LAHJA

”En päivääkään vaihtaisi pois, ei olla tään kauniimpaa vois. Sain lahjaksi elämän yhden vaan, sen elää voin päivän vain kerrallaan...” sanat nousivat mieleeni heti luettuani sähköpostista opiston perjantain kirjoitusaiheet.

Voiko ihmiselle olla olemassa suurempaa lahjaa kuin tämä elämä? Elämä, jonka alkuhetket ovat itsellemme hämärän peitossa, mutta sitä mukaa kun alamme tajuta jotakin olemassaolostamme, alamme muovata elämästämme vähitellen omannäköistämme. Tietenkin vanhempamme haluavat kasvattaa meistä kunnon kansalaisia, kunniallisia ja kelvollisia. Varhaiskasvatus ja koulu ohjaavat elämäämme vuosikausia ja meihin tarttuu – jos on tarttuakseen – tietoja ja taitoja. Elämän rikkaudesta ei siinä vaiheessa osaa edes unelmoida, mutta rakkaudesta kyllä. Teini-ikäisenä kamppaillaan kasvamisen ja itsetunnon kehittymisen mukana. Voimakas tahto itsenäistymiseen vie pois lapsuuden symbioosista kohti omaa elämää. Harvoin sen ikäisenä tulee mieleenkään, että elämä on meille lahjaksi annettu. Ehkä vähän naureskellaankin sille väittämälle. Kaikki on niin itsestään selvää ja yksinkertaista. Elämän nälkä on suuri ja tulevaisuus välkkyy auvoisena edessä päin. Kasvamisen ja kehittymisen myötä lisääntyvät taitomme ja opimme vähitellen elämään perheessä, suvussa ja vähitellen laajemmin koko yhteiskunnassa. Opimme kenties olemaan myös sinut itsemme kanssa.

Elämän lahja ei tarkoita vaan sitä, että ollaan olemassa, hengissä. Paljon muuta mahtuu tähän olemiseen. Entäpä, jos meillä ei olisi terveyttä, ei aisteja. Emme kuulisi, emme näkisi, emme muistaisi tai tuntisi makuja. Meillä ei olisi tunteita, ei vihaa eikä rakkautta, ei ystävyyttä. Ei kykyä nauttia kauneudesta ympärillämme. Ei kykyä ilmaista tunteitamme.

Vanhan sadun mukaan jokaisen lapsen kehdon vieressä seisovat haltiatar-

kummit tuomassa hänelle lahjoja. Mitähän lahjoja meistä itse kukin on tuossa tilanteessa saanut vastaanottaa? Luulenpa, että minulle siinä annettiin yhtenä lahjana kiinnostus musiikkiin ja lukemiseen. Toivottavasti sain lahjana myös kyvyn suhtautua läheisiini ja toisiin ihmisiin kunnioittavasti ja ymmärtäen.

Ja edelleen laulun sanoin: ”saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain osoittaa muistaisin sen...”. Haltiatarkummien lahjavalikoimista riittää jokaiselle lapselle juuri hänelle sopivimmat lahjat. Joku meistä on saanut laulunlahjan, joku toinen kirjoittamisen, joku taas piirtämisen ja maalaamisen. Jollekin meistä on annettu käsillä tekemisen lahja, jollekin toiselle matemaattinen lahjakkuus tai kyky oppia helposti vieraita kieliä. Mutta varmaa on, että meille jokaiselle on lahjoja annettu.

Olen ollut tekemisissä kehitysvammaisten lasten kanssa. Heistä jokaisella on jokin erityinen lahjakkuus. Musikaalisuus, rytmitaju, taiteellisuus, erityinen muisti, ystävällisyys, kohteliaisuus, vilpittömyys jne.

Arkipäivässä pidämme elämän lahjaa itsestäänselvyytenä. Vasta sitten, kun kohtalon koura raapaisee läheltä, havahdumme huomaamaan, miten hauras ja ennalta arvaamaton elämä saattaa olla. Siteeraan edelleen laulun sanoja: ”en päivääkään vaihtaisi pois, vaikk' tuskaakin menneessä ois. Sen kautta oon oppinut ymmärtämään vihdoinkin kaiken tään.”

Totta. ”Saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain osoittaa muistaisin sen. Se lahjoista suurin on mun kohdallain, kun tänne mä syntyä sain.” Arjessa elämän lahjan arvo tahtoo hautautua muiden asioiden ja askareiden alle.

Lopuksi siteeraan erästä Hanna Ekolan esittämää hengellistä laulua: ” Kiitos elämän lahjasta, kiitos elämän rikkaudesta, kirkkaista päivistä, valkeista öistä, arjen juhlasta, arjen töistä. Kiitos kaiken kauneudesta, elämän suuresta lahjasta.”

Rauhaisaa joulunodotusta, hiutaleiden tanssia ja valkoista joulua!