KILTTEYSVIIKOT

Ennen muinoin, kun vielä uskottiin joulupukkiin, aloitettiin tietoisesti olla entistä kiltimpiä joulun lähestyessä. Eipähän sitä koskaan tiennyt, mistä nurkasta tottu kurkisteli ja kirjaansa merkitsi itse kenenkin kiltteyden ja tuhmat temput.
Nyt tuo usko pukkiin on horjunut, tavaratalojen valtava joulurumba ja postipojan kotiin kantamat mainoslehdet herättävät kyllä kysymyksen, mihin pukkia tarvitaan, jos ihan itse käydään joululahjat ostamassa! Mutt silti. Joulussa on taikaa. Minäkin toivoin pukilta tiettyä lahjaa tänä jouluna. No pientä pölynimaisijaa. Eihän se mikään salaisuus ole. Kun auton imurointi keskusimuriin ei onnistu lyhyen imuletkun avulla. Saapahan nähdä, olenko imurini "ansainnut" kiltteydellä.

Kaikista maailman asioista on helppo marista. Epäkohtia on, ne on helpot huomata. Moni asia harmittaa totaalisesti. Päivä voi alkaa ihan "päin pyörän satulaa" ja mennä pilalle. Ja kuitenkin;  kaikki on paljolti itsestä kiinni. Omien korvien välissä on se asioihin suhtautumisen pointti. Hapannaamaisuus jää helposti "päälle".

Näin joulun lähestyessä on syytä ryhdistäytyä. Kääntää kajarit kiltteyteen ja tosissaan yrittää etsiä asioista pieniä positiivisia puolia. Helppoa se ei ole, mutta yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.

Kun nyt marraskuun ankeina sadepäivinä aloittaa valmistautumisen kiltteysviikkoihin, voi joulukuun aloittaa jo suupielen kaaret hivenen yläviistoon. Josko silloin lumikin jo valkaisisi pihamaan...

Tässähän sitä haastetta on meille jokaiselle. Yritetään löytää ilonpisarat arjesta, ollaan ystävällisiä ja sallivia paitsi itsellemme myös lähipiirillemme. Ymmärretään, annetaan anteeksi ja pyydetään anteeksi. Nähdään ympärillämme oleva kauneus, luonnossa, kodissa, ihmisissä. Niitä on, ne pitää vain huomata.

Minä olen kiitollinen kohtalaisesta terveydestä, perheestä, Simosta. Asiat on mielestäni kaikinpuolin hyvin. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Kirkkaat värit riepumatossakaan eivät ole kirkkaita jos ei niitä voi verrata tummempiin. 

Olen lukenut iltaisin Hannu Lehtilän kirjaa Tarja Halosesta. On sanottu, että Halosesta joko pitää tai sitten ei. Samoin kirjasta. Minä pidin. Moni asia avautui Hannu Lehtilän teksteistä. Tarja Halonen on ollut monessa asiassa edelläkävijänä ja tienraivaajana. Rohkea, älykäs. Mitä siitä, jos on leveät leukaperät, pitkähkö nenä ja porkkanankeltainen tukka. Niistä ja "muumilaukusta" on riittänyt piikittelyä. Minun sympatiani Tarjaa kohtaan vahvistui kirjan lukemisen myötä. Kaikki eivät voi olla "kauniita ja rohkeita" mutta rohkeutta Tarja Haloselta ei ole koskaan puuttunut.Toki toivon menestystä nykyiselle presidentille, hänellä on toivottavasti paljon helpompaa. Ja asioillahan on aina puolensa ja puolensa....

Nyt päivän askareisiin. Mustikkapiirakka paistuu uunissa, odotellaan lapsenlasta kavereineen piipahtamaan. Simo loikoilee tuossa jalan päällä (kiinni pitää olla mammassa...), Elviksen häkki odottaa viikkosiivousta, samoin koko huusholli tarvitsee pölyjen imaisemista. Ja ikkunasta pyyhkäisen pienet koirulin henkäykset, aamuinen oravan käpymetsään kulkeminen pihapuun rungoilla saa koiran villiintymään.
Nyt minä aloitan kiltteysviikot. Toivon, että kelpaisi muillekin. Postaillaan positiivisesti ja nitistetään negatiivisuus. (Kunnes taas jokin ällö pläjähtää mielen sopukoista ja pakko sytkyttää se blogiin, hih ja huh...)
Kepeätä keskiviikkoa, ystävät.

MOSKEIJOIDEN KAUPUNKI

Istanbul sai Konstantinopolilta kaiken loiston Bosborin rantamilta, nimeä ei Konstantinopolilta Istanbul vaan pitää saanutkaan....

Neito kaunis Konstantinopolissa enää illoin tanssi ei haaremissa, hällä paikka on pikkubaletissa cabaré-kahvilan...
Haaveissain käyn Konstantinopolihin, armaan luokse astun mä palatsihin...

Tätä iskelmää laulettiin 50-luvun loppupuolella. Silloin tuskin osasin uneksiakaan pääseväni kerran tähän sadunomaiseen kaupunkiin, Istanbuliin. Nyt tästä haaveesta kuitenkin tuli todellisuutta ja vietimme pidennetyn viikonlopun Bosborinsalmen rantamilla.
Aurinkoista, lämmintä, kesäistä. Ja nähtävää silmät täys.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Istanbulin tunnetuin maamerkki, Sininen moskeija kuusine minareetteineen. Normaalistihan minareetteja on neljä, mutta kuuro arkkitehti piirsi niitä kuusi ja näin pyhimpään eli Mekkaan oli rakennettava seitsemäs minareetti. Näin ainakin ymmärsin oppaan puheista.

Siniseen moskeijaan oli pitkä kiemurteleva jono, mekin kiltisti siirryimme jonon jatkoksi moskeijan pihalla.

Moskeijan kupolikatto oli korkealla ja lamppujen rivistö juuri ja juuri pään yläpuolella.

Siniseen moskeijaan piti kaikkien riisua kengät jaloistaan, naisten tuli peittää hartiansa liinalla ja polvensa myöskin. Kirkkosalin lattia oli varattu miesten rukousmatoille ja naisille oli aidattu oma kapea kaistale kirkon takaosassa.
Moskeijasta ulos tultua sai sitten laittaa kengät jalkaan vasta sinisen porrastasanteen jälkeen.

Sinisen moskeijan lähellä sijaitsee 1400-luvulla rakennettu sulttaanien vanha palatsi, Topkapi. Ottomaanien aikaan korostettiin erityisesti visuaalista kauneutta eikä varallisuutta piiloteltu, kultaa ja jalokiviä ei säästetty. Palatsi oli neljänsadan vuoden ajan sulttaanin ja hänen hovinsa asunto sekä hallinnollinen keskus.
Sen kätköissä elivät sulttaanin vaimot ja jalkavaimot. Sen käytävillä punottiin ovelimmat poliittiset juonet.

Palatsin portin jälkeen astuimme kovin erilaiseen maailmaan.

Aivan ensiksi tulimme mustien eunukkien makuutiloihin, joista jatkettiin edelleen palatsin eri pihoille ja huoneisiin. Mustilta eunukeilta oli poistettu kokonaan sukupuolielimet.

Sulttaanin äidillä oli oma huoneistonsa ja pihansa. Palatsin seinät oli kauttaaltaan kaakeloitu sinisävyisillä koristekaakeleilla ja oviaukkojen yläpuolella kultaisia kaaria ja tekstiä, kentie siinä kerrottiin, kenelle seuraava palatsin huoneista kuului!

Sulttaanin äidin huoneistossa oli helmiäiskoristeltuja seiniä,

ja siniset kaakelikuviot muodostivat isompia kokonaisuuksia.

Sulttaanin äidillä oli paljon sanomista palatsissa. Hän tarkasti palatsiin tuodut nuoret tytöt ja valitsi heistä poikansa vuoteeseen sopivimmat. Niitä, jotka eivät kelvanneet sulttaanin vuoteen lämmittäjiksi, tarvittiin palatsin erilaisiin palvelutehtäviin.

Tässä kuva naisten pihasta. Jos jalkavaimo synnytti poikalapsen, hän sai ylemmästä kerroksesta oman asunnon, jossa sai elää itsenäisemmin.

Sulttaanin makuuhuoneessa piti olla kaksi isoa vuodetta turvallisuussyistä. Kukaan ei etukäteen voinut tietää, kummassako vuoteessa sulttaani yötään viettäisi, joten hyökkäykset sulttaania kohtaan olisivat epävarmoja. Jalkavaimoja oli vähintäänkin kaksi kummassakin vuoteessa.

Kaunista kaakeliseinää ja seinään upotetut tilat lamppuja varten.

Erikseen palatsissa oli prinssien huoneet. Siellä prinssit viettivät aikaansa vesipiippua poltellen ja huvitellen. Heidän ilokseen tuotiin tyttöjä, jotka eivät pystyneet tulemaan raskaiksi, eli heille oli tehty sama kuin valkoisille eunukeillekin. 

Kuvia kahdesta prinssien huoneesta. Ihmettelin, miksi heidänkin ikkunoissaan piti olla ulkopuolella kalterit! Tuhannen ja yhden yön taikaa! Prinssithän odottelivat sulttaaniksi valitsemista, ja usein rivit harvenivat. Jos jäljelle jäi vain kaksi ehdokasta sulttaaniksi, oli satavarmaa, että loppupeleissä heitä oli vain yksi! 

Sulttaanin palatsiin kuului myös virkahuone, ns. divaani. Siellä visiirit pohtivat päätöksiä ja sulttaani kuunteli keskustelua ristikkoikkunan takana näkymättömissä. Jos päätös ei sulttaania olisi miellyttänyt, hän yskäisi ja suurvisiiri selvitti sulttaanin tahdon ja päätös tehtiin sen mukaisesti.

Ylhäällä seinässä sulttaanin kuunteluikkuna!

Virkahuoneen eli divaanin ulkoseinämää.

Joidenkin visiirien nimet oli tallennettu viraston seinässä olevaan tauluun.

Palatsin kirjastorakennuksen edessä oleva suihkukaivo. Sulttaanin asuintiloissa oli myös seinässä tällaisia suihkukaivoja, joiden veden lorina esti kuulemasta, mitä huoneissa puhuttiin.

Kahden kulttuurin kansalaisia!

Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut...olisi tälläkin palatsin puiston puulla tuhat ja yksi tarinaa.

Tästä postauksesta tuli taas hurjan pitkä. Mutta tämän kaiken koimme jo ensimmäisenä päivänämme Istanbulissa. Olipa siinä sulattelemista. Ja lisää seuraa... IYI GECELER (hyvää yötä)!