tiistai 12. marraskuuta 2013

ONKO TÄÄ MIELENHÄIRIÖSSÄ?

Tää sai vissiin mielenhäiriön. Alkoi jo pitkään suunnittelemansa ikkunanpesun viime viikolla. Jatkoi sitä ikkuna kerrallaan, eilisen illan viimeisenä jo pimeällä pesaisi kulmahuoneen vielä likaisen lasinruudun. 

No joo, oli ajatus että jouluksi ja vielä hyvillä ilmoilla. Viime hetket tosin käsillä. Mutta 11 ikkunaa, kaikissa neljä lasipintaa. Onneks ei pikkuisia ruutuja, hih.

Ja mitä vielä. Tää alkoi lauantain iltapäivällä hillittömän siivouksen punaisten lasikipposten kaapeissa. Nosti ulos kaikkiaan yli 800 erilaista kipposta ja maljakkoa, pyyhki ne pölyistä, pesi lasihyllyköt ja latasi kipot ja kupposet takaisin uuteen ja entistä ehompaan järjestykseen. Kyllä nyt kiiltää.
Eikä siinä kaikki. Kulmahuoneen ikkunanpesun jälkeen kävi hän lävitse siellä olevat punaisensa. Joo, ajatteli hetken inventoivansa kipot, vaan meni laskuissaan sen verran sekaisin, että jätti noin arvioksi. Siis kaikkiaan noin tuhatkuusisataa punaista. Jep, siinä on mukana myös punaiset linnut. Muut lintuset vielä tämän lisäksi.
Mikähän ihme tään on saanut kahmimaan kippoja huushollinsa täyteen? Hyvänä selityksenä ihmettelijöille on tää itse kertonut, että pienenä tyttönä kannettiin kannokossa jenkkikassissa pää alaspäin, pipo kireällä, ei leluja, ei mitään virikkeitä paitsi käpylehmiä sammalikossa. Eipä siitä tämän kummoisempaa ole voinut tulla, hih. Tilpehöörimummi, sanovat lapsenlapsetkin.

Tää mielenhäiriö saisi toki kestää vielä niin pitkään, että tulisi pölyt pyyhittyä myös luulasisista kipoista, kanarasioista ja hevosten hyllyköistä. Ans kattoo riittääkö sinniä.

Tää pahoitti kyllä mielensä metsän kalliolla lauantaina. Jähmettyi suolapatsaaksi koirulinsa talutushihnassa, kun edessä olevassa metsikössä vilkkui punaisia liivejä. Ei, ei hirvimiehiä. Kaksi ihmistä kulki rauhallisesti polkua eteenpäin ja liiviniekat olivat vasikankokoisia irrallaan olevia koiria. Kuusi isoa koiraa irti juoksentelemassa vapaina ja villeinä. Kyllä tään sydän pompotti
ja Simo sai komennon olla ihan paikallaan. Annettiin hiljaa mennä menojaan. 
Tää kirjoitti sitten lehteen, että pitäs huolehtia myös muiden metsässä koiriaan ulkoiluttavien turvallisuudesta. Koirahan on laumaeläin ja voi saalistusviettinsä viemänä hyökätä vaikka jäniksen kokoisen koirulin kimppuun ja saada koko lauman hyökkäykseen. Tää ei olis tiennyt, mitä olis ehtinyt hyökkäyksessä tehdä. Heittäytyä Simon päällekö suojaksi? Ois vaan antanut itseään purra eikä koiraansa. On tää kahdesti jo saanut koiran hampaista aiemmin. Onneksi meitä ei huomattu ja vaara oli ohi.
Tänäisessä lehdessä oli sitten tään kirjoittaman lisäksi toinenkin koiranomistaja samassa tilanteessa, paitsi että hänen koiransa kimppuun oli tosiaan hyökätty. Hyökkääjän omistaja ihmetteli, kun hänen lemmikkinsä on aina ollut niiiiin kiltti. Että semmoinen tapaus taas. Koirat taluttimeen, sanon minä. Ja niin sanoo laki.

Tää lähtee aamulla eestaas Tallinnaan. Käy ostamassa Ortofen-voidetta apteekista ja inkivääriä talven varalle. Ja muuten vaan pasteerailee eteläisen kaduilla. Ja illaksi kotiin.

Nyt alkaa Lemmenviemä ja tää on ihan koukussa siihen. Heips taas.

ps. Lemmenviemän jälkeen tuli vielä mieleen, että miksköhän ei Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ole mahtunut Finlandia-ehdokkaiden joukkoon?!? Tää luki kirjan yhdessä hyssyssä, se on niin hyvin kirjoitettu, rohkea ja kantaa ottava, upeata ja elävää kerrontaa. Tarinassa oli hyvä elää mukana omien kokemustenkin kautta. Vaikka fiktiota, todelta vaikuttava perheen elämänkerta.
Ehdottomasti koettava lukuelämys. Katja Ketun Kätilö, vaikka hyvä sekin, jää monta metriä Taivaslaulusta jälkeen. Tään mielestä nyt ainakin. Oi osaispa tää vaikka neljännesosankin verran kertoa yhtä upeasti. Vaan ei sitä kaikki osaa. Ainakaan tää, mutta iloitsee kirjailijan kyvystä ilmaista tarinaa näin upeasti.

33 kommenttia:

  1. Ootpa ollu ahkerana, paljon on ikkunapintoja kirkkaina talven tulla (kun vaan tulisi) Upeita ovat "tilpehöörimummon" aarteet, ja paljon!
    Huh, kamalaa mitä olisi voinut tuollainen koiralauma tehdä. Mikä siinä on että koiria ei pidetä kiinni ja taluttimessa, ei meikäläinen kyllä ymmärrä. Noita
    puremisia valitettavan usein sattuu, pahojakin.

    Taivaslaulu on upea lukuelämys, kaunista kieltä, koskettavaa, jopa valoisakin, näin sen koin. Olisin toivonut minäkin sille ehdokkuutta.
    Hyvää reissua Tallinnaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun syysaurinko paistaa, on mukava kun ikkunat on pesty. Tosin meillä on tuo pieni koiruli, joka hönkii sisäpuolelta ruudun sameaksi jahdatessaan oravia pihapuissa.
      Monta koirien aiheuttamaa vahinkoa ja pelkotiloja on uutisoitu. Koiranomistajien vastuuta ei ilmeisesti riittävästi tiedosteta.

      Kiva jos pidit Taivaslaulusta. Minä luin sen ihan ahmimalla ja nautin.
      Kiitos Minttuli.

      Poista
  2. On sinulla pyyhittävää...:)
    Minullakin on toistakymmentä noita Festival kynttilänjalkoja.

    VastaaPoista
  3. Oi, sinulla on todella paljon Festivoa! Siinä on kaunis ja arvokas sarja. Minullakin joitakin anopita lahjaksi saatuja.

    Minun vuoden paras kirjani, jolle olen toivonut Finlandia-ehdokkuutta on mukana eli Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Se mahtuu koko blogiaikani 20 parhaimman kirjan joukkoon ja luettuja on monia satoja, ehkä about jo 700.

    Vahvaa jatkoa ja marraskuun salattua lumoa! Istutin TÄNÄÄN valkoisen jouluruusun Olgan haudalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä minun Festivoni.
      Pitänee yrittää löytää tuota Jokapäiväistä elämäämme. Varmaan hyvä, ylsihän se Finlandia-listalle.

      Kiitos Leena. Minullakin valkoinen jouluruusu pukkaa yhtä nuppua tuolla kukkamaalla.

      Poista
  4. No kylläpä olet ollut ahkerana.
    Onpa paljon lasipitaa tullut kirkkaasi.

    Mukavaa reissua sinulle♥

    VastaaPoista
  5. Täytyy kl myöntää, et on sil hirvee määrä kippoi :) joo kyllä pitäis koirat pitää kiinni, etenkin jos niitä on tollai lauma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kippomummi ei ihan yhtenään kyllä pölyrättiä huiskuta vaikka pitäs!

      Poista
  6. Vain tosinaisella on tonnikuussatoo punaista lasia omassa mökissään ja siihen sitten kaikki toiset tarpeeliset esineet päälle....joka tyttö ei ihan siihen pysty kykenemään, luulisi kun puusta kattoo, toteaa tääkin täällä....;)

    Koska olen ollut toipilas ja sitä vissiin edeleenkin niin, sen varjolla pystyypi selättää ihan huokeella ikkunoiten pesunkin ....vaikka pitkälle ens'vuoteen....;)

    Meillä mua kanettiin verkkokasissa metässä eivätkä kukaan tajunneet sitä nostaa katojen kohilla, siksipä ollaan aika paljon samaa sorttia!?? Olisin varmasti kasvanut pitemäksi mut kun jouduin nukkumaan piiroginlaatikossa, ihan vain kun olin se pahnanpohjimmainen.....;)
    Tästäkkin huolimatta jatketaan sitten vaan kaiken mahollisen talteen ottamista ...;//

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että on ihana ja Maikkumainen kommentti. Sai suupielet ylöspäin, vaikka muuten ankeus tunkee sieluun ja ytimiin.
      Iloinen olen ikkunanpesu-urakasta, jopa ulkopuolelta roikuin tikkailta pesemässä kulmahuoneen suuret ikkunat (eivät aukea...) ja nyt kiiltää.

      Sama vika Rahikaisen, kannot kopsahti päähän vähän väliä. Mua se "jenkkikassi" ehkä suojas pikkusen enemmän, hih. Meillä ainoa piironki oli salissa eli vierashuoneessa joten nukuin puuhetekan alasängyssä, ei sitä viitsitty toisen tasalle nostaa! Mut ihan hyviä ihmisiä meistä tais sittenkin tulla kun päästiin pois hetekanpuolikkaasta ja piironginlaatikosta.
      Ja hamsterin sukua kun ollaan, kaikki vaan talteen otetaan....

      Poista
  7. Hyvää syksyä/talvea sinulle!
    Ahkera olet kun kipposi kiillottanut ikkunapintojen lisäksi.
    Minullakin nyt lukuherätys meneillään, nivelrikkosormet ei suostu käsitöille, siispä kirjojen vaktakuntaan. Ammennan vinkkejäsi luettavista, en näet osaa edes valita kirjastossa mitä kantsisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle mukavaa marraskuuta, Sinikka Helena. Mielenkiintoisia kirjoja on pilvin pimein, nyt en ehtis itse lukemaan kun puikottelen. Lehdetkin jää selailuasteelle ja ristikot ratkomatta.
      Jos sinua Viipurin historia kiinnostaa, etsi Lempi Jääskeläisen kirjoja. Hän on yksi minun lempikirjailijoistani.

      Poista
  8. Upea punainen kokoelma sinulla ja valkoisiakin hurja määrä! Olen vaikuttunut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mama, näitä kippoja on tarttunut mukaan maailman turuilta. Nyt olen ihan ihmeessäni, mihin ne lopulta sitten minun jälkeeni joutuvat, kun tarvitsevat melkoisesti tilaa. Mutta eipä surra etukäteen.

      Poista
  9. Miten mainiosti sie kirjoitatkaan, tää täällä nauro veet silmissä:)
    Upeat kokoelmat,hiljaseksi vetää, mutta pölyjen pyyhkimis urakkaa en kadehdi.
    Samaa mieltä oon kanssasi, koirat kiinni, yleisillä ulkoilu paikoilla, liian usein se kiltti koira on hyökännyt.
    Meillä ihana tilanne kun täällä ei asu muita kun me, niin Lilli saa aina olla irti, lähimpään tiehenkin matkaa puoli km. Koiran omistajan unelma paikka, omaa tonttiakin 3hehtaaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana jos tää sai sulle nauruveet silmiin! Niin, tallinan ystäväni ovat kehoittaneet minua avaamaan kaupungille näyttelytilat näille kokoelmilleni. Sisäänpääsymaksu ja siihen lasi viiniä, vot ja se vois kannattaa. Mut en enää tässä iässä viitsi....

      Lähes joka päivä saa lukea koirien hyökkäilyistä, varsinkin pienet koirat on henkensä kaupalla. Meilläkin iso tontti vaan metsäosassa poluilla muutkin ulkoiluttavat koiriaan. Ihan ok, jos koirat on taluttimessa, niinkuin Simokin pihan ulkopuolella.

      Poista
  10. Vihdoin jaksan kommentoida. Ihan ensiksi, Iso Kiitos Sinulle tsempistä ja viesteistä ♥
    Hui kuinka ahkera olet ollutkaan ja mitä aarteita sulla onkaan, ihastuttavia ovat!
    Minä jouduin takas sairaalaan ja odottelen, mitä tuleman pitää.
    Mukavaa Tallinan reissua!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kommentoit, ilahduin.
      No en ole oikein ahkera, mutta kerran-pari vuodessa on ihan pakko siivota noita kaappeja, ettei kukaan nimeään sormella pölyyn kirjoita.

      Toivottavasti olet jo päässyt sairaalasta ja kaikki hyvin. Kannan sinua ajatuksin.

      Poista
  11. Voi kuinka hän on ollu ahkera. Täällä tarvittais tuota intoa:)
    Noh, yhteistä meillä ainakin on Lemmen viemä-sarja. Toisinaan ihan hölmöä juttua mutta irti ei vaan pääse;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan lennossa sinulle loput innostuksestani ennenkuin hiipuu, hih. Jeps, Lemmen viemä on iltojen pelastus, kummasti vie mukanaan ja puikot helisee ja sukkia valmistuu. Kunhan vaan muistaa, että se on tarinaa eikä totta...

      Poista
  12. Kyllä nuo kipat ja kupit ja lasi ja posliini meikäläistäkin kiehtovat. Tiedä sitten, mistä johtuu. Joskus tulee epätoivoinen hetki, että on liikaa tavaraa, mutta silti vain yleensä olen kiinnostunut saamaan lisää. Ihastuttavan värinen joulukaktus sinulla.
    Minuakin vapaana olevat koirat pelottavat, vaikka vaikuttaisivat ihan ystävällisiltäkin. Minulla ei ole koiraa ulkoilutettavana mutta kissa on. Kissakin on melkoi arvaamaton, jos pelästyy, vaikka onkin valjaissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kippoja ja kuppeja notkuu hyllyt mutta nyt olen järkiintynyt ja jättänyt muutaman kerran ostamatta, ei ole enää tilaa niille. Jotenkin sitä on hamsteri ja kerää vaikka ei tarvitsisikaan.
      Molemmat joulukaktukset, punainen ja tää vaaleanpunainen avasivat kukkansa. Pidin niitä kesän ulkona ja eivät oikein tykänneet siitä.

      Minä olen tosi tuohtunut siitä, että koirat pidetään irrallaan muualla kuin aidatulla omalla pihalla. Päivittäin on juttuja, miten hyökänneet joko lapsen tai pienen koira kimppuun. Isoista koirista on iso vastuu.

      Poista
  13. Eipä voi kuin ihailla tuota kokoelmaasi, niin laaja ja upea se on! <3

    Taivaslaulua minäkin olen kuullut kehuttavvan vuolaasti, jostain syystä se vaan ei ole sattunut omalle tielleni sillä tavalla, että olisin sen lukenut. Pitäisi etsiä käsiin ja tutustua kirjaan...

    onneksi Simo sai olla turvassa metsäreissullanne. En ymmärrä, miksi jotkut ajattelevat voivansa pitää (varsinkin isokokoisia) koiriaan vapaana alueella, jossa ne pitäisi pitää ehdottomasti kytkettyinä. Sellaiset ihmiset luottavat koiriinsa aivan liikaa tyyliin: 'tää on niin kiltti, se ei ole ikinä hyökännyt kenenkään kimppuun...'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsken tehtiin Simon kanssa pitkä lenkki ja saatiin olla ihan kahdestaan metsässä. En uskalla koiraa laskea hetkeksikään taluttimesta, täällä on nähty merikotkankin(?) liitelevät tuossa metsikön yläpuolella. Simo on tottunut olemaan taluttimessa, ja onhan se turvallisintakin.

      Lue ihmeessä Taivaslaulu, uskon että tykkäät.

      Poista
  14. Kiitos Anja, hurjan hauskasta postauksestasi:)
    On sinulla noita upeita punaisia lasiesineitä mieletön määrä; kunnia sinulle että jaksat niistä (ja muista) vielä pölytkin pyyhkiä!

    Kauheaa, kun koiria pidetään ulkona irrallaan, voi sattua vaikka mitä pahaa;/
    Simoa pitää suojella ja varjella kaikilta uhkilta.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos! Kyllä minä Simoa suojelen vaikka omalla valaanruhollani jos tiukka paikka tulee. Ihan silmäteränä meidän pikkuista pidetään, jopa niin, että muutkin jo sanovat sen olevan "pieni rakas".

      Tää mun huusholli on sellainen astiataivas, mikä niissä kiehtookin. Jälkipolvi on kauhuissaan, että mitä sitten niille tekevät. Jos en älyä itse lahjoittaa niitä sitä ennen jonnekin. Vaan kuka huolis reilut puolitoistatuhatta punaista esimerkiksi? Ei kukaan.

      Poista
  15. No on todella kippoja - mutta niin ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirlah, olen kerännyt näitä parin vuosikymmenen ajan, joten nyt on tullut raja vastaan - ja tilanpuute! Punainen on rakkauden väri ja siksikin niin ihana!

      Poista
  16. ♥Oletpa ollut ahkera tyttö :) vau! Aivan ihastuttavia kokoelmia!

    VastaaPoista
  17. Ahkeruudesta en tiedä mutta pakko on pari kertaa vuodessa vähintään ottaa pölyrätti kauniiseen käteen. Vielä pitäs nuo hevoset ja nekat saada joulukuntoon...

    VastaaPoista
  18. Wau noita sinun kokoelmiasi!
    Minä olen tullut siihen tulokseen noista koirista, että beaglet ovat pahimpia. Niillä on tappajan meininki aina, kun tulevat vastaan. Ne kyllä ovat aina hihnassa, kun niillä on se metsästysvietti, joka kiidättää irtiolevat hetkessä pois.

    VastaaPoista