tiistai 18. heinäkuuta 2017

HÄÄT SAKSALAISEEN TAPAAN

Matkaseikkailuista jo kerroin, mutta entäpä itse häät. Voisin tietysti vain todeta, että morsian oli kaunis ja sulhanen komea, se piti täysin paikkansa. Mutta häät sinänsä oli hiukkasen erilaiset kuin meillä kotona on tapana.


Siis morsian Janine on saksalaisen sisareni - jo edesmennyt - tyttären Bettinan tytär ja Patrikin sisko. Sulhanen Timmy on seilannut meriä ja viimeksi oli Somalian rannikolla jahtaamassa merirosvoja, jotka laivoja ryöstelivät. Mutta nyt kai jo asettumassa ihan maakravuksi, tiedä häntä.  Ovat tosin olleet yksissä jo useita vuosia, heillä on kaksi ihanaa tytärtä, Dilara, jolta on yksi hammas jo irronnut yläleuasta ja Celina, vasta kolmen.

Meidät haettiin hotellista hääpäivän aamuna ja ajelutettiin halki maissipeltojen ja rypsivainioiden sekä viinitarhojen ohitse varsin kiemuraista kylätietä parinkymmenen kilometrin verran Bettinan kotiin ensin ja sieltä sitten varsinaiselle vihkipaikalle (Trauung) Theusenthalin vanhaan linnaan. Linnan kauniissa puistossa valokuvattiin juuri edellistä vihkiparia ja me siirryttiin linnan juhlavaan saliin odottamaan.


Sulhaspoika ja kaaso odottivan sulhasen kanssa vihkituomarin edessä malttamattomina. Dilara, jolla oli sormukset sievällä valkoisella satiinityynyllä, purki odotellessaan rusetin, jolla ne oli tyynylle solmittu ja sitten sormuksia etsittiin tuolien alta. Morsianta ei vaan näkynyt. Mikä lie viivytti... jopa niin, että hauskoja sutkautuksia syntyi. Ne naiset, totesi sulhanen. Vihkituomari vitsaili, että ellei morsiota tule, kenen kanssa Timmy vihitään?!?  No viimein salin ovelle ilmestyi upeassa vihkipuvussa Janine isoisänsä taluttamana häämusiikin soidessa.

Vihkiseremonia oli lyhyt, vihkituomari kertoi nuorille, mitä merkitsee heidän jaa-vastauksensa ja miten toista pitää arvostaa ja kunnioittaa sekä rakastaa ja huolehtia toinen toisestaan.


Kun heidät oli yhteen liitetty, sormukset pujotettu, nähtiin vihkiparin suudelma ja kaikki neljä morsian, sulhanen, kaaso ja sulhaspoika kirjoittivat nimensä vihkitodistukseen. 

Nimensä halusivat kirjoittaa myös Dilara ja Celina. Kun nimet oli kirjoissa, sirottelivat tyttären ruusun terälehtiä vanhempiensa kulkureitille ulos linnan upealle terassille.



Linnan puistossa hääparia kuvattiin edestä ja takaa, kahden ja tyttärien kanssa jne.

Kun sitten kuvat oli otettu, ajoimme autoletkassa varsinaiseen hääpaikkaan ja joka kylän kohdalla autojen torvet soivat.
Morsiusparin auton nokkapellille oli laitettu valtava kukkalaite, ankkurin muotoon, olihan häiden teema merihenkinen.

Ennenkuin vasta vihitty pari pääsi häätaloon sisälle, piti heidän sahata valtavalla justeerilla sahapölkylle asetettu puu poikki. Se, kumman puolelle viimeinen justeerinveto jäi puun katkettua, sanoo perheessä viimeisen sanan. Saha jäi Janinelle.



Sulhasta koeteltiin vielä toistamiseen. Hänelle tuotiin pitkä putki, joka oli päällystetty punaisella nauhalla ja putken päissä oli mustat hapsut. Sulhasen piti saada putki poikki ja hänelle annettiin erilaisia välineitä punoksen purkamiseen ja putken leikkaamiseen poikki.
Välineiden vaihtuessa sulhanen sai aina rohkaisuryypyn. Mutta kyllä se putki viimein katkesi terävällä mattoveitsellä ja puukkosahalla.

Viimein pääsi hääparikin sisälle, missä kahvipöytä oli katettu monin erilaisin tarjottavin. Kun kyseessä oli perhejuhla ja paljon pieniä vieraita, heitä viihdytti paikallinen "nasse-setä"  joka myös vastasi musiikista. Sitä ennen kuitenkin Dilara soitti muutamia oppimiaan lastenlauluja ja jopa meidän prinssipuolisokin rohkaistui soittamaan pari suomalaista valssia ihan ulkomuistista.

Häävieraita tuli vähitellen aina lisää ja häälahjoja ei annettu meidän tapaan, vaan morsiuspari sai kirjekuoria ja kukkasia. Toipa joku vieraista mukanaan kuivakakunkin.  Minä vanhaan suomalaiseen tapaan vein morsiusparille muumimukeja ja -murokulhoja sekä tytöille Muumin ja pikkuMyyn. Olivat tosi otettuja lahjuksista.


Häävieraiden peukalonjäljet ikuistettiin kankaalle piirrettyyn puuhun lehdiksi sen oksistoon. Näin niitä muistoja syntyy.


Häätalon pihalla aukesi baari, josta sai haluamiaan drinkkejä. Sade vähän haittasi ulkona piipahtamista, mutta sehän tuo onnea avioparille. Vaikka aika koleaa oli ja tuultakin riittävästi.

Istuttiin pitkissä pöydissä, jokaisella oli kauniisti kirjoitettu nimilappu ja edessä pikkuruinen mansikkamarmeladipurkki, jonka marmeladin Timmy oli keitellyt muistoksi häistä. Minäkin toin purkit kotiin, kerroin lentokentällä turvatarkastuksessa, mitä purkeissa oli sisältönä.


Iltapäivä jatkui iloisen puheensorinan ja lasten leikkien merkeissä kunnes keittiö avautui ja voi sitä erilaisten liharuokien valikoimaa! Lihaa erilaisissa variaatioissa, kasviksia, salaatteja, jälkiruokia, leikkelepöytä, juomia, kaikkea mahdollista. Kun kokonaisen päivän olimme olleet pelkän kahvin ja makean kahvileivän voimalla, kyllä maistui.  Harmi vaan, että sikäläiseen tapaan tanssit alkaa vasta, kun on vatsat kylläisinä ja lapset ja mummot saatu nukkumaan. Me lähdettiin lähes suoraan ruokapöydästä hotellille yhdessä morsiamen isoisän kanssa. Ja meidänhän oli sitten määrä lähteä keskellä yötä jo jatkamaan kentälle.
Tässä kuvassa papparaiset Opa Dieter ja prinssipuoliso.

Eipä tosin nukuttu lainkaan, sillä jännitti vähän, tuleeko taksi sovitusti hakemaan hotellilta jne. Mutta kaikki hyvin.
Häistä jäi todella mukava fiilis, saksalaiset sukulaiset ottivat taas niin lämpimästi meidät sinne joukkoonsa. Ja mikä parasta, Bettina on luvannut tulla lokakuussa miehensä kanssa meille Suomeen. 
Sulhasen isä ja morsiamen äiti hääparin kanssa linnan portailla.

Laitan tähän muutamia itseottamiani kuvia häistä, viralliset kuvat olen tosin jo saanut facessa mutta en osaa niitä siirtää. Haittaakse?



8 kommenttia:

  1. Mekin saimme viimeksi häissä marmeladipurkit, taitaa olla nyt muotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmeladipurkit on varmaan joku muotijuttu, minä ainakin siitä yllätyin. Muuten oli niin merihenkinen juhla, kattaus, lasten ja anoppien puvut, pöytäkoristeet ym. Mukava fiilis jäi myös meille vaikka kaikkia kielen koukeroita ei täysin saatu kiinni.

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen ja lämminhenkinen kuvaus sukulaisesi hääjuhlasta! Kiitos kun postasit tästä♥
    Hyvää heinäkuun jatkoa ja toivottavasti sitä kesäsäätäkin. Tänään täällä on ollut kovia ukkoskuuroja, ei tee hyvää noille marjamaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääjuhla oli erilainen ja meillekin mukava olla siellä läsnä. Vaikka matka molempiin suuntiin olikin tän ikäisille varsin rankka. Ei kaduta silti.
      Voi että sunnuntaina oli meillä serkkutapaaminen niemessä ja oli niin heleä kesäpoutapäivä, vaikka lauantainakin vielä satoi ja maanantaina taas. Lapsenlapsi on nyt parhaillaan mökillä ja kertoi ukkoskuuroista. Ainakin mansikkasato kärsii, mustikat onneksi vielä kypsymisvaiheessa.
      Mukavaa heinäkuuta sinne mansikkapitäjään myös.

      Poista
  3. Ihanat häät! Ja hauskoja tapoja. Ja kuten sanoit, morsian on kaunis ja sulhanen komea. Pienet tytöt niin sieviä valkoisissa mekoissaan. Teillä oli kyllä kerrassaan mahtava reissu, kaikista kommelluksista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, reissu oli antoisa vaikkakin välillä vaivalloista, mutta itse häät oli meille elämys ja tiesimme, että olimme todella toivottuja vieraita.
      Hillopurkit on vielä avaamatta, en tiedä, hennooko niitä syödä!

      Poista
  4. Oli mukava lukea sukulaistyttösi hääjuhlasta. Oikein paljon onnea morsiusparille ja heidän suloisille lapsosilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan meille myös elämys kokea vähän erilaiset häät. Ja muutenkin tavata saksalaista sukuani.

      Poista