lauantai 9. huhtikuuta 2011

LINNOISSA KREIVIEN....

Oli tuo edellinen postaus niin vessavoittoinen, että nyt on pakko pistää uusi perään. Niinpäs. Olen kyllä itsekin ihmetellyt tätä harakkamaista mieltymystäni kaikkeen kauniiseen ja kiiltävään. Jaapa-jaa. Oliskohan selitys siinä, että sota-aikana synnyin, jenkkikassissa kannettiin pää alaspäin, pipo tiukalla ja leluina käpylehmät. Siitäkö jäi ikuinen kaipuu kaikkeen kauniiseen?

Prinssipuoliso toteaa välillä, että minusta olisi tullut oiva metsurin vaimo. Niin varmaan oliskin. Joskus ihan aikuisten oikeasti mietin, että pieni mökki kaukana kaikesta olisi minun mielenrauhalleni sitä kaikkein parasta.
Voisin pitää paria kuttua ja elää vaatimattomasti. Ja kyllä prinssipuoliso metsurin hommat taitaa, niin monesti on moottorisahaan tarttunut. Haaveita vain. Ei tullut takkia, tuli tuluskukkaro niinkuin tarinassa Hiiri kissalle räätälinä.
Tänne jähmetyttiin kaupungin laidalle liki moottoritien liittymää.

Mutta siitä kauneuden kaipuusta. Yhteen aikaan kiersin paljon huutokaupoissa. Ja ostelin kristallikruunuja. Ei, ei nyt kaikki kultaa mikä kiiltää. Mutta silti. Yhden kruunun raahasin Prahastakin. Mun huusholli näyttää hupaisalta, erilaisia kattokruunuja roikkuu etenkin emännän ilona. Lienenkö ihan viisas.


Tähän roikkuliin liittyy tarina. Oltiin muutettu 80-luvulla rakentamaamme omakotitaloon. Piti saada olohuoneeseen lamppu. Olin ihastunut tähän malliin paikallisessa tavaratalossa. Käytiin se hakemassa ja varjelin sitä auton takapenkillä istuen ja roikottaen kotimatkan, ettei lasikyyneleet vaan rikkoutuisi. Saatiin ehjänä kotiin. Lähdimme samantien liikenteeseen uudelleen. Ajoimme risteyskolarin, minä sairaalaan naama asfalttiviiruja täynnä. Olisin voinut kyllä lennähtää siinä ylempiin kerroksiin jo, mutta ei ollut aikani vielä lähteä.
Siksiköhän tämä kattokruunu on vieläkin minusta kaunis?

Tämän raahasin Prahasta ja tulli oli todella epäluuloinen palatessani Seutulassa. Nyt tämä kerää pölyhiukkasia ruokapöydän yläpuolella.

Tämä huusi nimeäni rautalampilaisessa huutokaupassa. Ihastuin näihin vaaleanpunaisiin riippuviin kyyneleen muotoisiin lasipuikkoihin. Harmi, että parista niistä on varsi katkennut enkä tiedä, löytyisikö varaosia mistään.

Tää on jostain kirpparilta ostettu. Lisäilen tähän aina irtonaisia kristalleja ja punaisia lasipaloja. Muistelen, että joskus Elanto myi samantapaista jäsentarjouksena, tai sitten ei.

Tämäkin on huutokauppalöytö. Piti ostaa kun halvalla sai. Niinhän se useimmiten menee.

Tässä on siivoojan painajaisuni. Kun nämä palaset yksitellen fairyvedellä peseskelee, tietää lampun putsanneensa. Mutta sitten se on puhtaana aika kaunis. Vai mitä mieltä?

Kun tuo meidän kulmaus on niin aurinkoinen ja kesällä kuuma, sinne on laitettu pyörivä tuuletin-valaisin. En ole vielä löytänyt tuulettavaa kristallikruunua, hih. Tällainen tyylirikko muuten tyylittömässä valaisinrepertuaarissani.
Kyllä nää aikas hurjalta näyttää vieraan silmissä, mutta minä olen niihin niin tottunut, että eivätpä haittaa. Siinähän roikkuvat. Minun ilokseni. Sillä kotini on linnani. Vaikken nyt kreivitärkään, hih.

15 kommenttia:

  1. Samanmoisia haaveita täällä... pieni mökki ja kaukana kaikesta.
    Aivan ihania kruunuja sinulle, ihastelee täällä toinen "harakka"..:))

    VastaaPoista
  2. Upeita valaisimia, tuo ylinnä oleva kuva on kyllä niiiin ihana, kuin vesiputous...

    VastaaPoista
  3. Ihaniahan kruunusi!
    Ystäviä ollaan, vaikka niin eri mieltymykset meillä.Minä niin laiska siivooja että helppohoitoisimmissakin lampukoissa piisalle putsinkia.
    Nytkin pitäis ja pitäis orientoitua siivoille kun vieraita ulossa visiitille, vaan emännyydellä vain vietävä väsy...vaikkakin aurinko nauraa ja kevättää. No, eiköhän tämä tästä.

    VastaaPoista
  4. Hih, tuo ylimmäinen on mielettömän upea ♥

    VastaaPoista
  5. Kuulemma mieltymys liittyy ikääntymiseen. Meillä on yksi, mutta kun esitin tyttärelle mahdollisuutta saada mummulasta kristallikruunu, niin hän totesi ei vielä olevansa siinä iässä. Minä ihastuin erityisesti tuohon ensimmäiseen malliin.

    VastaaPoista
  6. Minusta kaikki niin kauniita, että vaikea valita kauneinta. Minulla on niin tylsiä lamppuja ettei niistä ole edes itselle iloa.
    Kivaa sunnuntaita huomena.

    VastaaPoista
  7. Kauniita ovat. Vedänköhän nyt kottiin päin kun Rautalammin huutokaupasta löytämäsi on minusta se kaunein.
    On kyllä kova homma noita puhdistaessa.

    VastaaPoista
  8. Irmastiina; tää harakan luonne on joskus hankala...

    Anja; vesiputoukseltahan tuo näyttää, en olisi sitä itse keksinyt.

    SinikkaHelena; sinä taidat puurtaa itsesi ihan puhki. Väsy vie ilon, eikä sitä edes keväinen aurinko saa takaisin. Sinun pitää itsekkäästi nyt hoitaa itseäsi, kyllä aika hoitaa muun. Levätä ja relata, että pääset kuntoon. Toiset meistä on Marttoja, toiset Marioita. Ja molempia tarvitaan. Meitäkin.
    Meillä kävi tänään ystäväpariskunta, tarjoilu oli tavanomaista ja arkista. Ei kukaan valittanut. Entuudestaan tosin tiesivät, etten mikään expertti näissä ole. Olen Hulda Huolettoman mallin jo niin sisäistänyt.
    Siksipä en näitä "harakanpesiäkään" alvariinsa putsaile. Kerran vuodessa fairytan ja muuten sitten vaan pölyhuiskaan.

    VastaaPoista
  9. No niin, piti katkaista tää vastaaminen välillä, kun pari kertaa meni muualle kuin tänne blogiin.

    Sarppu; kiva jos tykkäsit.

    Villiviini; jaa-a. Ikääntymisellä on kyllä vaikutusta tähän harakkamaiseen mieltymykseen. Nyt eläkeikäisenä on hassunhauskaa ripustella "harakanpesiä" kattoon. Tosin pitää tunnustaa, että näitä on nyt kyllä ihan enough.

    mummeli; ei nää ole suinkaan olleet kalliita ja eivät aitoja kristallejakaan. Jotkut sisustajaihmiset kauhistelisivat tätä hullunmyllyäni, mutta en anna sen häiritä. Joskus luen feng-shuisisustamisesta juttuja, mutta eivät ne ole minun, näkyy tuo energia (ja prinssipuoliso ja koira) kulkevan ristiin rastiin tässä hullun hauskassa huushollissakin, hih.
    Samoin sinulle leppoisaa sunnuntaita. Meillä menee huominen kansalaisopiston vuosijuhlassa lauluryhmän kanssa. Lauleskellaan Limperin Hilmaa ja Punapaulaakin. On meillä ohjelmassa Kari Tapion "tänään ruusut nää kukkii vain sulle", josta me kaikki tykätään.

    Minttuli; siellä Rautalammilla oli muutama vuosi sitten joka kuukausi huutokauppa, jota piti Jukka. Kai jostakin täältä etelämmästä, koska näin hänet Makasiineilla silloin kun siellä oli vielä kirpputorit. Sinne huutokauppaan tuli väkeä työväentalo ihan turvoksiin asti, Kuopiota myöten. Ja eräskin papparainen osti kaikki sähköompelukoneet ja ruohonleikkurit. Olikohan hänellä ompelimo kenties? No, minun luulivat varmaan pimeässä asuvan kun lamppuja haalin, hih.
    Kyllä minäkin tykkään tuosta pieniä kyyneleitä valuttavasta, pitäisi vaan löytää pari vaaleanpunaista kyyneltä katkenneiden tilalle.

    VastaaPoista
  10. Sinulla Anja-Regina on melkoinen talo, jos siihen mahtuu näin monta kristallikruunua:D

    Tuo viides kruunu ylhäältä lukien näyttää tutulta. Minullakin oli sellainen, mutta jätin sen pojan perheelle, kun muutimme tänne Ailinkalliolle<3

    Hyvää sunnuntaita sinulle, Anja<3

    VastaaPoista
  11. Aili-mummo; on tässä tilaa meille kahdelle ja Simolle. Tietoisesti jätimme rakennusvaiheessa yläkerrasta kaikki turhat seinät ja ovet pois, joten on avonaista tilaa ripustella roikkuleita.
    Mukavaa sunnuntaipäivää myös sinulle, Aili-mummo.

    VastaaPoista
  12. Kiva kun kommentoit blogiini. Söpö koira sulla tuossa bannerissa, tuollaisen tahtoisin heti. Ja onpa siellä kristallikruunu poikineen!

    VastaaPoista
  13. Allu; sinulla on mielenkiintoinen blogi ja jäin koukkuun. Tämä koiruli on meidän Simo, mamman lullupoika ja muutenkin ihan ihku.
    Nää kristallikruunut roikkuu mun huushollissa, joskus hamstrasin niitä kun olivat mielestäni kauniita. Ei mitään tyyliä meikäläisen meiningeissä. Mutta samapa se. Omannäköistäni on.

    VastaaPoista
  14. Vetäsin tähän jo aamulla pitkät tarinat, ni eikö taas kone päätti, ilman mun lupiani, etten saa niitä liikkeelle, siis sinulle...;/
    No, eiku uusisks, en kylläkään muista niitä kirjoituksia, vissiin noista kristalleista. Se eka, pitkillä kyyneleillä on mun haave, heti ku löydän ja halvalla saan ni ostan! Yhen olen tuonnu kans maailmalta, on paraatipaikalla,ja toinen jossa niitä krist. roikkuu vihreen lasikuvun reunoilla on makkarissa. Huomasit kait, että tykkään se minäkin niistä..hih-hii...;)

    VastaaPoista
  15. Voi Maikku, melkein arvasin että sinäkin tykkäät näistä! Ja minulla on kans kaksi niitä vihreäkupuisia, joiden reunoilla roikkuu niitä puikkoja. Ne on mulla siksi, että tätini kamarissa oli sellainen ja ihailin sitä lapsena niin, että luulin perintönä jo sen saavani. Mut joku kerkes vetästä välistä ja minä sitten suivaantuneena ostin pois kuljeksimasta sekä seinä- että jalkamallin! Olen kyllä melkoisen höppänä. Ja meidän Roosalle ostin jostakin samanlaisen vaaleanpunaisella kuupalla. Hih.
    Minulle kävi eilen parikin kertaa niin, että kommenttiloota hävisi taivaan tuuliin. Sitä on kai liikkeellä!
    Kivaa sunnuntain lopuketta sinulle!

    VastaaPoista