torstai 21. maaliskuuta 2013

KOIRAMAISIA MIETTEITÄ

Tässä Simon siivouspartio, huomenta! Ihana auringonpaiste, pakkasta kymmenen astetta ja hanki kantaa. Ei muuta kuin ulos reippaalle aamulenkille.

Eilisellä lenkillämme tunnelin takamaille tapasimme maalaripoikia ravistelemassa spray-maalipurkkejaan tunnelissa. Ilman hengityssuojaimia pojat suihkuttelivat värejään betoniseinään. Liuottimen haju oli niin vahvana, että Simolla oli vaikeuksia ohittaa poikia ja purkkiarsenaalia. Lupasivat kyllä kiltisti viedä tyhjentyneet purkit mennessään.
Nyt aamutuimaan ei enää maalinhajua ollut tuulen läpipuhaltamassa tunnelissa. Mutta niitä korkkeja, muovisia, mustia, sinisiä, valkeita, tiivisterenkaita ym. pitkin ja poikin. Pysähdyimme keräämään korkit yhteen läjään ja seuraavalla lenkillä otetaan roskapussi mukaan.

Muutenkin vähän siivoiltiin. Otin pihasta rautalapion "kävelykepiksi" ja heittelin sillä kääntöpaikan pesäpalloräpylän kokoiset koiranläjät "metsähallituksen" puolelle. 
Tämän aamun paikallislehdessä näköjään alkoi joka keväinen yleisönosastokirjoittelu koirien jätöksistä. Totuuden nimessä on sanottava, että vastuullinen koiran talutushihnan toinen pää ei jätä lemmikkinsä jätöksiä kävelytielle eikä pissata koiraansa toisten portinpieleen. No, toisaalta on ehkä vaikeata kahlata hangessa metsään, mutta...  Onneksi Simo on niin pieni ja jätökset myös, pyllistää onneksi aina tieltä poispäin ja poikakoiran tapaan ruikkii teelusikallisen kerrallaan lumikokkareen tai risun sivuun. Kätevää on kääpäistä kakkakasa pieneen muovipussiin, jos paikka on sellainen, että kikkare jäisi häiritsemään muita liikkujia. Omat metsäpolut ovat todella hyviä ulkoiluttamisreittejä, siellä voi jättää kasan lannoitteeksi. Muuten, ketut ja supit tekevät kikkareensa aina keskelle tallottua polkua! Ei taida niiidenkään takapuoli tykätä lumesta...

Eilen lukaisin Sirkka Garamin kirjan. Siinä hän kertoo Likka-koiransa kasvamisesta perheen jäseneksi. Tuntui todella tutulta tarinalta, vaikka mitään sotkuja Simo ei tehnytkään jos jätettiin yksin kotiin hetkeksi. Ja samanlainen kohtelu oli Garamin perheellä kuin meillä ja Simolla yritettyämme emäpitäjän oluttelttaan pari kesää sitten. Onneksi taitaa jo enemmän olla ymmärrystä koiraperheitä kohtaan myös terasseilla. No, aika harvoin meillä näitä tilanteita.

Meitä huolestutti, että metsäyhtiö ei alkanut ajaa puukasoja pihan reunoilta. Tie metsäkoneille ja rekoille on aurattu osittain pihanurmikon yli, joten pelkäsimme kevään pehmentävän ajouran niin, että syntyy katastrofi.

 Nyt onneksi rekka haki eilen kaksi kuormaa ja toivottavasti tänään lähtee koivutukit myös pyykkitelineen takaa. Havuja ja oksia ajettiin jo ja viikonloppuna taas on mönkijälle peräkärryineen urakkaa.

Reippaan aamulenkin jälkeen on aika ottaa rennosti ennen päivän varsinaisia haasteita.
Niinpä minä myös suljen tietsikan ja kippaan matot tuulettumaan raikkaaseen maaliskuun pakkasaamuun. Se on moro!


15 kommenttia:

  1. Huomenta ja ihnaa päivää.Kohta on kotona raikas tuoksu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Raija Annikki! Keväistä on, ihana ulkoilusää. Ja siivoussää...

      Poista
  2. Olipa selvät sävelet tuossa Simon postauksessa..;)))
    Se poika tietää mitä tekee, ensin poitää ajatella ja huilia ennen kuin käy töihin käsiksi..:D

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle, Simo & emännällesi Anja-Reginalle.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo Sallinpoika osaa ottaa asiat rennosti. Kunpa minäkin osaisin - tai osaan kyllä!
      Keväistä viikonloppua Tohmikseen...<33333

      Poista
  3. Simo se osaa ottaa rennosti,mukavaa loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ritva, otetaan aurinkopäivistä kaikki vitamiinit!

      Poista
  4. Raikkaita kevättalven päiviä nämä <3

    Koirankakkaongelmaa on täälläkin... Eilen kotiin tullessa mieshenkilö kakatteli pikkuista villakoiraa pihan sisäänajoväylälle, juuri naapurin ikkunan alle ja jatkoi matkaansa. En viitsinyt alkaa asiasta huomauttelemaan, mutta...

    Mukavaa viikonjatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on aivan fantastista aikaa. Kunhan lumet vähän alenevat. Metsään tallatuilla poluilla kuitenkin hanki kantaa ja havupuista tulee raikasta tuoksua.

      Minua rassaa nää koirankakittajat, kun itse tiedän, miten helppoa on korjata pieni läjä muovipussukkaan ja roskikseen.
      Mutta on ihmisiä, joilla ei ole mitään väliä mihin koiransa kakkakasa tipahtaa. Joskus pistää ihan vihakse asti.
      Samoin sinulle mukavaa loppuviikkoa.

      Poista
  5. Anja tuli vain mieleen, että tätä toisten paskojen/sotkujen kyttäämistä ja siivousta varten meidätkin koulutettiin ja kymmeniä vuosia vaativaa työtä tehtiin ja nyt eläkemummoina kerätään yleisistä paikoista toisten jättämia kasoja.....kuskataan niitä oikeisiin paikoihin....;)

    Eihän nyt sillä onhan meillä tätä pokkaa ja taitoa tehä näitäkin hommeleita ja eikä tässäkään työssä kasvojaan menetä saatikka itsetunto kärsi. Sitä vain aina toivon että joku osaisi ottaa esimerkkiä jotta näinkin voi toimia....heh....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep jep. Äsken lenkillä totesin parin paskaläjän ilmestyneen aamullisen siivouslapioinnin jälkeen. Mutta menepäs sanomaan. Riitahan siitä tulee.
      Kai me eläkemummot olemme sitä varten, että kyykistelemme roskien ja paskakasojen puoleen. Minäkin keräsin muovipussukan täyteen maalipurkkien korkkeja, ovat sen verran kovaa muovia, että pakkasessa halkeavat kengän alla ja viiltävät sitten koirulin tassunvälit. En viitsis enää maksaa eläinlääkärille liki satasta tassun hoitamisesta.
      Kun ei koira osaa varoa teräviä muovin reunoja.

      Uskotaan vaan esimerkkiin. Tai ehkä sittenkään ei. Nykynuorten kotona käy varmaan siivooja korjaamassa jäljet. Meillä ei käynyt ja itse opittiin jäljet siivoamaan. Ja sitä näköjään riittää,,,
      Tottakai kaikilla olis lystimpää jos kukin välttäisi "kuse siihen kussa seisot" käskytystä lemmikeilleen.
      Nyt olin inhottavan ilkeämielinen. Mutta ehkä syystä. HIh.
      Ei niin pientä hyttystä, ettei hiukan rasvaa, eikös?

      Poista
  6. Sama kakkaraongelma täälläkin suunnalla, väistellä saa kun kävelyteitä kävelee. Koirulit pyrkivät sivummalle, mutta nyt on korkeat lumivallit niin eivät pääse. Minulla on pussit taskussa ja käytössä, mielessäni suunnittelen jotain pikkulapio-pussi systeemiä, ei ole vielä tarpeeksi selvänä ajatus. Siivottavaa riittäisi kun aurinko paistaa ja paljastaa, vaan kerkiääpä tuota joutilaampana aikana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muovipussi-hiekkalapio on hyvä yhdistelmä. Minulla oli oikein rautalapio aamulla mukana.
      Täältä kaupungille johtava kävelytie on niin täynnä koirien jättämiä läjiä, että säälin pikkumukuloita, jotka joutuvat puikkelehtimaan reunalta toiselle. Voipa jollakin olla selvää kakkaa kengissään kotiin viemisinä.
      Onneksi on aitoa luonnontuotetta ja hajoaa kevätsateen myötä, mutta vois hajota vähän sivummalla kävelytiestä.
      Nautitaan kuitenkin keväisistä aurinkopäivistä. Rapsutukset Leeville!

      Poista
  7. Tuo puukasa kuva on ihan kuin meilta.
    Täällä on myös isot sasat vielä hakematta.

    Ihanan rento kuva tuo viiminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toiveissa, että tänään tulisi viimeinen kuorman hakija ja pääsisimme siivoilemaan maastosta - tai ainakin pihan reunoilta - viikonlopun aikana risut ja havut.

      Simo on rento poika! Hyvät viikonloput!

      Poista
  8. Voi miten tuli tästä Likka-koirakirjasta oma Likka mieleen vaikka olikin hirvikoira.. Simo Hurtanpoika on omaa luokkaansa, ihana jos pieniä kakkoja, vähän pahalla omalla tunnolla olen kakattanut reissullaista. Yhtena aamuna ihailin jätöksiä ja ajattelin että pitäisi varmaan pitää paskatalkoot, koska kohta alkaa se koiranpaskavalitus, eikä se oikeastaan ihmetytä, se lohduttaa, että ne hajoaa äkkiä luontoon, toisin kuin ihmisen saastuttamat jutut.

    VastaaPoista