ILOA KEVÄÄSTÄ

Pitkästä aikaa tämä mummeli istahtaa bloginsa äärelle. Miten ihmeessä olen ollut niin saamaton, ettei ole rivin riviä syntynyt kevään aikana. Toki olen kirjoittanut tuolla konkarikirjoittajien kurssilla muutaman tarinan, mutta tuskin niistä on julkaistavaksi yleisempään jakoon. Tai katsotaan nyt.

Lämmin kevät enteilee jo hyvää kasvukautta. Alkuviikosta mökiltä palatessa auton mittari näytti jo 24 astetta lämmintä Lahden seutuvilla. Lämpö ja valo ovat saaneet koivujen hiirenkorvat jo kovasti vihreiksi, vaikka ei niistä oksista vielä saunavastaa synny.

Mökillä on piipahdettu kahdesti, ensin ole järvi täysin jäässä ja saunavedetkin otettiin onkiavantopumpulla. Nyt viime viikon vaihteessa ehdimme juuri ja juuri näkemään viimeisten jäälauttojen ohiajelehtimisen. Vesi järvessä oli raikasta ja melkoisin vilpoista. Kahtena aamuna kuitenkin oli pakko painautua lähes jäiseen veteen pulahtamaan. Kyllä virkisti. Mökillä kasvukausi ei ole vielä niin rehvakkaasti lähtenyt alkuun kuin mitä täällä kotona. Mutta muutaman pensaan paikkaa muutin, varsinkin pieni onnenpensas ei ole tykännyt järveltä puhaltavasta tuulesta, joten siirsin sen ylemmäksi pihaan. Juhannusruusun poikasia raahasin uusiin paikkoihin myös. Ja pihan haravointia riitti, sillä männyt karistavat neulasiaan joka talvi haravoitavaksi. Joutsenet ja kuikat olivat elementissään heti jäiden lähdön jälkeen. Jotenkin meikäläisen sielu oikein lepää siellä niemen nokassa, vaikka se melkoinen työleiri onkin joka kevät aina uudelleen. Ja Simo nauttii myös. Ensimmäisenä iltana ei koirulin mielestä saunassa ollut riittävän lämmintä joten piti oikein houkutella häntä pois saunasta. Seuraavana iltana päätimme hänen antaa olla niin kauan kuin itse haluaa lauteilla. Otti melkoiset löylyt ennen alas hyppäämistä.

Täällä kotipihalla on ihailtu erivärisiä esikoita ja vuokkoja. Metsikkö on valkovuokkoja tulvillaan, mutta yksi ainokainen keltavuokko on kukassa. Mihin ne kymmenet muut ovat joutuneet talven alla?  Hämyvuokko ilahdutti kukallaan ja nuppuja on vielä kymmeniä. Sinivuokkojen aika alkaa olla jo ohi, samoin aniliininpunaisen lajitoverinsa. Erityisen ilahduttava on tuo pieni Virosta tuomani punainen sinivuokko, jossa on kerrottu kukinto. Luulin sen jo kadonneen mutta sieltä se vaan nousi kukkimaan. Onneksi. Kuvaan en saanut oikeaa väriä.

Kaikki seitsemän sorttia pihlajiani ovat hengissä myös. Saa nähdä, kukkivatko vielä kun ovat suhteellisen pieniä piiskataimia vielä. 

Kimalaiset pörräävät ahkerasti, mutta jonkinlaista valikointia kyllä näkyy. Pulleaan punaiseen jouluruusunkukkaan katosi iso kimalainen kokonaan.
Odotellaan vaan omenapuiden ja kirsikka- ja luumupuiden kukintaa.
Tilasin omenapuun taimia ja yksi jo ostettiinkin Gardenista kun jänikset mokomat napsivat viidestä pienestä omenapuusta kuoret parempiin suihin.
Yritettiin ne pelastaa, mutta saa nähdä, jaksavatko kasvattaa uutta kuorta.

Pesäpöntöistä on kova kisa, kun lämpö toi kirjosiepot tiaisten kiusaksi.
Kyyhkyspari ruokailee lintulaudan alla ja huhuilee illalla lähimetsikössä. Ja nyt moneen vuoteen ilmestyi pihamaalle varpusparvi. Tykkäävät majailla onnenpensaan oksistossa. Pysyisivätpä vaan pihapiirissämme.

Kevään iloja on myös pyykin ripustaminen ulos naruille. Raikkaantuoksuiset ja tuulen kuivattamat lakanat on kiva taitella liinavaatekaappiin. 
Simo piipertää perässä pihalle. Ja kas, koira äkkää nopeasti nurmikolla matelevan rantakäärmeen. Minä vähän säikähdän ja päätän kuljettaa vieraan vähän kauemmaksi pihapiiristä, mutta ennenkuin ehdin saada koiran pois ja ämpärin ja kepin käteeni, on kiemurtelija kiiruhtanut pieneen sammakkolampeen, missä se iloisesti polskuttelee. Olkoon, onhan kuitenkin ihan kiltti matelija.

Monesti on rakastavaisia nimitetty kyyhkyläisiksi. Ihan aiheesta kylläkin. Juuri nyt lennähti kyyhkyspari pihan kuusenoksalle, ihan lähekkäin. Siinä ne sukivat ja puhdistavat rintahöyheniään. Söpösiä vaikkakin melkoisen kookkaita. Ja orava sai Simon ihan "someraivoon" hyppiessään ikkunan edessä männyn runkoa edestakaisin.  On todella mukavaa, että kevät tuo elämää pihapiiriin.

Ensiviikon lopulla on perinteinen matka kukkamarkkinoille ja sitten muutamaksi päiväksi Krakovaan. On mitä odotella.

Nytpä yritän läpätä tähän muutaman kuvan mukaan. Miksiköhän muuten kaikki blogisivulla on englanninkielellä? Mut ei se haittaa. Kyllä se tästä.