lauantai 17. maaliskuuta 2012

KANALAUMAN TÄYDENNYSTÄ

Luin viikolla Lasinkerääjien blogista, että viikonloppuna on perinteiset Antiikki- ja keräilymessut Vanhassa Satamassa. Monesti on sinne mieli aikaisemminkin tehnyt, mutta nyt menoksi. Tulipa siinä haravoitua ystäväpiirikin, olisin tarjonnut bussikyydin ja pullakahvit perillä. Mutta kun ei; yksi on "Thaikkulissa", toinen "Epsanjassa", kolmas vatsataudissa ja neljäs sängyn pohjalla ja lääkäriin menossa. Prinssipuolisosta ei ollut apua myöskään, hän suosiolla - ja hyvä niin - lupasi hoitaa Simon ulkoilutukset ja raksuja kuppiin. Mietin kyllä jo siinä, että mitä järkeä lähteä yksin, mutta sitten kuitenkin polkaisin riisimoponi asfaltille ja bussiasemalle.


Matka pääkaupunkiin kesti tunnin verran. Pälkähtipä päähän ajatus käydä katsastamassa Makasiinien kirpparitarjonta. Kulttuuritalon pysäkillä ulos "sosiaalitaksista" ja kohti kirpparia. Sinne oli jo menossa monta muutakin uteliasta. Vaan tyssäsipä portille. Oli kiinni tänään ja auki huomenna su ihan normaalisti. Että silleen. 


Ei sitä ihan pienistä lannistuta. Ratikkapysäkki on lähellä ja sinne. Matkalla kuvasin Työläisäitipatsaan, jolle joku oli kutonut kaulaliinan lämmikkeeksi!

Kostea ja sumusateinen oli ilma, joten kaulaliinaa tarvittiinkin.
Suupieleni nousivat hymyyn, kun huomasin lähellä luultavasti partiolaisten kokoontumispaikan. Vai oisko tonttujen?
Mielessä pyöri laulu:"oltiin kumppanit niin, hyvät kumppanit niin" jota väännettiin kumppareiksi. Tässä oli kuitenkin kyseessä kumpanit! Haitanneeko! Kumppanit, kumpparit tai kumpanit. Sama se.

Jatkoin Katajanokalle Vanhaan Satamaan. Siellä oli jo pitkä jono lippuluukulle ja taas olis tarvittu kaulaliinaa! No oli minulla, vaikka ei niin lämpöinenkään.
Näytteilleasettajia oli noin sata. Tavaraa kuin parhaimmalla kirppiksellä, mutta ah tämä hintataso! No laadusta toki joutuu maksamaan. Kuljin kuin Liisa Ihmemaassa ja sisäinen laskimeni raksutti omien punaisten maljakkojeni ja pikareitteni hintoja näillä pöydillä. Oikein tunsin, että sisäinen minä hykerteli riemusta. No en todellakaan olisi osannut omiani sillä asteikolla hinnoitella.

Mutta mutta Anjaseni; ensin pitää haluta myydä, sitten pitää löytää ostaja joka haluaa myös maksaa eikä vaan hiplata lasiesineen pintaa! Ja minusta nyt ei ole muuta kuin hiplaamaan. Ainoat kohtuuhintaiset messuilla oli Kuznetsovin kermanekat, joista oli osa kuvioista hioutunut käytössä himmeäksi. Jopa luulasiset munakupitkin, joita siivotessani kippasin kirppikselle lähtemään, olivat 15 e kipale messupöydällä. Hurjaa! No, eipä silti silmät taaloja lyöneet.

Mitäkö ostin? Ensin en mitään. Kiertelin. Pienet granaattikivikorvikset. Vaikka mulla entuudestaan jo sellaiset Prahasta ostetut olikin. Mutta pienemmät halusin.

Ja sitten se kana. Kiersin sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Itse asiassa se oli ainoa, mitä messuilta lopulta halusin. Ja ostin sen, vaikka vähän kirpaisikin. Turkoosin kanarasian. Luulasia.
Nuo munakupit jätin, vaikka olivatkin edullisesti tarjolla kappalehintaan. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut yhden tai pari niitä ostaa kun tinkasin kanan hinnasta vähän pois. Mutta kun ei niin ei. Sain kanan sitten ihan ehjänä kotiin asti. Kyllä olen melkoinen kanaemo! Lienenkö ihan viisas?

Simo oli onnesta mykkyrässä kun tulin kotiin. Väsyneenä päivän päivystysurakasta oikaisi sohvalle, mistä vahtii, etten vaan pääse uudelleen lähtemään ovesta ulos! Mihinkäs minä nyt enää...











15 kommenttia:

  1. Minua aina hymyilyttää kun näen kana-astioita paikkoja kierrellessä, muistan aina että Sinä tykkäät niistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt näitä kanarasioita on kaikenvärisiä, isoja ja pieniä ja pikkiriikkisiä. Monen kanan ohi jo pystyn kulkemaan, tämä vaan oli vähän erikoisempi joten kassiini sujahti.

      Poista
  2. Kaunis kananen! tuonne voi kätkeä vaikka mitä ihanuuksia....

    VastaaPoista
  3. Kivan kanan löysit. Tuota väriä ei useinkaan Suomessa näe. Onnea vaan mukavalle löydölle.

    Olisi ollut mukavaa olla kanssasi siellä kauniita tavaroita ihastelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit että kaipasin sinua mukaani, mutta lämpö tekee luille hyvää, joten nautipas ystäväiseni nyt siellä etelämmässä. Tuleehan näitä messuja. Tosi paljon oli tavaroita tarjolla ja moneen kertaan kiersin -tuota kanaakin- ennenkuin pääsin ulos ja ratikalla Kamppiin. Ja ne hinnat siellä messuilla! Aattelin jotta oonpahan rikas vanharouva, hih, kun mietin omia kippojani. Metkaa.

      Poista
  4. Hempsakan värinen kana...Ja voi miten mukavata luettavaa tuo sinun etellinen postauskin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä turkoosi lasikana iski heti silmääni ja sitä niin kauan katselin etten saanut mielestäni. Oli pakkomielle ostaa se.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle Lovviisa.

      Poista
  5. Mieleen nousi väistämättä tuo pienet kanase pienetkanaset ne lystikkäitä on, niin mukavan kanaemon löysit, erikoinen on väriltään!
    Mukavaa sunnuntaita Simosesi kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mummeli, pienet kanaset on lystikkäitä laulettunakin. Ja kaapin päällä myös. Taitaa olla mulla kanoja jo riittämiin.
      Samoin sinulle aurinkoista sunnuntaita.

      Poista
  6. Kaa,kaa, kiva kana. Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle Anja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sylvi, samoin sinulle aurinkoista ja lämmintä sunnuntaipäivää.

      Poista
  7. Anjuska!

    Onnea kanaemolle;DD

    Mutta minullapa on kukko, lasia;))

    Oikein kivaa sunnuntaipäivää sinulle, Anja-Regina.<3

    VastaaPoista
  8. Aili, kumpi oli ensin, kana vai kukko? Kun molempia tarvittiin ja vasta sitten tuli muna, eikös? Enpähän tiijä olisko ollu noin tuo evoluutio taimikäsenyton!
    Mukavaa sunnuntaita sinulle ja kukolle myös!

    VastaaPoista
  9. Jos myisit kyseisen turkoosin lasikanan minulle, niin millä hinnalla? Jukka.H@europe.com

    VastaaPoista