Viimeinen ilta niemen nokassa tänä syksynä. On aika kääriä kesäelo talvilepoon. Sää on kuitenkin ollut mitä parhain, jo ennakkoon olimme nostaneet laiturin, kääntäneet veneet ja kantaneet pihakalusteet varastoon. Nyt täällä vaan käännellään kukkapurkit, tyhjennetään keittiön kaapit ja jääkaappi pestään odottamaan ensi kevättä. Haikeatahan tää vähän on. Mutta toivossa
on, että pääsiäisenä viimeistään voitaisiin avata seuraava kesäkausi.
Kävin aamulla pulahtamassa järvessä. Oli melkoisen vilakkaa. Vesi on suhteellisen alhaalla, jalanjäljet jäivät rantahiekkaan. Simo haisteli tuulta kivilaiturilla minun kahlatessani veteen.
Täällä on pakkasyöt nitistäneet suuren osan kukkasista. Peittoruusu
vielä kukoistaa, leimukukatkin hengissä vaikka kukinnot on jo vähän kärsineet kylmästä. Amppelin köynnöskrassi on jo pois pelistä, mutta keijunmekko on vielä ihan ok.
Monta asiaa pitää muistaa ennen oven sulkemista talveksi. Me on nautittu hiljaisuudesta ja pimeydestä, joka laskeutuu järven ylle.
Ja jännitetty, lähteekö meidän pieni riisikuppi Nissan käyntiin huomenna kotimatkalle. Auto oli huollossa nimenomaan siksi, että virtaa ei riittänyt ajoon lähtemiseen. Kallis huolto ja kaikki piti olla kunnossa. Oli huumorintaju pettää tulomatkalla, kun Hartolassa pysähdyimme syömään ja sen jälkeen auto piti työntää käyntiin. Hävetti, suututti ja oli pakko soittaa merkkihuoltoon, että saavat tulla hakemaan mökiltä pois meidät jos auto ei käynnisty. No vitsi, vitsi. Onneksi on kaapelit mukana, mutta auto menee takaisin huoltoon siitä samasta syystä kuin se oli kaksi päivää ennen mökkimatkalle lähtemistä. Elämä on.
Täällä oli nyt illalla aivan mahtava iltarusko. Aivan mykistytti maisema kauneudellaan. Varmasti huomenna on haikeata lähteä paluumatkalle. Kuinka sitä jaksaa odottaa kevääseen? No, talven taittaa matka lämpimään ja ehkä kevään myötä pääsen myös piipahtamaan kaupunkilomalla. Lohdutan itseäni myös sillä, että talven pimeinä iltoina on aikaa lukea kirjat, jotka odottavat vielä pöydänkulmalla.
Laitanpa nyt kuvat peräperää tähän loppuun. Ja toivottelen leppoisia syyspäiviä, viilenevää on luvattu jo.
Ilta-aurinkoa Korppisen rannalla.
Aurinko lämmitti päivällä pilvettömältä taivaalta.
Sauna lämpiää niemessä joka ikinen ilta...
Vene ja kanootti nostettiin aitan kuistille talvehtimaan.
Jos joskus saan paremman kameran, toivon voivani vangita punaisen auringonlaskun vähän paremmin.
Keijunmekko on kestänyt amppelissaan kuistin reunalla vielä
paleltumatta.
Leimukukkien viimeistä loistoa.
Peittoruusua ei pakkasyö vielä ole nujertanut.
Sielunmaisemaani sekä iltahämärässä, että....
Päivä vaipuu metsän taakse ja iltarusko saa järvenkin punertamaan.
on, että pääsiäisenä viimeistään voitaisiin avata seuraava kesäkausi.
Kävin aamulla pulahtamassa järvessä. Oli melkoisen vilakkaa. Vesi on suhteellisen alhaalla, jalanjäljet jäivät rantahiekkaan. Simo haisteli tuulta kivilaiturilla minun kahlatessani veteen.
Täällä on pakkasyöt nitistäneet suuren osan kukkasista. Peittoruusu
vielä kukoistaa, leimukukatkin hengissä vaikka kukinnot on jo vähän kärsineet kylmästä. Amppelin köynnöskrassi on jo pois pelistä, mutta keijunmekko on vielä ihan ok.
Monta asiaa pitää muistaa ennen oven sulkemista talveksi. Me on nautittu hiljaisuudesta ja pimeydestä, joka laskeutuu järven ylle.
Ja jännitetty, lähteekö meidän pieni riisikuppi Nissan käyntiin huomenna kotimatkalle. Auto oli huollossa nimenomaan siksi, että virtaa ei riittänyt ajoon lähtemiseen. Kallis huolto ja kaikki piti olla kunnossa. Oli huumorintaju pettää tulomatkalla, kun Hartolassa pysähdyimme syömään ja sen jälkeen auto piti työntää käyntiin. Hävetti, suututti ja oli pakko soittaa merkkihuoltoon, että saavat tulla hakemaan mökiltä pois meidät jos auto ei käynnisty. No vitsi, vitsi. Onneksi on kaapelit mukana, mutta auto menee takaisin huoltoon siitä samasta syystä kuin se oli kaksi päivää ennen mökkimatkalle lähtemistä. Elämä on.
Täällä oli nyt illalla aivan mahtava iltarusko. Aivan mykistytti maisema kauneudellaan. Varmasti huomenna on haikeata lähteä paluumatkalle. Kuinka sitä jaksaa odottaa kevääseen? No, talven taittaa matka lämpimään ja ehkä kevään myötä pääsen myös piipahtamaan kaupunkilomalla. Lohdutan itseäni myös sillä, että talven pimeinä iltoina on aikaa lukea kirjat, jotka odottavat vielä pöydänkulmalla.
Laitanpa nyt kuvat peräperää tähän loppuun. Ja toivottelen leppoisia syyspäiviä, viilenevää on luvattu jo.
Ilta-aurinkoa Korppisen rannalla.
Aurinko lämmitti päivällä pilvettömältä taivaalta.
Sauna lämpiää niemessä joka ikinen ilta...
Vene ja kanootti nostettiin aitan kuistille talvehtimaan.
Jos joskus saan paremman kameran, toivon voivani vangita punaisen auringonlaskun vähän paremmin.
Keijunmekko on kestänyt amppelissaan kuistin reunalla vielä
paleltumatta.
Leimukukkien viimeistä loistoa.
Peittoruusua ei pakkasyö vielä ole nujertanut.
Sielunmaisemaani sekä iltahämärässä, että....
....päivänvalossa.
Kyllä se varmaan haikealta tuntuu kun laittaa mökkiä talviteloilleen, mutta onneksi nuo ihanat kuvat jäävät muistoksi kesästä.
VastaaPoistaHauska tuo "ruoki ruutanoitani" tuolla sivussa. Käyn aina ruokkimassa :).
Jokainen syksy sama haikeus, muttta toivo uudesta keväästä ja kesästä elää sitkeästi! Kiitos kun ruokit ruutanoitani. Uimalammikon elävät ruutanat eivät enää varmaankaan ole hengissä tai sitten ovat pohjamudassa. Onneksi nämä virtuaalit vipeltävät.
PoistaNäin on mökkikesä sitten osaltnne laitettu talvipakettiin, siellä se odottaa tuttuja kävijöitä kevään tullen. Kyllä on mahtavat kuvat tuosta ilta ruskosta joskin kaikki kuvat ovat hienoja.
VastaaPoistaOikein hyvää syksyn jatkoa
Kiitos mummeli, harvoin on näin hieno iltarusko ollut. Myös sinulle mukavia syyspäiviä.
PoistaUpeita iltauruskon kuvia, tuo syksyn punainen iltataivas on hienoa katseltavaa, ja kauniilta näyttää aurinkoinen päiväkin! Ihanat keijunmekkokukkaset. Niinhän se on että on lähdettävä, että voi taas palata takaisin :)
VastaaPoistaSyksy on aina tiettyä luopumista, mutta antaa talven tulla.
PoistaKeijunmekko oli minulla ensimmäistä kertaa, otin siemeniä ja yritän ensi kesänä saada sen uudelleen kasvamaan.
Voin kuvitella tunnelman ja ajatukset katsellessasi tuota maisemaa.
VastaaPoistaSyksyinen haikeus muuttuu sitten kevään odotukseksi.
PoistaUpeat kuvat iltaruskosta:)
VastaaPoistaKiitos ritva!
PoistaWow mitkä kuvat!
VastaaPoistaOlispa parempi kamera, mut kun on tuo pieni Ixus ja linssikin suhrussa.
PoistaIhanat maisemat. ♥ ♥
VastaaPoista♥
PoistaNiin se kesä meni, mutta onneksi pian tulee taas uusi ja pääsette mökille.
VastaaPoistaIhania kuvia olet laittanut mei toisten iloksi.
Näillä kuvilla ravitsen itseäni uuteen kevääseen. Kiitos kosotäti!
PoistaOiskin kivaa, kun aina ois kesä.
VastaaPoistaMinä kuitenkin uskon, että me suomalaiset tykätään vuodenaikojen vaihtumisesta sittenkin. Tää pohjoisen nahka tarttee välillä lumipesuja!!!
PoistaOlipa huikeat kuvat, kiitos Anja-Regina!
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle ja pojillesi! ♥♥
Kiitos Aili aina positiivisesta kommentistasi ♥♥
PoistaKaikki loppuu aikanaan, niin myös mökkikausi. Upeita iltaruskoja!
VastaaPoistaHyvää nimipäivää sinulle Anja!
Kiitos Marjatta nimpparitoivotuksista, makasin kuin Regina-rento petin pohjalla, mutta tästäpä noustiin. Liekö ollut mykoplasmaa!?!
PoistaTuo keijunmekko on nätti kukka. Kaunista syksyä sinne:)
VastaaPoistaMinä myös tykkäsin keijunmekosta, harmi, että jäi yksikseen vielä mökille kukkimaan. Otin siemeniä ja yritän kasvattaa uutta keväällä.
PoistaSamoin sinulle pirtsakoita syyspäiviä.
Anja, tuo eka kuva suurennettavaksi ja siitä taulu. Tai sitten teetä siitä kortteja.
VastaaPoistaMeilläkin on mennyt krassi, mutta keijunmekko jatkaa. Kai ollut pakkasta meidän poissaollessa, mutta tänään on ollut upea ilma puuhastella ulkona.
<3
Nää mun räpsyt eivät taida tauluiksi asti.... katsotaan.
PoistaPakkasta on ollut ja tänään jo maa niin huurteessa. Meidän kuistilla oli luistelukeli kun menin sinne paljain jaloin täkkejäni tuulettelemaan....
Niin se kesä taasen hurahti menojaan ja on jätettävä mökkeily talvi levolle
VastaaPoistaIhana iltaruskoa hienot kuvat Hyvää syksyn jatkoa :)
Kiitos Irma, sinulle myös aurinkoisia syksyisiä päiviä.
Poista