keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

KAHTA EN VAIHDA

Elämänsä tärkeitä asioita ei ihan hevillä ole uuteen vaihtamassa. Varmasti on paljonkin, mihin tapoihinsa piintynyt on jäänyt koukkuun. Minulla niitä on ainakin kaksi. Toinen on kuorimaveitsi. Ostin sen yli viisikymmentä vuotta sitten perhettä perustaessamme. Olen aina syrjäsilmällä katsellut, tulisiko toinen samanlainen jossakin vastaan, mutta ei. On muovivartisia, Tupperin sinikahvaisia ja puuvartisiakin. Mutta niin käteen sopivaa, kuin tämä minun ikivanha apulaiseni, en ole muissa kuorimaveitsissä tavannut. Joskus veitsi on piiloutunut, mutta aina sen etsin, kun kuorimaveistä tarvitsen.

On vaan niin kätevä, perunoiden, porkkanoiden, kurkkujen ja omenoiden kuorimisessa ihan kähee peli.

Ennen vanhaan emännillä oli vyössään aitan avaimet ja lenkkiperäinen veitsi. Omalla mummollanikin oli sepän takoma ns. lenkkiperäveitsi. Terävä ja kätevä. Ihan kaikkeen sitä mummokin käytti. Nyt se lenkkiperä kuuluu mummon nuorimmalle tyttärelle! Eli edelleen leikkaa.

Toinen tärkeä ja ns. "este peli"  on puinen rulla. Aktiivisina työvuosina josku niska-hartiaseutu oli ihan tiltissä. Siispä lattialle selinmakuulle, rulla niskan alle ja rullaamaan. Kun rulla hitaasti - ja eestaas - rullataan ristiselän alle edelleen alemmaksi, on selkärangan nikamat niksuneet paikoilleen ja kivut kaikonneet. Konsti on helppo ja yksinkertainen. Kipukoukkukin minulla on, mutta rullastani en luovu.

Entisajan emännillä ennen mankelia oli ns. kaulauspulikat. Tämä on samanlainen, mutta sen verran pitempi, että sen päälle mahtuu hartiat helposti. Kannattaa kokeilla, niskan alle laitettu pulikka hieroo myös kallonpohjan kipeitä paikkoja helposti.

On sittenkin vielä kolmas, jota en millään enkä mistään hinnasta vaihtaisi. Se on ystävä aikojen takaa. Paras ystäväni. Hän osaa lohduttaa alakulon päivinä,  jakaa ilot ja surut, yhteiset kokemukset. Hän ilahduttaa kesken arkipäivän, niinkuin tänäänkin. Piipahti ohimennen tuomassa tuliaispussukan, jossa kaikkea kivaa.


Näistä tipuista tulee mieleen vuoropuhelu, vanha runonen:
"-Hyvää huomenta, Punahilkka! Miltäs maistuu se kahvitilkka?
-Ah, se on aivan liian kuumaa; kieltäni polttaa, päätäni huumaa!
-Kahvi on hyvää, mitä mä kuulen? Huonolla tuulella rouvani, luulen.
-Eikä se olisi kumma lainkaan, voi mitä unessa nähdä sainkaan!
-Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru!
-Mull oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi-kuusi. Lapset sen löysivät, ai-ai-ai. Rintani haikean haavan sai!
-Rauhoitu, rauhoitu rakas Lotta. Eihän se edes ollut totta!"
..tai jotenkin sinne päin se meni. Tulipahan mieleen.

Nämä tipuset toivottavat Iloista Pääsiäistä! Kiitos tipuista, ystäväni.

14 kommenttia:

  1. Olipas taas mukavaa luettavaa ja kuvia täällä. Olen myös näihin tuttuihin ja hyväksi havaittuihin veitsiin ja muihin kiintynyt etten hevillä vaihda. Ja minulla muuten on tallessa ne "mankelointivälineet," joista mainitsit. Pitääkin joskus kuvata nekin.
    Mukavaa pääsiäisviikon jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Tuollaisista oliivisaippuoista minä en luovu. Joutavat roskiin Blivit sun muut, eihän niitä saa iholtaan irti millään suihkulla.

    Hyvää pääsiäistä vaan teille.

    VastaaPoista
  3. Minttuli; mökkikäytössä ihan oivat ne vanhat "mankelit", lakanat tukille ja kyytiä penkkiä pitkin! Älä vaan hävitä, ovat jo antiikkia!
    Mukavaa pääsiäisen odotusta myös sinulle.

    Unelma; ajattelin viedä mökin saunalle tuon saippuan! Järvivettä ja oliivisaippuaa, ah.
    Ja oliiviöljypänikänkin vien odottelemaan kesää ja käyttöä.

    Kiitos samoin, hyvää pääsiäistä ja terkut taatalle.

    VastaaPoista
  4. Ihana postasu: muistan tuon runon jo lapsuudesta. HYvää pääsiäistä sinullekin!

    VastaaPoista
  5. Auli; lapsuudesta nousee näitä runoja ja loruja joskus eri tilanteisiin. Sain nämä kanan ja kukon aamulla ystävältäni ja se kirvoitti muistinystyrät. Kuin myös, hyvää pääsiäistä.

    VastaaPoista
  6. Kähee kuorimaveitsi :) uskon kyllä että tuo päihittää nämä markettien muovipäiset mennen tullen! Minkähän paksuinen tuo "niskarulla" on, ajattelin että kokeilisin, kävisköhän semmoinen harjanvarren paksuinen? Ihanat tuliaiset olet saanut. Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  7. Anja; jotkut käyttää harjanvarren mittaista, mutta tämä minun on tikkuaskin mitta halkaisijaltaan eli reilut 5 senttiä. Kannattaa todella kokeilla ja kun siihen tottuu, tuntuu tosi hyvältä ja rentouttavalta. Saa rullata omaan tahtiin ja kuunnella kroppaansa. Kokeile ihmeessä. Samoin sinulle mämmirikkaat pääsiäiset.

    VastaaPoista
  8. Mainioita juttuja nuo, joista kerroit. Tuo hierontapulikka pitää hankkia ja kokeilla uskon, että se on hyvä:D

    Oikein mukavaa pääsiäistä sinulle ja Prinssipuolisolle, Anja<3

    VastaaPoista
  9. Hienoa että on löytynyt luottotavaroita, eivätkä ole hukkuneet :) Mielekästä pääsiäistä Teille!

    VastaaPoista
  10. On tavaroita ja sitten tavaroita isolla Teellä : ) Perunankuorimaveitseen minäkin olen ihastunut ja oikein suututtaa, jos se on kadoksissa. Jotkut kengät tai joku vaatekin tulee mieleiseksi.

    VastaaPoista
  11. Paikkansa pitää, kunnon kuorimaveistä ilman ei toimeen tule.
    Milloinkahan ne ensimmäiset tulivat Suomen kauppoihin, muistaako kukaan?
    Iloista Pääsiäistä toivotan minäkin.

    VastaaPoista
  12. Aili-mummo; Kokeilepas hieroa pulikalla! Ei muuta kuin pulikka lattialle maton päälle, niska pulikalle ja siitä varovasti rullaamaan pulikkaa pitkin niin, että voi ottaa pulikan reisien alta pois, ellei sitten rullaa vielä takaisinpäin.
    Myös sinulle ja puolisollesi hyvät pääsiäiset!

    Kukkahattuneiti; Jeps, kuorimaveitsiä on, mutta vain yksi ainokainen tosi hyvä. Sinulle myös iloista pääsiäistä!

    Mayo; tää on pieni mutta tärkeä tavara minulle, juuri tämä yksi ikivanha! Paras kaikista kuorimaveitsistäni! Niin, onhan niitä mielitavaroita toki muitakin....nyt vaan tein tikusta asiaa!

    Rosina; varmaan joskus 50-luvulla, uskoisin.
    Kuin myös, iloista pääsiäistä!

    VastaaPoista
  13. Ihana tuo runo.. Sen alun ja lopun muistankin, mutta että se on noin pitkä värssy, oliyllätys :)

    Mukavaa pääsiäistä :)

    VastaaPoista
  14. Kati; jotkut runoset jää aivojen kovalevylle jo lapsena!!

    VastaaPoista