perjantai 16. maaliskuuta 2012

MÄ LEHDEN LUIN JA MUISTELIN

Seura kirjoitti 50 vuotta sitten, eli 14.3.1962 erikoisartikkelissaan kuumaa aihetta: voiko lapsen isä olla läsnä synnytyksessä. Kätilöopiston ylilääkäri Heikki Pitkänen lausui, että yleisen käytännön mukaan ei Suomessa isää lasketa synnytyshuoneeseen: "Isät kuljettaisivat mukanaan massoittain bakteereja; levittäisivät niitä sylkäisemällä lattialle, tupakoimalla ja tulemalla likaisin käsin."

Jaapa jaa. Se oli silloin se. Kun itse menin Jyväskylän keskussairaalaan vuonna -60, mies käännytettiin kylmästi ulko-ovelta ja sanottiin: " Teidän osuutenne päättyy nyt tähän". No, vahingosta viisastuneena seuraavan lapseni päätin tehdä ihan "hand made" eli kotona. Siis tismalleen tänään, viisi vuosikymmentä sitten.

Uuraisten kunnan kätilönä toimi Laina Hukka, jota pidettiin varsin tomerana lapsenpäästäjänä. Jotkut jopa vähän kuulema pelkäsivätkin. Mutta minun kokemukseni hänestä olivat pelkästään positiiviset. Hän oli luvannut kotisynnytyksen ja ottaa vielä nuoren mieslääkärinkin "opintomatkalle". Perjantai-aamun valjetessa mieheni soitti, että nyt olisi aika tulla. Puhelimessa Hukka Laina perui lupauksensa kotisynnytyksestä, koska laskettu aika oli jo kaksi viikkoa yli ajan ja koska hän oli lukenut potilaskertomuksen ensimmäisestä kerrastani. Käski pistää nuttua niskaan ja menoksi. 

Vaan jos jotakin päätetään, se kyllä pidetään. Niinpä käskin mieheni mennä uudestaan soittamaan ja sanomaan, että mihinkään en lähde.
Hukka Laina, niinkuin häntä kutsuttiin, oli ehtinyt tilata jo taksin tullakseen viemään minua. Nuorta kunnanlääkäriä hän ei ollut saanut hereille riittävän nopeasti. No, joka tapauksessä hän itse tulisi. 
Matka kirkolta meille kesti reilut puoli tuntia. Lapsenpäästäjän kengän korot kopisivat lattiaan hänen kantaessaan laukkuaan sisään. Nopeasti hän veti makkarissa sängyt erilleen, petasi toiseen puhtaat lakanat ja ei kun lasta päästämään. Ei siinä nyt minnekään olisi ehdittykään lähteä.

Oli maaliskuun 16. ja Ilkan päivä. Olin aina sanonut, että jos minulle syntyisi poika, sen yhdeksi nimeksi haluaisin antaa Ilkan.
Ilkan päivän aamuna klo 7.10 oli pieni Ilkka-poika syntynyt. Painoi 4.250 ja oli 52 cm pitkä. Kaikki kävi kuin elokuvissa. Isä sai olla mukana ja pestä "pienen"  poikansa heti synnyttyä.

Seura-lehden artikkelissa lopuksi lainataan erään englantilaisen naistentautien erikoislääkärin mielipidettä: "Lapsen tullessa maailmaan ei miehen paikka ole lapsivuoteen vieressä vaan baaritiskin ääressä." Jotenkin minä olen täysin erimieltä. Kokemuksiini perustuen. Onneksi nykyisin kaikki on toisin.


ONNEA  aikuinen poikani! Tänään tasavuodet ja nimipäivä. Ensimmäiset nimipäiväkahvit keitettiin silloin 16.3.1962 illalla. Sitä tuli ihmettelemään myös aamulla synnytyksen hoitanut lapsenpäästäjä Hukka Laina, joka oli ollut saattamassa toista äitiä keskussairaalan synnytysosastolle ja paluumatkallaan poikkesi katsomaan vointiamme. Meillä oli talo täynnä Ilkan päivän juhlijoita.  Rikkoiko joku kahviserviisistä yhden pullalautasen, ei kukaan tunnustanut. Mutta selvitty on yhdelläkintoista lautasella.
















30 kommenttia:

  1. No, jopas on isiä...:)))
    Oikein nauruksi pistää..hih...☺

    VastaaPoista
  2. Ikimuistoinen päivä teillä! Lämpimät onnittelut ♥ Paljon on muuttunut viidessä vuosikymmenessä. Nyt saavat isät olla mukana koko ajan sairaalassakin jos on tilaa perhehuoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Onhan se lapsen syntymä myös isälle merkityksellinen tapahtuma, joten onneksi nykyään on sallivampaa ja ihan aiheesta.

      Poista
  3. Oi, paljon onnea Viisikymppiselle.
    Lalsenlasi synnytti nyt pyhänä ja Lasenlapsenllasen isä on saanut olla yötökin BB.llä siis heillä on oma huone. Eteenpäin on siinä asiassa menty.
    Onnea myös 50 äidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sylvi ja onnentoivotus sinulle uudesta jälkipolvesta.

      Poista
  4. Onnea äidille,isälle ja pojalle ennenkaikkea!
    50vuottansa meidänkin esikoispoikamme lähenee.
    Kuopuksen syntymässä isukki mukana, oli jo sitä aikaa että saivat tulla.
    Tosi tärkeä että isätkin saavat olla todistamassa uuden perheenjäsenen synnyn. Yhteisasiahan se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein, yhteinen asia ja varmasti isän suhde lapseen ei ainakaan pahene siitä, että on nähnyt lapsensa syntymisen.

      Poista
  5. On ne ajat vähän muuttuneet. Saksassa muuten harrastetaan edelleenkin jonkin verran kotisynnytyksiä, Suomessa taitavat kaikki mennä nykyään sairaalaan. Minun äiti syntyi aikanaan saunassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, saunasynnyttämisistä on siirrytty sairaaloihin, kotisynnytyksen lienee harvinaisia nykyisin Suomessakin.Minä ainakin koin todella positiiviseksi kotisynnytyksen silloin aikoinaan (mikäli siitä hattarapää nyt enää paljon edes muistan, hih).

      Poista
  6. Luoja kun ei antanut minulle lupaa saada lapsia, mutta lähelle synnytyksiä on kyllä tullut kohdallani!
    Saksassa rupes Turkkilainen työkaveri synyttää WC-ssä, saimme myöhemmin ammattilaisia paikan päälle!
    Yhdelle tytöistäni lupaudun mukaan paikanpäälle jos isä ei kerkiä, kerkes tuleva isä esikoisensa syntymää todistamaan...;)
    Synnytyslaitos on tuttu paikka, koska olen "lapsistani" melkein kaikki tavannut jo heti siellä....:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, Maikku, kylläpä sinä olet moneen ehtinyt! Minä en ole ollut mukana synnytyksissä sen jälkeen kun omani olivat putkahtaneet maailmaan. Ystävättäreni oli tyttärensä tukena kahtena kertana synnytysosastolla.

      Poista
  7. Onnea niin äidille kuin pojallekkin. Luin samaa juttua Seurasta ja tietenkin muistui mieleen nuo omien synytmät, ovat kaikki syntyneet Helsingissä naistenklinikalla ja ei vielä silloinkaan, kun nuorimmaiseni syntyi, siellä saanut isä olla mukana. Onneksi nykyään saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne entiset isät olisivat synnytystapahtuman kestäneet, kestiväthän ne talvisodankin. Onneksi aika on nyt toinen ja side lapseen voi syntyä jo heti napanuoran katkaisemisella.

      Poista
  8. Paljon Onnea Äidille ja pojalle,kyllä se aika on muuttunut ei silloikaan saanut Isät olla mukana kun minun nuorempi syntyi 1971v hyvä näin:)

    VastaaPoista
  9. Kyllä on ajat muuttuneet. Tomerasti olet pitänyt pääsi ja synnyttää kotona. Sairaalassa minäkin olen syntynyt kohta 57 v sitten eikä varmaan isä ole saanut olla läsnä.
    Ei tuo Ilkka-poika mikkään pieni ole ollutkaan kun päälle neljä kiloinen.
    Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. (Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate, onneksi on tavat muuttuneet aikojen myötä.

      Poista
  10. Kävin postilla ja maljat tulivat ehjinä perille, olit tosi hyvin pakannut. Kiitos vielä ja hyvää viikonloppua sinne rannikolle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että paketti tuli ehjänä perille! Samoin sinulle hyvää viikonlopun aikaa.

      Poista
  11. Anja-Regina!

    Oikein hyvää ja onnellista Ilkanpäivää teille kaikille ja pojallesi Ilkalle.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili. Poika vei perheensä Tallinnaan juhlimaan. Kunhan palaavat, kahvit ja kakku on tiedossa.

      Poista
  12. Sydämelliset onnitteluni teille molemmille tai siis koko perheelle.

    Maaliskuun lapsia minunkin molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unelma! Ne on ne keskikesän valoisat yöt...

      Poista
    2. Onnittelut teille molemmille!
      Kätilöoppilaana Viilan kunnassa jouduin
      maalisruuhkaan. Öisin synnytettiin ja
      päivisin hoidettiin lapsivuoteiset.
      Äitejä makuutettiin vielä 60-luvulla
      viikko ja kätilö kävi kotopäivittäin.
      Ohjaajanani toimi taitava kunnankätilö
      Leino, jota me opiskelijat nimitimme
      "mummuksi".Isä oli apurin osassa. Hän
      m.m.kantoi vedet ja keitti ne tärkeät
      syntymäkahvit. Kätilö oli kuitenkin
      sitä ennen lähettänyt opiskelijan
      tarkastamaan kahvipannun puhtauden ja
      heittämään vanhan sumpin pois. Isä sai
      jo siihen aikaan istua vaimonsa vie-
      ressä synnytyksen edetessä.
      Samaisella seitsemän synnytyksen
      viikolla jouduimme kutsumaan kunnan-
      lääkäri Punnon istukan käsinirroituk-
      seen. Minä oppilas,annoin eetterinuku-
      tuksen tarkan valvonnan avulla.Toimen-
      piteen jälkeen tri Punto totesi:
      "Täällä kotona ei ole infektion vaaraa
      Potilas on näihin pöpöihin tottunut"

      Viidenkymmenen vuoden
      takaisia muistellen ja Ilkkaa
      Onnitellen Marja-Liisa

      Poista
    3. Kiitos kommentistasi Marja-Liisa! Siinäpä tuli oikein koettua tietoa kotisynnytyksistä. Ja parasta tietysti se, että "kotona ei ole infektion vaaraa".
      Kiva kun tulit lukijakseni ja kiitos onnitteluista, välitän ne pojalleni.

      Poista
  13. Potra oli poika syntyessään ja potra on poika vieläkin, aikuisena miehenä. Ystävättäreni ihmettelevät aina Jari Ilkka Juhanin nuorekkuutta ja sileitä poskia. Hyvin on pidetty... Ja kun hän sai aikanaan oman esikoisensa, potran pojan yllätys yllätys, ei onnella ollut rajoja. Jasu oli vissiin sellainen "luomulapsi" aikanaan... Luonnonlapsi hän on vieläkin. Tämä meidän perheen isi.

    VastaaPoista
  14. Onnea äidille, isälle, pojalle :).

    Mieheni nimi on Ilkka ja hyvä nimi ja mies onkin kuin teilläkin päin.

    Kirjoitat aina niin hersyttävän mukavasti, että se säteilee ja tarttuu. Kiitos siitäkin.

    VastaaPoista