tiistai 21. kesäkuuta 2011

ENSIMMÄISET MANSIKAT

"Paljon mahtuu pieneen Hiaceen Jussipaitoja, ihan aitoja"  lauloi Jope Ruonansuu. Aika paljon mahtuu yhteen tiistaipäiväänkin, jos nyt ei ihan Jussipaitoja niin paitoja kuitenkin. Oli ruusulaulujen ilta tulossa.


Päivällä piti huputtaa verkoilla punaiset viinimarjapensaat. Joku riipi niitä raakileina jo. Samalla huomattiin, että muutama mansikka oli jo kypsynyt. Siitäkös sain idean lähteä tarkistamaan metsänlaidan mansikkapaikat. Puolisen litraa poimin, kesältä maistuivat. Vetäisivätkö vertaa lapsena heinään pujottamillemme ahomansikoille? Tuskinpa sentään!

Hyvissä ajoin roudasimme laulukamat jokirantaan. Lapsenlapsi viritteli vahvistimia ja sähköä saatiin takana näkyvästä ikivanhasta kaivopytingistä. Olis kyllä jäätelökin ens alkuun maistunut kun lämmintä oli. Mutta sittenpä alkoi tuulla ja laulujen alettua piti pyykkipoikien avulla pitää nuotit ja laulunsanat telineissä. Välillä tuuli humahti mikrofoneissakin. Mutta eipä haitannut.
Tässä kaupungin "olohuoneessa" istuskeli yhteislaulusta nauttivia reilut neljäkymmentä henkeä. Taustalla Porvoon joki ja nykyisin kahvilalaivana toimiva Marita.

Tässä vielä kuva laulattajista, Ritvasta ja prinssipuolisosta, kun odoteltiin porukkaa paikalle. Viikon kuluttua on seuraava yhteislauluilta ja elokuussa vielä kolmas. Tämä on ihan vapaaehtoispakerrusta, laulumonisteet maksettiin kimpassa ja sähkö saatiin kaupungilta. Eli omasta pussista meni ja menee, mutta "kun se on ihan kivaa" totesi prinssipuoliso. Kiva silti, että saadaan lauluporukkaa liikkeelle kesäiltaan.

Kotiin palattuamme minun hommanani oli Simon iltalenkki. Kierrettiin tunneleiden läpi kalliopoluille. Näin, miten epäsiistissä kunnossa on tuo toinen tunneli. Roskia ympäriinsä, motarin välissä alas tunnelille tulevat riista-aidat kaadettu tahallisesti. Miten ihmeessä me aikuiset sallitaan tällaista, minä vaan kysyn. Ilkivaltaa on lehden mukaan tehty taas ihan joka puolella kaupunkia.

Meidän tunneli on pysynyt siistinä nyt, vaikka siellä oli uusia piirroksia - taitaviakin - tehty. Ne, jotka eivät osaa, suttaavat toistenkin tekemiä kuvia ja kirjoittelevat hävyttömiä tunnelin seiniin. Mutta maassa ei ole onneksi heiteltyä roskaa lainkaan. Toivottavasti pysyykin siistinä.

Kerroin siinä roskisdyykari-runosessa meidän lepopenkistä. Tällaiseksi penkkimme oli murjottu.

Istahda nyt siinä sitten! Me on tarkoituksella jätetty tuo lautakasa muistuttamaan penkistä. Ehkä se vähän pistää omaatuntoa, kun on näkyvissä moukarointikivineen.

Uskalias räkättirastas rakensi pesänsä tunnelin kallioleikkauksen kivenkoloon. Ihme, että se on saanut olla rauhassa, munat lisääntyvät päivä päivältä.


Ja pihapiirissä avaa kukkiaan tämä ukonhatun näköinen vaalea kukka. Ukonhatun lehdethän on kiiltävät, tällä ne on mattapintaiset. Mikä lienee, kyselin sitä jo vuosi sitten.

Viiniköynnöksissäkin on paljon terttuja, saa nähdä, ehtivätkö tänä kesänä isommiksi kuin viime kesän sato oli.
Rypäleet jäivät pieniksi ja aika mauttomiksikin.


Saskaton tuottaa nyt valtavasti marjoja. Luin jostakin, että ovat mustikkaakin terveellisempiä. En ole niihin oikein makua saanut, vieläkin lie pakastimessa muutama litra viime vuodelta. Aika hauskaa, että pian on säilöntäkausi jo käsillä. Vaikka ei kesä ole vielä oikein kunnolla edes alkanutkaan. No, kalenterin mukaanhan kesäpäivänseisauksessa on päivän pitenemisen taitekohta. Että semmoinen tarina tälläkin kertaa. Sillisalaatti koko postaus. Vaan ei syytä huoleen. Juhannuksena pidän taas paussia postailusta. Lupaan sen.

14 kommenttia:

  1. Onneksi ei satanut lailuiltananne. Aika isoja jo nuo viinitypäleen marjat, jospa ne siitä jaksaisi kunnolla, onhan kesää jäljellä. ja mansikat niin makean näköisiä. Vieläkös lapset nykyään pujottaa niitä heinään, se oli kivaa ja sitten aarretta kotiin vietiin. En itse saanut niitä syödä, kun sain ihottuman ja korkean kuumeen.
    Hyvää Juhannuksen odottelua!

    VastaaPoista
  2. Voi, metsämansikoita ei voita mikään, ihana tuoksu ja maku. Täälläpäin ei kovin paljon ole, mutta sen verran, että joka kesä sen ihanuuden saa tuntea. Ihana kuva tuosta räkättipesästä, nyt en ole moneen vuoteen nähnyt yhtään pesää noin läheltä, joskus on tippunut puusta alas ja yritetty nostaa sitä, mutta emo ei ole enää tullut.

    VastaaPoista
  3. Hei, Anja.
    Teillä vedettiin lauluilta komeasti, vaikka tuulikin.
    Kai se tuuli yritti tuoda laulut tänne meillekin kuultavaksi, hih,
    Ihania mansikoita olet jo kerännyt. Me syötiin myös eilem metsässä kävellessä muutamia.
    Kuule tuo kukka on keltainen ukonhattu, niitä meilläkin on.

    Kyvää loppuviikkoa ja juhannuksen odotusta!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, mikä metsämansikkasaalis! Meillä kasvaa tontillamme hieman metsämansikkaat ja jokunen aika sitten marjat olivat topakoilla raakileilla. Kun sunnuntaina menin katsomaan, että mitä mansikoille kuuluu, olivat marjat tiessään. Epäilin syylliseksi lintuja, mutta herkuttelija olikin ollut viisivuotiaani, jota harmitti, kun oli maistellut puoliraakoja marjoja. Niiden houkutus oli käynyt liian suureksi.

    Mukavan oloinen lauluilta ja Porvoonjoki on kyllä hieno.

    Mukavaa juhannuksen aikaa!

    VastaaPoista
  5. Meillä ei vielä ole metsämansikat kypsiä, mutta sinä, Anja-Regina, pääsit jo niiden makuun;))
    Siitä se mansikka-aika sitten alkaa---.

    Saskatuun pensas ei ole minulle tuttu, se taitaa olla niitä uusia tulokkaita:D

    Kiva että yhteislauluilta onnistui, ja siitä jäi teille hyvä mieli<3

    Oikein ihanaa juhannusta sinulle, Anja, Prinsiipuolisolle ja Simolle<3<3

    VastaaPoista
  6. Kauniilla paikalla on ruusuiset laulut laulettu. Kerran olen tehnyt pikavisiitin Porvooseen ja mieli tekee mennä uudelleen.
    Mansikanmakuista juhannusta

    VastaaPoista
  7. Minäkin huomasin,e ttä viinimarjapensaiden marjat menevät rastaiden suuhun jo raakileina. Ennen ovat sentään malttaneet odottaa kypsymistä.
    Minua suututtaa myös, miten paikkoja revitään ja roskataan. Kukaan ei uskalla tarttua asiaan. Mutta kun yhteiskunta on tehty sellaiseksi, että jos jotain asiaa yrittää pitää järjestyksessä, joudut itse syytetyn penkille. Miten alas on kaiken mentävä, ennen kuin herätään toimimaan.

    VastaaPoista
  8. Sinulle on yllätys blogissani!

    VastaaPoista
  9. Arvasin, että joku puhuu säilännästä ennen juhannsuta;-) No, minäkin eilen sienihulluna jo yhden toisen kanssa arvuuttelin satonäkymiä.

    Ikinä ei ole ollut minun muistiin näin aikaisessa marjat ja kaikki. Karviaisetkin on jo aika mollukoita.

    Metsämansikat ovat kuitenkin juuri se lapsuuden makumuisto.

    VastaaPoista
  10. Ihana mansikkasaalis! Oikein hyvää juhannuksen aikaa toivottaa romulyyli-riitta.

    VastaaPoista
  11. Sinun "sillisalaattisi" kertoo monenkirjavista päivätapahtumista.Ei todellakaan "vierivä kivi sammaloidu".
    Ahomansikan tuoksukin tuo lapsuusmuistot mieleen.Minulle tuoksut tärkeitä menneen muistoissa.
    On se ihmeellistä kun testosteroonia nuorilla(oletan nuorisoksi)siinä määrin että pitää riehua ja rikkoa paikkoja.Harmillista.Tarttis valvontakamerat että joutuisivat vastuuseen,vaikka rakentamalla uuden penkin.
    Hyvä Juhannus teille jokaiselle!

    VastaaPoista
  12. Heips kaikki ystävät, eilen iltapvllä ajeltiin taas niemennokkaan ja nettiyhteys niin olematon, että vastailen kommentteihinne muilta osin sitten ensiviikolla kotoa, paitsi toivottelen teille kaikille leppoisaa keskikesän juhlaa, Mittumaaria! Kokko on odottamassa rannalla, lapsenlapset osin täällä ja osin tulossa vielä. Kyllä kelpaa. Hyttysistä huolimatta.

    VastaaPoista
  13. Yhteiset lauluhetket ovat parhautta <3

    Penkin rikkojalla täytyy olla todella huono olo kun on saanut tuollaista tuhoa aikaan.. Eikä muuta pahanolon purkukanavaa ole tarjolla... Surullista.

    Mukavia kesäpäivän jatkoja sinne :)

    VastaaPoista
  14. Kati; lauloimme eilen illalla aurinkoisessa säässä toistamiseen, tunnelma oli kepeä. Vielä elokuulle on sovittu yhteislaulutilaisuus.
    Mun tietsikalle on tehty putsausta joten vähän on paussia...

    VastaaPoista