keskiviikko 25. elokuuta 2010

HÄN LUPASI RUUSUTARHAN

Kääk. Ulkona sataa. Kaiken kesää valitin kuivuudesta ja tanssin sadetanssia. Vaan nyt kun sataa, sanon kääk!
No, kääk johtuu siitä, että levittelin koneellisen puhtoista pyykkiä ulos katsellen autereista aamutaivasta ja hups. Sieltä ne pilvet tulivat ja pudottivat pisaransa vastapestyille lakanoille. Juoksin kiireesti tyhjentämään pyykkinarut ja ripustin sisälle. Ja pesukone jauhaa toista koneellista parhaillaan. Että sellainen pyykkiaamu aurinkoisen päivän odotuksineen.

Eilen köröteltiin mökkeröltä kotiinpäin. Eilisen aamun huipennus oli kasettikuormurillinen multaa. Oltiin kuin Vilenin Sulo, kun halvalla saatiin (no ei nyt niin halvallakaan) niin otettiin koko kuorma. Nuori kuljettaja pujotteli kuormurinsa takaperin mökin mutkaista tietä ja kippasi lastinsa keskelle pihaa levitetyn muovin päälle ja vähän sen ylikin.
Hyvää peltomultaa. Mutta se toinen puolikas kuormasta olisi tukkinut koko yläpihan. Se vietiin nuorten tontin nurkalle odottamaan heidän pihansa tarpeita. Nyt on multaa. Tuli oikein mieleen se entinen puutarhurin multatuli-vitsi.

Vaan mihinkä sitä multaa tarvitaan? Mökin tontilla kasvaa isoja puita, joiden juuret ovat punoutuneet ristiin-rastiin mustikkavarvuston alla. Olen istutellut pensaan- ja kukantaimia vähän sinne sun tänne, mutta typerältähän se tuntuu, kun puut imevät kaiken voiman pienistä poteroista. Nyt prinssipuoliso on saanut päähänsä pohjustaa minulle sellaisen kukkamaan, ettei koivut ja männyt kuusista puhumattakaan tunge siihen juuristoaan.

Maan kääntämisessä on urakkaa kerrakseen. Ja kiviä, isojakin. Ne saavat jäädä paikalleen. Pienempiä on kärrätty alas rantapenkkaan, minne kivettiin multataskuja tyrnin taimille. Kaadettujen puiden kannot ja juurikot teettivät töitä, mutta rautakankea käyttäen nousivat viimein. Metsämaa, vaikkakin kasvaa puita ja mustikanvarpuja, on liian raakaa multaa kukkien alustaksi. Tähän sitten kärräämme nyt tuotua peltomultaa.


Ehkäpä vuosien päästä minulla kasvaa tässä ruusuja. Ja mahtuu sinne myös vanhat perennatkin nykyisistä poteroistaan. Mutta työtähän tässä vielä on. Vaan sitäpä elämä on. Työtä ja unelmia.

Unelmia ruusutarhoista!

5 kommenttia:

  1. Huomenpäivää Sinulle Anja!
    Itse elvyttelin surullisen näköistä perennapenkkiäni tuolla takapihalla.Siinä komean silorunkoisen koivikon kupeessa"nyyryävät".
    Yhtään en ihmettele alakuloisuuttaan, penkki täynnänsä koivujuuristoa.Koivikko kukkoilee komeudellaan kukkien kustannuksella.Sinne uppoo taivaankaste ja ostovesi,lannoitteista puhumattakaan.
    Jos jatkossa sama juttu, niin luovutan, ja jollain kuivankestävällä pensaalla perennapenkkini paikkailen.
    Ei minulla edes unelmissa ruusutarhaa...

    VastaaPoista
  2. Prinssipuolisosi on ahkera mies, hän ei taitaisi mökkikesäänsä saada riippumatossa löhöten kulumaan. :)
    Onnea vaan uudelle ruusutarhalle.

    VastaaPoista
  3. Voi kun minäkin saisin halvalla multakuorman :)

    VastaaPoista
  4. Sen verran minulla on ihmistuntemusta, että vakuutan: Prinssipuolisosi mielellään pohjustaa sinulle ruusutarhaa! Ei hänestä ole riippumattoon lötköttämään;-)

    Hyvä siitä tulee. Isot koivut vain lähistöltä pois, jos niitä on. Mäntymetsästä tulevat auttamatta mieleen syys-,mustilan- ja kuutamohortensiat sekä kevään kukkijat rodot. Ja tietysti miljoona sipulikukkaa.

    Onnea tulevalle Unelmapuutarhalle!

    VastaaPoista
  5. Sinikka; alkutekijöissäänhän tämä vielä on. Kaikki mökille istuttamani pensaat ja perennat kituvat vuodesta toiseen pienissä poteroissaan, joten nyt on into päällä kääntää mökin ja aitan välinen mustikkamaa. Puut on jo kaadettu pois ja kannot nostettu. Multakuorman kärräämisen jälkeen voin jo istutella tulevaksi suveksi nousemaan uusia pensaita ja kukkia.

    Unelma; Tiedäthän tämän sisupussin, hän laittoi lapion suihkamaan maalattuaan siinä välissä saunan ulkoseinät. Eihän se osaa paikallaan olla, sairastuisi jos. Riippumatto on roikkumassa rantapuissa, vaan eipä ole kukaan siinä itseään riiputtanut.

    Amalia; ei se kyllä ihan halpakaan ollut, mutta onneksi löytyi melko läheltä, ettei kuljetuksesta tule isoa laskua, onneksi.

    Leena; uskon jo minäkin, että ruusutarhaa tehdään. Isot puut on kaadettu, musta muovi eristeeksi reunoihin laitettu. Hortensiaa minulla siellä ennestään on, mutta ei ehdi kukkaan vaan nuputtaa. Sipulikukkia laitan ja kaikki hostat siirrän mökin puoleiseen reunukseen. Suunnitelma on kai tehtävä, ettei lätki mitä sattuu, vaan jotenkin ryhmittäin. Kasvualuetta siihen tulee liki 10 metriä kanttiinsa, joten kyllä mahtuu.

    VastaaPoista