maanantai 8. huhtikuuta 2013

VALOON, VALOON, ELOON, ELOON...

Viikko alkaa auringon paistaessa. Eilisen lumi-räntäsade sai aikaan muutaman sentin valkoisen vaipan pihan ylle ja aamulla pienen koirulin tassunjäljet näkyivät selvästi postilaatikkoreissulla. Mutta uusi lumi on vanhan surma, niin sanoivat vanhat ennen.
Vesi juoksee jo norona räystäiltä joten ei tämä lumipeite kauan kestä. Onneksi.

Eilen vielä saatiin haravoitua risuja ja oksia alapihalta auringon paistaessa, vaikka tuuli olikin aika nasakkaa. Mutta ei niin, ettemmekö olisi sytyttäneet risunuotiota takapihan reunaan. Onneksi tuuli vei savupatsaat motarin taakse metsään. Havuja poltettaessa syntyy aina savua. Mutta onko savua ilman tulta, hih!

Kipaisin eilen antiikki- ja keräilymessuilla. Vain parikymmentä kaupitsijaa, asiakaskunta noin kuusikymppisiä, enimmäkseen. Me eläköityneet sieltä etsimme lapsuutemme muistoja. Olihan siellä hiihtomonoista nukenvaunuihin ja nukkeihin. Mutta itse kyllä etsiskelin ihan muuta.

Siellä kuljeskellessani "hinnoittelin" ajatuksissani omia kokoelmiani. Ja mietin, pitäisikö ihan vakavissaan tulla joskus myymään sitä, mitä on tullut kerättyä huushollin kaapit ja kaapinpäälliset täyteen.
Ja ei se villitys ole vieläkään laantunut. Oli ihan pakko ostaa pari kanarasiaa, ne ihan kuin nimeäni siellä huutelivat....

Onnekseni molemmat olivat erilaisia kuin mitä entiseni kaapissa.
Olin ihan tyytyväinen, myyjä oli ruotsinsuomalainen rouva, jolla oli melkoinen valikoima myyntipöydällään.
Oli Floraa ja Tynelliä, Toikka ja Orvolaa. Mutta minä otin kanat.

Tämä tsekkiläinen kristallinen juomasarvi myös itki perääni. Mietinnän jälkeen otin sen mukaani ja sujautin kotona vitriinikaapin päälle muiden joukkoon. Liekö ollut sen väärti, mutta sielläpä nyt on.
Ei sitä juurikaan huomaa joukosta. Mutta pölyjen pyyhkijän paikka olisi kyllä avoinna!
Voisi ihan pytty kerrallaan ottaa ja pyyhkiä rubiininpunaisen värin näkyviin pölykerroksen alta. 

Ensimmäisen kerran tuli vastaani tämä orvokki! Mutta hintaa oli niiiin paljon, että en edes unissani harkinnut. Minulla on samankokoinen sininen Kaipiaisen orvokki, jonka sain henkilöstörahaston hallitukselta aikanaan syntymäpäivänäni. Mutta jos sais lottovoiton, niin sitten vois harkita punaistakin orvokkia, hih.

Ja mitäs muuta, kysyi puotipoika. Ostin toki yhden ruskean lasisen karahvin korkin summassa, mutta oli pienen läntä minun karahviini.
Eipä haittaa. Kyllä aika tavaran kaupitsee, sanotaan.

Niin, olen vähän ollut tauolla näistä kirjoittamisista. On ollut kaikenl aista tähystysoperaatiota ja varsinkin niihin valmistautumista. Ei ole paljon haluttanut blogia päivittää. Nyt odottelen koepalojen tuloksia ja uumoilen, että kaikki on kuitenkin ihan kunnossa. Ihana Simo on kyhnöttänyt kyljessä ja myötäelänyt prosessia ja pakottanut aamupakkasten aikaan jo lenkkipolulle. En tiedä mitään ihanampaa, kuin vetää keuhkot täyteen happirikasta havumetsän ilmaa auringon kehrän hitaasti noustessa metsän takaa.

Ja jääpuikkojen sulamisesta syntyvä sinfonia kalliosolassa.
Ihana kevät. Taidanpa kallistua sille kannalle, että tämä on vuoden parasta aikaa. 

31 kommenttia:

  1. Minä hattarapää! Olenko muistanut toivottaa tervetulleiksi anja-reginan aittaan teidät Päivi, Koso-täti ja Tanja Mertanen! Olette lämpimästi tervetulleita. Ja sorry, että nyt vasta tämän hokasin.

    VastaaPoista
  2. Ihania keväisiä kuvia!
    Toivon, että hattarapäälle kerrotaan hyviä tulosuutisia. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosina. Hyviä uutisia minäkin toiveikkaana odotan.

      Poista
  3. No on sulla lasitavaraa. Mä en ookkaa ainut keräilijä, huomaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amalia, tää on ihan sairasta. Mutta kun pienenä ilman leluja, pää alaspäin jenkkikassissa ja pipo kiristi. Nyt sitä haalii kaikenmaailman väriset lasitavarat pölyttymään. Ei vainenkaan. Minä tykkään rubiinilasista, kanarasioista, linnuista, haitarinsoittajista...jne...jne

      Poista
  4. Anja, onnea toivotan sinulle sydämeni pohjasta asti.<3333
    Ihania nuo rubiininpunaiset lasisi ovat..:DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili. Eipä tässä hätää mitään liene.
      Rubiinilasiin taas haksahdin, vaikka sitä on kaikki paikat jo täynnä. Pölyjenpyyhkijästä vaan pulaa, hih...vaikka Simo hännällään huitaisisi mielellään.

      Poista
  5. Ihania löytöjä ja upen kokoelma sai taas täydennystä. Ilokseenhan noista pölyjä pyyhkii!
    Toivottavasti odottamasi uutiset ovat hyviä:)
    Hyvää kevätviikkoa, eka joutsenet saapuivat tänne vihdoinkin:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, silmä tahtoo tottua noihin niin, että ei edes huomaa pölykerrosta. Kyllä odotan ihan positiivista lausuntoa.
      Samoin sinulle aurinkoista kevättä, me nähtiin Simon kanssa aamulla kolme töräyttelevää joutsenta lentämässä ylitsemme, komeita olivat. Kevättä rintaan!

      Poista
  6. Ihania löytäjä,kauniita jääpuikkoja.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ritva. Minä kuvaan joka kevät kallion seinämän jääpuikkoja, lapsena kuvittelin, että ovat vuorenpeikon hampaita! Mahtavia ovat, ja soittavat kevään tuloa sulaessaan pisaroina maahan.

      Poista
  7. Mahtavia löytöjä oletkin tehny. Eikö ookkin kumma kun jotkut tavarat ihan selvästi huutavat "tääl mie oon, tuu hakkee pois":)))

    Iloisia kevään odotuksen päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ei malta mennä ohi, jos kuulee mieluisan tavaran pöydältä nimeäni huutelevan, hih. Sieltä sen käpäsee kassiinsa ja myhäilee tyytyväisenä kuin paremmankin saaliin saaneena. Totta puhuen, minun pitäisi jo älytä lopettaa kerääminen. Mut on se vaan niin houkuttavaa...

      Samoin sinulle kevätpäiviä!

      Poista
  8. Komeat on jääpuikot! Ja löydöt vallan mainioita, tuo valkoinen kanakin niin kaunis. Ja noita punaisia aarteita... huoh, ne ovat niin ihania! Pitää ihan tutkailla aina näitä kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla tunnelin takana kallion rinteessä on paljon näitä jääpuikkoja, kauniita ja solisevat nyt sulaessaan. Minä niistä aina jotenkin viehätyn.
      Punaista lasia on jo vitriinikaupalla, mutta aina vaan jotakin on pakko ostaa kun eteen tulee. Luulasikanoja on eri kokoa jo hyllyssäni mutta onneksi tämä oli erilainen, samoin tuo pieni lasinen kananenkin eri kokoa kuin aiemmat.
      Joskus tekisi mieli postata nuo kokoelmat, mutta voi tuntua leuhkilta eväiltä, joten vähin erin vaan. Olen niitä kuvannut myös sen takia, jos joskus tarttee vakuutusyhtiölle (esim.jos tuhoutuvat tai häviävät...).

      Keräämisessä on oma viehätyksensä, mutta myönnän, että minulla on tainnut mennä överiksi. Vaan haitanneeko?!?
      Toivottavasti voit jo paremmin.

      Poista
  9. Sinulla onkin komea punaisen lasin kokoelma kaapin päällä. Se tuntuu lohduttavalta, kun minussakin on sitä keräilijän vikaa. Kaapinpäällisillä on meilläkin yhtä sun toista tavaraa, ja lisäksi kissa puikkelehtii joukossa - joskus on pudottanutkin jotakin.
    Toivon, että koetuloksesi ovat hyviä. Koirat ja kissat ovat oikeita ilon ja hyvänmielen lähettiläitä, sitä virkaa Simo toimittaa teillä ja Ruska meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, keräilyharrastukselleni olen etsinyt tekosyitä, mutta kaikki on kuitenkin yhtä mylläkkää. Mielelläni kiertelen kirppiksiä ja markkinoita ja aina sitä tarttuu mukaan jotakin. Ja sitten täyttyy hyllyjen päällyksetkin.

      Tänään tuli telkusta ps-ohjelmassa paljonkin lemmikkieläimistä. Ovat terapiaa, minulle ja muille ikäihmisille. Olispa aika pitkät päivät ilman koirulia täällä. Onneksi on Simo ja sinulla Ruska.

      Poista
  10. Tuo myynti pöytä oli kyllä ihanuuksia täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, tarjolla oli vaikka mitä, mutta hintataso pilviä hipova. Vaan ehkä ei kannata Ruotsista asti tulla halvalla myymään.

      Poista
  11. Meidänkin pihasta kaadettiin pari koivunkatosienen syömää koivua, ja risusavottaakin riitti. En nyt halunnut niitä työstettäväksi, nivelrikkosormet sanoo, soo, soo, soo!
    Onhan se hyvä ettei tarvi tyhjiä hyllyjä ja kaapinpäällyksiä pyyhiskellä, on mistä ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risusavotta on vaihteeksi ihan ok, mutta nyt sitä meillä ainakin tuntuu olevan liiankin kanssa.
      Osuit ytimeen, mutta pyyhiskely ei ole mun lempparipuuhaani, joten välillä näkyy "patinaa" pyttyjen pinnalla, hih.

      Poista
  12. Ihania punaisia esineitä ja kaikkea kivaa.
    Ja Simo koirulikin siellä aamulenkillä. Rapsutuksia hänelle ja kaikkea hyvää sinulle, Anja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punainen, tuo rakkauden väri, on lempparini ollut 80-luvulta asti ja siksi keräytynyt rubiinilasia huusholliini liikaakin.
      Simo haluaa kolme pitkää lenkkiä päivittäin, pieni koira mutta tarmokasta tarpomista metsäpoluilla. Kiitos eila, samoin sinulle kaikkea hyvää.

      Poista
  13. Kokoelmasi karttuivat jälleen niin kauniilla esineillä!
    Kevät on tullut, vihdoin viimein <3 Pitkään se kesti, mutta hyvää jaksaa aina odottaa.

    Iloa viikonjatkoon :)

    VastaaPoista
  14. Oi, mitkä jäät!

    Minä en melkein kesät huhtikuuta, mutta se on ihan mun ongelmani.

    Toivottavasti ei mitään vakavaa...

    Nyt on blogissani kirja, jota suosittelen sinulle. Sitä lukiessa voimaantuu ja tietää, missä ovat juuremme. Jossain siellä auringon kehrässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Minusta aurinkoiset "pikkupakkas"aamut on raikkaudessaan mahtavia.
      Ei varmaan mitään vakavampaa (sic.).
      Käynpä kurkkaamassa, mistä kirjasta on kyse...

      Poista
  15. No niin, nyt taas ollaan kotona.
    Nuo sinun rubiinisi ovat uskomattoman hienoja, ovat kyllä keräilyn väärttejä.
    Onnellista kevään odotusta vaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että reissunne Turkkusen seutuville onnistui hyvin.
      Jep. Punaiselta näyttää, hih.
      Samoin, kiitos...

      Poista
  16. Ihana blogi sinulla - ja koira :) Tuo punainen kokoelma miellyttää minua kovasti vaikka itse yritän minimoida tavaraa. Mutta on vain niin kaunista punaista. Liitynpä lukijoihisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Punainen on kaunista, siksipä olen sitä haalinut. Mutta liika on liikaa...

      Poista