon oli saanut pulut ystävikseen Invalidikirkon läheisessä puistikossa.

Vieressä kohosi massiivinen Les Invalides, rakennuskompleksi, johon kuuluu mm. kultakupolinen kirkko  sekä Ranskan sotahistoriaan liittyviä museoita. Les Invalidesiin on haudattu monia Ranskan sotasankareita, myös Napoleon Bonaparte. Tämän Les Invalidesin rakennutti aurinkokuningas Ludvig XIV sotasairaalaksi ja sotaveteraanien eläkeläiskodiksi.
Valtavan suuri vihreä puistoalue ympäröi Invalidikirkkoa ja museorakennusta. Nurmikentän reunoilla sojotti tykkien rivistöt.
Sisäpihalla kirkkoon johtavan oviaukon molemmin puolin Ranskan lipun värit! Ja yläpuolelta seuraa tilannetta Napoleon Bonaparte!


Tuo pikkuruinen suurmies! Hänen hautansa on Les Invalidesissä.

Kirkko sisältä on kaunis, niinkuin kirkot täällä yleisesti.
Rauhallinen ja hiljentymiseen kehottava paikka.

Kirkon urkupillistö kiinnitti huomiota kauneudellaan. (Jäi kuva suoristamatta!)

Koska kyseessä on myös sotahistorian museo, tykkirivistöt ja vanhat panssarivaunut koristivat sisäpihan reunan käytäviä.
Entisen ajan sodankäynti oli melkoista tykkien kanniskelua ja perässä vetämistä. Heppoisilta tuntuvat nykyajan tekniikan rinnalla.


Aleksanteri III:n sillan kultakoristeiden välistä suunnistimme sitten kohti Champ´s Elyseetä. Silta on minun mielestäni kauneimpia näkemiäni koskaan.
Ja taustalla virtaa Seine, jota kultakoristeiset patsaat tervehtivät.

Ja eräs vanha rouva poseeraamassa:

Matkalla ostoskadulle kuljimme ohi Petite Palacen. Aivan ihastuttava rakennus kupoleineen, portaikoineen ja patsaineen.

Bongasin kadun varrelta Churchillin, siinä Winston seisoi jäykkänä ja pystypäin. 

Pääsimme Champ´s Elyseen alkupäähän. Minä olin jo edellisenä päivänä yrittänyt löytää postimerkkejä kortteihin. Lehtikioskeissa ei, tupakkakaupassa - jos sellaisen löysi - ei. Ainoastaan postitoimistosta sain vihdoin merkit ja kortit lähtivät Pariisista eivätkä Porvoosta niinkuin jo epätoivoissani luulin.


Kaunis kultakoristeltu portti ja myös tämän kiinteistön ikkunoiden alareunojen "parvekkeet". Wau, olispa makea paikka asustella.

Bongasin muuten ihan aidon Ferrarin Aleksanterin sillan liikennevaloissa. Poikani, joka on "ferrarifani" kuvasi samaa kohdetta!

No, perheen nuoret naiset löytyivät, toinen katukahvilasta ja nuorin huiteli vielä vaatekaupoissa. Niitähän siellä riitti, hintatasosta en tiedä muuta kuin Louis Vuittonin laukuista. Liian tyyriitä meikämummolle. 

Viimein saapui onnellinen nuorimmainenkin  kassi kainalossa keikkuen.

Meidän oli aika jättää hyvästi ostoskadulle,
 kiitää hotelliin noutamaan matkatavaroita ja suunnistamaan Orlyn kentälle. Testattiin metron ja junan yhdistelmää ja se toimi hienosti.
Mitä nyt junaan piti ostaa vielä uudet matkaliput. 

Matkalippujen kanssa mentiin vähän lankaan heti tulomatkalla; ostettiin kolmen päivän metrolippu, leimattiin se hotelliin menomatkalla ja siinäpä meni sitten se ensimmäinen päivä, sillä lippu on päiväkohtainen, ei vuorokausien mukaan. Eli olisi pitänyt huomata ostaa kertalippu ensimmäisen illan metromatkaan hotellille. No, vahingosta viisastuu ja seuraavalla kerralla - jos - tiedetään jo toimintatavat.
Nyt vain au revoire Paris - ehkäpä joskuskaan...

19 kommenttia:

  1. Upeaa, on hienoa että nuo upeat rakennukset ovat selvinneet kaikista Euroopan ja Ranskan kahakoista ja saamme ihailla niiden suuruutta ja kauneutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosotäti, samaa ajattelin näitä katsellessani, että ovat säilyneet sodista ehjin nahoin. Kyllä silloin osattiin rakentaa, ja lähes pelkästään ihmistyövoimalla. Ei ole vesivaurioita eikä hometta eikä rakennukset kanttikertaakantti-laatikoita.

      Poista
  2. Kiitos Anja vielä kerran! Mieleenpainuva, upea matka teillä, paljon ehditte nähdä lyhyessä ajassa!
    Hyvää lauantai-illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkäksi aikaa on sulattelemista matkan kokemuksista kun haaveesta nähdä Pariisi tuli totta. Kolme kokonaista päivää on kyllä liian vähän, mutta tärkeimmät kohteet nähtiin. Palaan vielä joskus Pariisiin, ainakin toivon niin.
      Mukavaa syyssunnuntaita!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, sanotaan. Pitkähän tästä matkakertomuksestani tuli, mutta niin olen täpinöissäni kokemastani!

      Poista
  4. Kiitos taas. Oli kyllä mahtava matkata mukananne! Hyvät kuvat taas silmillemme laitoit.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit, mummeli. Aivan olen ymmyrkällä kaikesta kokemastani. Pala sydämestäni jäi sinne Seinen rannalle...
      Samoin sinulle ja Himmulle kivaa syksyistä sunnuntaita.

      Poista
  5. Tervetuloa anja-reginan aittaan Piipe Elch ja kaikki ne lukijoikseni tulleet, joita en ole huomannut tervetulleeksi toivotella! Viihtykää.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Anja, hienosta kuvasarjasta Pariisista:)
    Ihana kaupunki, kuten on sanottu, ja paikkansa pitää!
    Leppoisaa sunnuntaita sinulle.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos. Pariisi on todella hieno ja historiaa täynnä. Minä tykästyin.

      Poista
  7. Voi kun oli mukava "piipahtaa" Pariisissa näiden postausten ja kuvien myötä, kiitos matkakertomuksesta. Ihanalta siellä näyttää ja kaikki nuo kohteet olisi kyllä joskus saatava nähdä ihan paikan päällä, siltä alkoi tuntumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kaima, pakkaa vaan matkalaukku ja lennähdä Pariisiin, sitä et kyllä kadu.
      Niin paljon siellä on näkemistä.

      Poista
  8. No mutta olihan hienoja kuvia, ja ennen kaikkea hieno elämys sinulle siellä ! Miksi ne onkin osanneet tuolla etelämpänä niin koristeellista ja monumentaalista ja silmiä hivelevää (ja myös muuten korvia...) kaunista kaikkea tehdä, kai se estetiikan taju ja kaipuu on sitten niin geeneissä noilla vanhoilla kansoilla ollut. Koetahan tasata hengitys taas kot-Suomeen sopivaksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosisatoja kestäneet ja pystyssä pysyneet rakennukset on tehty kestämään, lisäksi ovat koristeellisia yltä päältä. Ja ihmistyövoimalla rakennettuja.

      No hengitys on tasaantunut menohaipakan jälkeen, arki on laskeutunut!

      Poista
  9. Ihanaa! Olet päässyt Pariisissa käymään. Minulla on aina vain suunnitteluasteella. Mutta tässähän sitä pääsee tutustumaan kaupunkiin mukavasti omalla tuolilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sain haaveeni todeksi ja olen kokemuksia nyt sulatellut. Kyllä Pariisi pitää nähdä omin silmin paikan päällä, silloin se vasta todelta tuntuu.

      Poista
  10. Oishan sinne Parisiin mentävä ajan kanssa oikein tutustumaa, upee kaupunki ja paljon nähtävää....olkoonsa nyt toistaiseksi sivussa!

    Kellosoittajan kirkko olisi se eka kohde sitten se E- torni ja Mona-Lisa tapaaminen ehdottomasti ja sitä ranskaleipää ja juustoja unohtamatta.....;)

    Jotain olis tehtävä, mutta olkoonsa....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kellonsoittajan torni minullakin oli Eiffel-tornin keralla niitä ykköskohteita.
      Ranskanleipää haukkasin yhden siivun ruokailussa ja parmesania oli Caesar-salaatissa. Kyllä minä kentällä sitten juustoja katselin, mutta sitten ostin suklaatia!
      Joskus vielä jotakin tehdään....eikös?

      Poista