lauantai 7. elokuuta 2010

MUU MAA MUSTIKKA

Eilen vietettiin Marja-päivää. Siis ei Marjan vaan Marja! Ystäväni Unelman toi taata jo aamulla menomatkallaan sukuloimaan. Jooops, kyllä ystävä tiesi tullessaan marjapuskaan joutuvansa. Tosin haaveksi suon reunaan juolukkaan, mutta prinssipuoliso stoppasi moisen ajatuksen ja hyvä niin.

Me mummelit istuimme punaviinimarjapuskiin. Välillä uitimme Porvoon etanoita vesiämpäriin, mistä ne nousivat reunaa pitkin ja taas uitettiin, kunnes viimein kaadettiin heidät viimeiselle uintimatkalle viemärikaivoon. Me on asuttu tässä paikassa liki kaksi vuosikymmentä ja säästytty etanoilta. Tosin niitä on koko armeija tulossa aina sateen jälkeen tien toiselta puolelta joutomaalta. Sateisena aamuna postilaatikolla käynti on yleensä aina etanaliiskausta, sillä me olemme halunneet varjella kasvimaamme noilta mökkiään selässään kantavilta öttiäisiltä.
Tästä syystä olimme jälleen raakalaisia ja uitimme pienet ötökät viemäriin. Tervemenoa vaan.

Saimme puhdistettua pensaat punaisista marjamöllyköistä. Olivat aikas isoja. Osan pakastimme ja osa suoraan Mehu-Maijaan. Valkeita viinimarjoja eivät linnut syö, eivät kai näe niitä marjoina. Unelma keräsi niitä puolikkaan ämpäriä. Kas kun meidän piti joutua putsaamaan mustikoita. Prinssipuoliso kävi mustikkakätköllään kahdesti edes takaisin ja aina oli ämpäri ja poimuri täynnä. Lisäksi hän toi ystävälleni juolukoita.
En ole koskaan aikaisemmin juolukoita kerännyt. Ystäväni mielestä ne sopivat hyvin pirtelöön ja siinäpä niitä sitten muutaman pirtelön verran olisi. Pakastin itse pari pientä rasiaa, toivottavasti eivät unohdu pakastimen pohjalle.

Jos joku väittää, ettei oleä mustikoita, minun on sitä vaikea uskoa. Tosin sisemmässä Suomessa niitä oli vähänlaisesti ja pieniä ja ruupusia olivat. Mutta täällä kun osui kohdalle mustikkapaikka, sieltä on ammennettu jo kymmenen ämpärillistä eikä ne ole vielä loppuneet sieltä.

Tänään aamuvilakalla prinssipuoliso askelsi edellämme (minä ja Simo aamulenkillä) metsän siimekseen ja palasi parin tunnin päästä täyden 13 litran ämpärin kanssa. Nyt ne on pussitettu pakastimeen. Bravo.Mahtoi miehellä olla tukalaa metsässä, hikisenä kuin Hunks hän palasi saaliineen. Minä sillä välin keräsin pensasmustikat varoen tiputtelemasta vielä kypsymättömiä marjoja.

On se vähän metkaa, että puutarhan harrastaja hurahtaa uutuuksiin, niinkuin nyt pensasmustikkaankin. Mainoksissa luvattiin satoa lähes saavitolkulla. Meillä nämä Ainot ja Vienot nököttivät vuositolkulla kituliaan näköisinä eikä marjasato ollut hurrattava. Mutta nyt! Isoja mollukoita kypsyy päivittäin poimittavaksi ja pensaat tuuhettuvat ihan silmissä. Olemme onnistuneet oksasta niitä jo taimettamaan, mutta ainakin tänä kesänä niillä uusilla pensailla on marjat todella pikkuruisia, vaikka niitä on runsaasti. Kesän kuivuus voi tosin olla yhtenä syynä, mutta vanhemmissa pensaissa on kyllä satoa.
Vertasin teelusikkaan aamulla poimimiani pensasmustikoita, samoin metsästä kerättyihin tavallisiin mustikoihin:
Kyllä näitä kelpaa makustella viilin tai jogurtin seassa. Ja pelkiltäänkin maistuvat eivätkä sottaa.

Aamuisella metsälenkillä näytti kallion päällä olleet männyn ja koivun taimet sekä pihlajat kuivaneen pystyyn, kanervikko kallion rinteessä oli saanut ruskan eli palanut ruskeaksi. Voi tätä kuivuutta. Pihassa kastelin nauhuksen ja koristeraparperin, jotka ihan nuokkuivat kuin olisivat yöunillaan. Ja ruohosipuli on kuivanut melkein viimeistä kortta myöten. Olis pitänyt arvata silputa sitä talven varalle heti keväällä.
Lämpömittari varjossa näyttää plus 30 astetta ja mieluiten istuisin rannalla kaulaani myöten järvessä. Mutta eihän aina saa kaikkea mitä haluaa, eihän!

4 kommenttia:

  1. Oli todella hieno päivä. Iltavilakalla vielä laittelin marjoja pakkaseen ja kastelin janoisia kukkia. Voit uskoa, että illalla tuskin vaaka-asentoon pääsin, kun jo tuhina alkoi kuulua (minähän en kuorsaa, enhän) :)

    Nuo teidän pensasmustikkanne ovat kuin palttoonnappeja, ei meidän pensaissa noin suuria ole. :)

    VastaaPoista
  2. Unelma; täällä satoi! Tuli pari tippaa ainoastaan. Kaikki kasvillisuus kuolee janoon ellei pian saada sadetta.
    Jeps, isoja ovat tänä kesänä, vaikka ilman sadetta olleet.

    VastaaPoista
  3. Mää tairan vuokrata sitä sun prinssipuolisoa, että saan sitten pitää omani kotona. Siin kävis kyl niin huonosti et sit lähtis kaks ukkoo metsään;-)

    Olen aina vihannut hellettä ja tämän kesän jälkeen mun mittani on täynnä. Joka yö kastelemme puutarhaa, sillä meillä oli keväällä mittavat uudet istukset ja muutkain kuin varjolljaa. Päivät istun kellarissa koiran kanssa ja yöt kastelen, onpa upee kesä;-(

    Ruska on takuulla pilalla, sillä pihlajat ovat tosiaankin kuivuneet. Paitsi ei mun uudet ja komeat tuurenpihlajat, joita kastellaan nyt näin kuumankuivana ja niiden ekana suvena joka iltamyöhä.

    Juolukka oli mainittu myös terveelliseksi marjaksi siinä uudessa kirjassa.

    VastaaPoista
  4. Leena; Hikistä herätä sunnuntai-aamuun tässä helteessä, vaikka ei osallistu löylynheiton kisaan. Prinssipuoliso puikahti metsän suojaan mustikkapaikkaansa, viihtyy siellä marjoja kauhomassa ämpäriinsä. Eilen pakastin kaksi isoa ämpärillistä. Onneksi on uusi pakastin, joka automaattisesti toimii kylmetäkseen.

    Säätiedotus lupaa lisää hellettä ja ukkospuuskia. Pihakoivu pudottaa jo keltalehtiä, ei syksystä vaan kuivuudesta.

    Tietokone on täällä kellarissa ja Simon kanssa viihdymme viileässä. Simo nukkuu yöt vaatehuoneen matolla, siellä ei ole niin kuuma.

    Odotin eilen iltasadetta, vaan eipä tullut. Mustaherukat tarvisisivat vettä ennen poimimista. Karhunvatukat kypsyvät ihan silmissä tässä helteessä.

    Kyllä sinulla on ollut valtava urakka puutarhan kastelussa. Ahkeruus kovankin onnen voittaa, sanoo vanha Siirakki. Saat nauttia puutarhasi loistosta helteestä huolimatta.

    VastaaPoista