maanantai 12. heinäkuuta 2010

KUN ON ALKUUN PÄÄSTY, NIIN HARJAT HEILUMAAN


Jotain hyötyä helteestäkin. Eilen aloittamani matonpesu oli niin hauskaa ja helppoa, että aamulla käärin hihat ja kannoin monta mattoa takaterassille pesuun. Ensin pesupulveria veteen ämpäriin, sitten matot läpimäriksi ja harjalla pulverivettä niskaan. Huuhtelu painepesurilla ja vielä muutama suihkaus mäntysuopaa ja harjaamisen jälkeen kunnon huuhtelut. Siellä ne matot nyt kuivuvat takapihan mattotelineellä. Eilen pestyt ovat aivan kuivia ja ihanan puhtaita mäntysuovantuoksuisia. Vautsi vau! Tämä matonpesutapa on järven rannalla pesemistä parempi.
Prinssipuoliso lähti jo aamuvarhaisella mielipuuhaansa. Ja tässä tulos. Ämpäri täynnä tämän kesän mustikoita.
Täpisi jo monta päivää lähtökuopissaan kun eivät olleet mustikat vielä kypsyneet. Mutta vettä kaipaisivat jo.
Poimurilla kerätessä tahtoo tulla roskia mukaan. Mutta äkkiäkös sitä ämpärillisen siivoaa. Viime kesänä prissipuolison mustikkasaalis oli 37 ämpäriä, siihen saakka hän laski ne mutta toi vielä muutaman ämpärin lisää. Siitäpä riitti talven varalle pakkaset piukkaan ja ystävillekin. Tänä kesänä sato jää kyllä paljon pienemmäksi.

Pensasmustikkaa saadaan myös, kunhan alkavat kypsyä. Ne joutuu yksitellen poimimaan, sillä kypsyvät niin eriaikaisesti. Nyt vielä ovat ihan raakoja.
Saskatonpensaissa sensijaan on jo hieman sinertäviä marjoja. Linnut tankkaavat ne niin nopeasti, ettei niistä juuri meille jää. Karhunvatukoitakin tulee kohtuullisesti, vaikka näytti, että pakkanen olisi purrut varret talvella. Mutta hienosti virkosivat satoa antamaan. Ja metsävadelmia näyttää tulevan myös hyvin.
Karhunvatukoista erityisesti itse pidän, vaikka niissä on isot siemenet.
Tämä on tyrnimarja, vielä vihreän raaka, mutta kypsyy keltaiseksi ja täyteen vitamiineja. Hankala poimittava mutta kannattaa silti. Tyrni leviää tuolla yläkasvimaan pehmeässä multamaassa ja monessa pienessäkin niistä on jo muutama marjan alku. Tyrnihän tarvitsee sekä tyttö- että poikapensaan marjojen tuottamiseen.


Tämä valkoinen kellokas kukkiin yläkasvimaan laidassa valkoisin kynttilämäisin kukin. Minulla on tätä samaa myös sinisenä samansuuruisena. Luonnossa kasvaa pienempikukkainen, peurankelloko???

Ja lopuksi iloinen Amsterdam - ei vaan angervoinen, jonka jokaisen oksan nenässä on kukkaterttu. Ja nyt matonpesu jatkukoon....

5 kommenttia:

  1. Olet sinä toimelias emäntä, kun näin kuumallakin säällä saat jotain aikaiseksi.

    Uskomaton mies tuo sinun prinssipuolisosi. Me emme vielä ole metsään päässet, nyt on taatalla vielä työviikkokin. Yksin en uskalla tällä kelillä marjaan lähteä. Täällä on monessa kylässä nähty karhujakin. Tämä meidän metsä on niin vilkasliikenteinen lenkkipolkiuneen, että tuskin täällä karhut viihtyvät.

    VastaaPoista
  2. Oho, olet pistänyt hyrskynmyrskyn! Puhtaat matot ovat ihania, mutten kyllä näin kuumalla jaksaisi ruveta!
    Ja taas on marjankeruut alkaneet, vautsi, uskomaton määrä se viimevuotinen 37+ ämpäriäkin! Huh huh!

    VastaaPoista
  3. Unelma; matonpesu tällä systeemillä on nopeata ja hauskaa. Ennen vein auton takapaksissa mökille ja pesin penkillä juuriharjalla ja sitten huuhdoin järvessä. Ja vuosia sitten matot pestiinkin joka kesä. Nyt on fuskattu ja onneksi on tuo painepesuri. Helposti se käy. Tusinan mattoja olen pessyt, mukana tosin lyhyitäkin.
    Ei tuo prinssipuoliso karhuja näy pelkäävän!

    Johanna; on kiva levittää puhtaat matot vaikka ne eivät sitten kovin kauan pysyisi puhtaina. Tänä kesänä ei ylletä mustikkaämpäreissä viime vuoden ennätykseen, mutta jospahan nyt vähäsenkin saisi korjuuseen. Muita marjoja nyt näyttäisi tulevan mukavasti kuitenki.

    VastaaPoista
  4. Sehän vallan paratiisi tuo teidän pihapiirinne.Kaikenlaista silmän ja suun iloa.
    Itsekin kaipaan päästämetsään rauhoittumaan, mustikat ei kylläkään vielä kypsiä maisemissamme.

    VastaaPoista
  5. Sinikka, me elämme melkein metsässä ja puutarhaan on huiskittu sekä hyöty- että huvikasveja. Kirsikkapuut ja luumupuut ovat minun mieleeni, tyrneistä tykkääjä on prinssipuoliso, joka meillä kasvimaan laittaa ja hoitaakin. Tosin on kantanut kaikki minun posliinikissani tuonne marjapensaikkoon rastaita torjumaan!
    Keväällä istutetut angervot kuolevat kuivuuteen, mutta punakukkainen mustaherukka on hyvissä voimissa. Sen marjoja ei tosin voi syödä, mutta kukkiessaan on kaunis.

    VastaaPoista