ILTARUSKON AIKAAN NIEMESSÄ

Viimeinen ilta niemen nokassa tänä syksynä. On aika kääriä kesäelo talvilepoon. Sää on kuitenkin ollut mitä parhain, jo ennakkoon olimme nostaneet laiturin, kääntäneet veneet ja kantaneet pihakalusteet varastoon. Nyt täällä vaan käännellään kukkapurkit, tyhjennetään keittiön kaapit ja jääkaappi pestään odottamaan ensi kevättä. Haikeatahan tää vähän on. Mutta toivossa
on, että pääsiäisenä viimeistään voitaisiin avata seuraava kesäkausi.

Kävin aamulla pulahtamassa järvessä. Oli melkoisen vilakkaa. Vesi on suhteellisen alhaalla, jalanjäljet jäivät rantahiekkaan. Simo haisteli tuulta kivilaiturilla minun kahlatessani veteen.

Täällä on pakkasyöt nitistäneet suuren osan kukkasista. Peittoruusu
vielä kukoistaa, leimukukatkin hengissä vaikka kukinnot on jo vähän kärsineet kylmästä. Amppelin köynnöskrassi on jo pois pelistä, mutta keijunmekko on vielä ihan ok.

Monta asiaa pitää muistaa ennen oven sulkemista talveksi. Me on nautittu hiljaisuudesta ja pimeydestä, joka laskeutuu järven ylle. 
Ja jännitetty, lähteekö meidän pieni riisikuppi Nissan käyntiin huomenna kotimatkalle. Auto oli huollossa nimenomaan siksi, että virtaa ei riittänyt ajoon lähtemiseen. Kallis huolto ja kaikki piti olla kunnossa. Oli huumorintaju pettää tulomatkalla, kun Hartolassa pysähdyimme syömään ja sen jälkeen auto piti työntää käyntiin. Hävetti, suututti ja oli pakko soittaa merkkihuoltoon, että saavat tulla hakemaan mökiltä pois meidät jos auto ei käynnisty. No vitsi, vitsi. Onneksi on kaapelit mukana, mutta auto menee takaisin huoltoon siitä samasta syystä kuin se oli kaksi päivää ennen mökkimatkalle lähtemistä. Elämä on.

Täällä oli nyt illalla aivan mahtava iltarusko. Aivan mykistytti maisema kauneudellaan. Varmasti huomenna on haikeata lähteä paluumatkalle. Kuinka sitä jaksaa odottaa kevääseen? No, talven taittaa matka lämpimään ja ehkä kevään myötä pääsen myös piipahtamaan kaupunkilomalla.  Lohdutan itseäni myös sillä, että talven pimeinä iltoina on aikaa lukea kirjat, jotka odottavat vielä pöydänkulmalla.

Laitanpa nyt kuvat peräperää tähän loppuun. Ja toivottelen leppoisia syyspäiviä, viilenevää on luvattu jo.

 Ilta-aurinkoa Korppisen rannalla.

 Aurinko lämmitti päivällä pilvettömältä taivaalta.

 Sauna lämpiää niemessä joka ikinen ilta...

 Vene ja kanootti nostettiin aitan kuistille talvehtimaan.

 Jos joskus saan paremman kameran, toivon voivani vangita punaisen auringonlaskun vähän paremmin.

Keijunmekko on kestänyt amppelissaan kuistin reunalla vielä
paleltumatta.

 Leimukukkien viimeistä loistoa.

 Peittoruusua ei pakkasyö vielä ole nujertanut.

 Sielunmaisemaani sekä iltahämärässä, että....

....päivänvalossa.

Päivä vaipuu metsän taakse ja iltarusko saa järvenkin punertamaan.