perjantai 18. lokakuuta 2013

"ON LOKAKUU, JA RÄNTÄÄ SEKÄ VETTÄ...."

Iltayöstä puhkesi sade. Siitä asti on virrannut solkenaan ränneistä ja ropissut peltikattoon. Eilen vielä suunnittelin lehtien haravoimista heti, kun viimeisetkin ovat alas leijailleet. Nyt ne on kaikki likomärkinä pihatiellä ja nurmikolla. Hevoskastanjakin on kuin luuranko. Mutta syksy on ja talvea pukkaa.

Ja minä. Syksyä minullakin. Eilen innoissani lähdin risusavottaan jo heti aamun valjettua. Rööri-Roopet tulivat heti kahdeksalta puhdistamaan ilmastointiputket ja huippuimurin joten meikä otti koiransa ja käveli metsään. Viime keväisen harvennushakkuun jäljiltä on ollut risuja risujen perään, niitä on ajettu peräkärrillä ylätien varteen, niitä on pihan reunassa polteltu, niitä on kerätty metsikköön isompiin kasoihin maatumaan. Ja minä intoa piukassa sitten otin vesiämpärit, tulitikut ja tuohenpalaset. Polttelin pientä nuotiota siihen aina risuja lisäten ja varoin, ettei liekit nielaisseet läheisen kuusen oksia. 

Olin jo melkein saanut urakkani loppuun. Lähdinpä vedenhakumatkalle viereisestä uimalammikosta. Punainen ja leveä crocks-kumisaappaan kärki nökkäsi maasta nököttävään pieneen kantoon ja hups. Mummoa vietiin kuin litran mittaa kumolleen sammalikkoon. Miten siinä sitten vasenta rukkaskättäni työnsin hätäpäissäni kuin laskutelineeksi.  Peukalo taittui jotenkin alle; tietäähän sen kun tällainen ruho pyllähtää yhden peukalon päälle.
Nyt on peukku tönkkönä ja peukalon juuri turvoksissa ja mustana.
No eipä hätää. Neulominen sujuu tönkköpeukalollakin vaikka vaatteita sitten joudunkin vatuloimaan päälleni. Ei taivu eikä taitu meikätytön peukalo, vaan eipä ole onneksi ihan keskelle kämmentä siirtynyt!
Aloitin tässä muutama päivä sitten villasukkaprojektit. Tavanomaiset joululahjat perheelle siis työn alla. Kaksi sukkaparia annoin pelimannien arpajaisvoitoiksi ja nyt on korissa valmiina viidet sekä uudesta parista toinen sukka kavennusta vaille. Ehkä saan jouluksi riittävästi sukkapareja paketteihin käärittäviksi.

Ulkona näyttää nyt melkoisen ankealta. Koivut pelkkinä raatoina, alapihan hiekka täynnä vesilammikoita, nurmikko täynnä tippuneita lehtiä ja kukat laskeutuneet talvilepoon. Vain yksi ainoa syysasteri pikkulammen rannalla nousee joka syksy kainalon korkeudelle, pusertaa pieniä tummanliiloja nuppujaan tyrkyksi auringonvalolle.
Vaan joka syksy kylmä ehtii tulla, ennenkuin asteri ehtii kukkansa avata ammolleen. Niin varmasti nytkin.

Sisemmässä Suomessa saatu jo lunta. Viikon alussa piipahdettiin niemen nokassa, siellä vielä miljoonakello kukki täysillä kuistin orressa, lumihiutale amppelissan pihlajan oksassa ja petuniassakin portailla sinkkisangossa oli täyttä elämää hopeanharmaan - ei ole hopeayrtti vaan joku tavallisempi kesäkukkaruukkujen komistus -
pitkäksi venähtäneen komistuksen keralla. Jätin ne suosiolla sulostuttamaan autioituvaa niemen nokkaa. Pelargoniat siirsin styrox-laatikkoon ja kellariin. Ei ne siellä talvehdi, mutta kumpahan kokeilen. Täällä kotonakin otin talvehtimaan ruukkuja, ei vaan ole sellaista viileätä tilaa, missä viihtyisivät.

Iloa pintaan syksystä huolimatta. Tää lähtee kokeilemaan löytyneitä juhlakenkiään laivan parketille. Pitäähän siitä riemusta vähän riehkasta, ettei tartte uusia patiineja heti rynnätä kaupasta etsimään.

Niin tuo otsikko. Se on enoni vuosikymmeniä sitten lausahtamasta syksyrunosta.  Ja jatkuu: " yöt päivät sataa maata pieksäen. Ja vanha varis aidall´ hokee p....lettä. On tienoo niinkuin riepu likainen."
Joo, rimmit rimmaa. 

Runollista ja sateista lokakuuta!



30 kommenttia:

  1. No voi harmi, toivotaan että peukku pian paranee. Oikein mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tästä. Samoin sinulle mukavat viikonloput.

      Poista
  2. Tpoivottavasti peukkusi paranee pian! Ikävä se kuitenkin on pitkään.

    Kyllä maisema nopeasti muuttuu, hetki sitten sai vielköä kukkia kuvailla, nyt harmaat puut törööttää metsässä. Minullakin jäi osa tammen lehtiä, osa vielä puussakin , nyt niin märkään maahan, jospa se vielä kuivuisi senverran että kulkuväylältä edes pois sain, onneksi isommat on jo kompostissa tammestakin, siis lehdistä Nopeita vaihteluita on säässä tänä vuonna ollut.
    Nopeaa paranemistä peukulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään vasta musteni koko kämmenselkä ja peukku edestä ja takaa. Mutta kun ei pahemmin koske niin eiköpä tuo parane vähitellen.

      Räntää satoi aamupäivällä ja lehtien haravointi jää ensi viikkoon jos poutaa.
      Kiitos mummeli.

      Poista
  3. Olet sinä sisukas kutoja! Oneksi ei käynyt pahemmin.

    Meilläkin putsattiin kuukausi sitten ilmastointijärjestelmä ja nyt on heti remppa käynnissä. On täytynyt vähän tehdä varotoimia.

    Tänne Keski-Suomeen et nyt kaipaisi, sillä täällä ei ole lunta vaan loskaa. Tämä on just sitä, mitä minä en jaksaisi...Vaan ei ole mitään valintaa.

    Voi, voi kun villasukat alkavat olla multa loppu;) Mikä olisi vaihtari harmaista sukista vaaleanpunaisilla raidoilla ja koko on 37-38?

    Muista niskajumpat, kerta kudot. Itse aloitan kohta Merille lilaa tuubihuivia Teddy-langasta. Enkä muuta osaakaan kuin niitä huiveja.

    Rauhallista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin, että saitte ihan puhdasta lunta! Meillä vain märkää räntää, sekin hävisi maan pinnalta nopeasti.
      Kyllä tikutan villasukat ilman vaihtareitakin. Kokonaan raidalliset vai varsiin raitulit? On sukkabuumi menossa.

      Niskoja kyllä jumppaan ihan pakostikin. Ja koipia. Huomennakin laivan parketilla, hih! No, ihan hitusen verran ainakin, kun kerran kenkänikin löytyi!
      Viestitä sukista! Mukavaa viikonloppua sinulle Leena.

      Poista
    2. Oi sua, ei meikäläinen ilman mitään ota...Katsotaan sulle sitten joku kiva kirja. Varsiin raitulit, kiitos.

      No, sulla on enemmän vauhtia elämässä kuin minulla, joka vain täällä ruokin remontti R:a ja laitan yksin puutarhaa talviteloille.

      Lähdeme viikonloppuna jo pe aamusta kirjamessuille ja tulemme vasta su iltana. Saan R:n pois remontista breikille ja voimme sitten tavata meidän nuoriakin ja heidän koiruuksiaan kiireettä, sillä kotona ei odota enää kukaan...

      Meilaan sulle jossain vaiheessa ihan muusta, mutta en ehdi vielä vähään aikaan. Hirveä hässäkkä tuosta alakerrasta tulikin, ehkä en olisi alaknut jos olisin tiennyt. Olen kuin joku vanhus ja odotan nyt vain rauhaa;)

      Ihanaa viikkoa sinulle!

      Poista
    3. Leena, olen ollut pois blogista hetken ja vasta nyt palasin sivulleni. Jeps, kirjamessut on ohi ja toivottavasti meni osaltasi mukavasti sukuloimisineen.
      Olen tikuttanut sukat valmiiksi, raituleita varsissa... laitan ensi viikon alussa tulemaan.
      Remppa on aina vähän työläs juttu mutta sitten valmiina palkitsee. Minä vaan haikailen täällä ja pesen ikkunan kerrallaan. Jotenkin on ollut niin vetämätön fiilis, että raahaan pesuvettä perässäni päivätolkulla.

      Tarkistelin tämän syksyn sipulikylvöksiäni, joku on pistänyt tulppaanin lähes kaikki sipulit tuulensuojaan eli parempiin suihin. Harmi. Tökitin valkosipulin kynsiä viimeisten suojaksi.
      Vettä sataa, plussalla ja lähes aina pimeää... elämä on.

      Poista
  4. Auts, sattu varmasti, tuo kaatuminen. Toivottavasti peukkusi paranee nopeasti jotta neulominen sujuisi ilman tönkköpeukkua.

    Koko päivän satoi, vuoroin vetttä vuoroin räntää, synkkä syksynen päivä.
    Koirakaan ei halunnut ulos, piti ihan patistella pissille, hienohelmaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hetken otin sammalikossa lukua ja Simokin tuli ihan liki kun huolestui, että mitä se mamma pötköttää siellä maassa! Peukku on tönkkö, kämmenselkää myöten mustana ja turvoksissa vaan ei ole mitään poikki. Paranee se siitä.
      Syksyistä viikonloppua, odotellaan poutaisempaa.

      Poista
  5. No jopas, tönköllä peukalolla neulot vielä:) Toivottavasti paranee ennalleen pian!
    Totta viekoon, lunta on ja sohjoa, tienpinnat illan tullen jäässä:(

    Mukavaa reissua lainella ja terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se peukalo kutomista juuri haittaa, on vasen peukku.
      Lunta ja sohjoa on varmasti siellä nyt, pojan perhe on tulossa sunnuntaina mökillä käymään kun niillä on rak.tarkastus heti maanantain aamusella.
      Me lähetään piipahtamaan eteläisemmässä tasavallassa pikimmiltään.

      Kiitos Minttuli ja terkkuja takaisin.

      Poista
  6. Oi, voi, noita kupsahduksia meille mummeleille riittää.
    Pariin kertaan keväällä kaaduin oikein kunnolla. Terassilla rymysin oikein vauhdikkaasti. Olkani niin vietävä kipeä ennestään. Kiitollisena totesin että onneksi kaideaita naapurustoon päin. Eivät nähneet kuinka kauan ylösnousua yritin. Käsi ja jalkavoimat minimaaliset, elopaino maksimaalinen. Ähkin ääneeni, kyllä tarttis teherä jotain.
    Nyt elopainopudotus alullaan(-6kg) fysikaalishoidot takana, kuntosalitreenit alkaneet,Ihan kuin rupeaisi elämä voittamaan.
    Hyvä meidän, ettei luita katkennut, sinelmät ajanoloon vaalenee ja kudosvauriotkin parantuu pikkuhiljaa.
    Vauhti meillä sentään päällänsä kun noita kömmähdyksiä, sekin sellainen elämänmerkki.
    Paranemista, paranemista ja talventullen hiukan askeleen hidastusta!
    Hyvät sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää sellaista kämmäilyä meillä. Minä olen perheen mielestä tapaturma-altis, ja todellakin olen. Kokeilin nahkahanskoja aamusella kun oli lunta ja miinuksella. Eipä mahtunut vasempaan kätöseen, joten lapaset piti ottaa Simon aamulenkille.
      Hienostihan sinulla on alkanut miinustus, minä vasta puolet siitä saanut alaspäin. Ja kun on lihaa luiden ympärillä, säilyy luut paremmin, hih.

      Kyllä kai askeleet hidastuu luonnostaan iän myötä. Vaikka tietty koheltaminen jatkuukin. Vaan nautitaan elämän tästä vaiheesta.

      Tsemppiä sinulle pudotukseen ja kuntosalille. Oletpa reipas.
      Terkkuja ja hyvät sullekin.

      Poista
  7. Sorry, vai lankesit sinä peukalosi päälle;/
    Minä lankesin Gibralttarilla vielä pahemmin, vasen nilkka on vieläkin kipeä ja turvoksissa! Näillä kymmenillä sitä sattuu kaikenlaista...

    Kiitos postipaketista, sain sen jo eilen! Teen siitä postauksen ehkä huomenissa...

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja 'pojillesi', Anja-Regina:)

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihan rähmälleni sammalikkoon ja peukaloni päälle. Paraneminen kestää mutta niin kestän minäkin.
      Kiva että paketti tuli nopsaan perille.
      Kiitos Aili ja hyvää tulevaa viikonloppua. Ei oikein talven tulemiselta näytä, mutta ehkä kohta jo lunta tännekin sataa.

      Poista
  8. Paranemisia.
    Täällä ei lunta ole vielä, eikä me sitä kaivatakaan.
    Mukavaa viikonloppua sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sylvi. Meillä sataa vettä, liki kymmenen astetta plussalla. Kosteaa ja sumuista.
      Terkkuja!

      Poista
  9. Täällä yks "kohtalontoveri":) Eilen lähdin töistä kotiin, enkä ymmärrä miten on mahdollista kompastua portaissa ylöspäin mennessä. Niin vaan kuitenkin onnistuin ja olin rähmälläni:(( Polveen sattui niin etten tiedä edes sanaa jolla sitä kuvailisi. Portaat on reunustettu teräsreunuksilla ja siitä seurasi että povessa on nyt monen sentin pituinen reikä. Paranee kaiketi myös ajan kanssa:)
    Toivottavasti kengät luistavat mukavasti parketilla;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, me ollaan sellaisia kämmääjiä. Kestää kyllä aikansa polven paraneminen. Kokemuksesta tiedän. Ja peukku on musta kuin ukkospilvi, kipeäkin. Parannellaan yhdessä!

      Poista
  10. Minä olen luullut olevani neulehimon vallassa, mutta epäilen, että kipeän peukalon kanssa ei onnistuisi. Sitkeä olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasen peukku ei ole niin tärkeä neuloessa, kyllä sujuu ja yhdennettoista sukkaparit on aloitettu!

      Poista
  11. No voihan peukalo! Toivottavasti paranee pian! Hauska tuo syksyruno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranee ajan myötä peukkuni. Enoni oli sanaseppä.

      Poista
  12. No voi että tekevälle sattuu,mutta toivottavasti on jo paremmassa kunnossa peukalosi.Minun pitää alkaa sukkien neulominen,vaik olenhan minä jo muutamat parit neulonu,mutta aina tarvii näin talvella.Mukavaa viikkoa sinulle ystäväin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lapsien mielestä tapaturma-altis, aina ne muistaa siitä muistuttaa kun meikä kämmäilee. Sukkia syntyy, kohtahan on jo joulu.
      Myös sinulle mukavaa lokakuista viikkoa, meillä plussalla ja vettä sataa.

      Poista
  13. Niin se on, että jos ei mitään tee, mitään ei satukaan... Toivottavasti peukku on jo paremmassa kuosissa!

    Mukavaa viikonloppua toivottelen ja puikkojenkilkutteluiloa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukku paranee, kiersin sen kinesio-teipillä topakammaksi ja taas kutominen sujuu
      Sorry, että vasta nyt vastailen, on ollut vähän hiljaista tällä rintamalla minulla.

      Poista
  14. Parenemisia peukulle.
    Ihana tuo koiruus, oliko hän Simo, niin muistelen ♥
    Iloisempaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija. Simo Sallinpoika Hurtta on ihana koirulini, sellainen sydänkäpynen.
      Mukavaa marraskuuta myös sinulle!

      Poista