maanantai 12. maaliskuuta 2018

CEYLON, BRITTIEN SIIRTOMAA

Sri Lankan, entisen Ceylonin vanha pääkaupunki oli keskemmällä saarta vuorien välissä ja rinteillä sijaitseva Kandy, missä teeviljelmät vihertävät rinteillä.  Britit rakennuttivat Kandyn ja Colombon välille rautatien ja siirsivät pääkaupungin Colomboon, meren rannalle, mistä tuotteiden laivaaminen Englantiin oli huomattavasti helpompaa.

Meidän "kotipesämme"  oli Colombon lähellä Negombossa, josta teimme päivän retken paitsi saaren eteläosaan Galleen myös Kandyyn. Oppaana ja kuljettajana meillä oli paikallinen Sunil Rodrig, joka asiantuntevasti opasti meitä kaikilla tekemillämme retkillä. Tähän vuodenaikaan alkaa monsuunisateet, meille osui kaksi sateista päivää, mutta eipä se tahtia haitannut retkipäivinä edes.

Kandyssa kävimme aluksi teetehtaalla. Käsin kerätyt teelehdet käyvät läpi monenlaisia myllyjä ja kuivureita, ennenkuin ne on teepusseina tai teepakkauksina.








Teelaaduista parasta sanottiin olevan valkoinen tee. Ostinpa sitä kotiin tuomisiksi, samoin vihreää teetä, mangoteetä ja sitruunateetä.

Kandyssä kävimme myös buddhalaisessa temppelissä, joka on aikoinaan ollut palatsina, mutta nykyisin siellä säilytetään mm. Buddhan hammasta, joka on tärkeä joka vuotisessa rituaalissa, samoin kuin norsu, joka kantaa selässään kultaista hammasta pienessä häkissä. Laitan kuvia sitten, kun olen saanut ne tabletilta siirtymään.  Temppelialueelle oli kova tungos ja parkkipaikat niin tiukassa, että tarvittiin sekä supertaitoa että myös hyviä hermoja kuljettajalta, joka sai sujautettua autonsa ilman naarmuja kadun varteen jo pysäköityjen väliin ja sieltä myös pois.
Temppelissä ihmiset ostivat lootuksen kukkia ulko-ovelta ja veivät niitä temppeliin Buddhan patsaalle. Kengät piti riisua temppelin ulkopuolella ja mekin hipsuttelimme siellä paljain varpain.

Poikkesimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa opastetun kierroksen jälkeen ostimme mm. vaniljaa uutteena, teetä, sekä avocadoa sisältävää naamarasvaa ja santelipuuöljyä mm. Eihän se ihan halpaa ollut mutta ehkäpä tehokasta, kunhan opin käyttämään niitä. Myös hyönteisiä karkottamaan oli ihan oma sitruunantuoksuinen öljynsä, moskiitot kun tuppasiva tikkaamaan ihon avoimiin kohtiin.

Oppaamme oli varannut meille liput temppelitanssijoiden esitykseen, mutta sitä odotellessamme kiersimme jalokivimuseossa joka oli vastapäisessä rakennuksessa. Ja voi sitä kivien ja valmiiden korujen säihkettä. Onneksi - tai prinssipuolison onneksi - en siellä sortunut vaan pääsin ilman ostamista sieltä ulos.
Temppelitanssijoilla oli rumpuja rytmittämässä ja kolme naistanssijaa sekä muutama taitava miestanssija kovin upeissa asuissa. Olihan se näkemisen arvoista mutta en niin suuresti innostunut, kun rummutus oli niin kovin äänekästä.

Kotimatkalla piipahdimme vielä paikassa, missä puusta kaiverrettiin lähestulkoon mitä tahansa.
Elefantteja, lintuja, pieniä soittimia, naamioita ym. Meille esiteltiin myös eri puulajit, joita Sri Lankassa kasvaa.

Ilta pimeni jo paluumatkan alkaessa ja minä istuin kuljettajan vieressä ja koska ratti oli väärällä puolella ja vasemmanpuoleinen liikenne, minä "ajoin" siinä koko matkan, tuntui aivan hurjalta menolta. Prinssipuoliso takapenkillä huokaili enemmän ja pelkäsikin sanojensa mukaan, vaikka tie oli Sunilille varmasti tuttu samoinkuin liikenne. Mutta kyllä vaikutti siltä, ettei mitään liikennesääntöjä noudatettu tai sitten niitä ei edes ollut. Valottomia tuk-tukeja, skoottereita, kevytmoottoripyöriä, polkupyöriä ja jalankulkijoita riitti vesisateisen paluumatkan varrelle. Ja ne ohitukset, ne vasta jotakin, varsinaista sukkulointia. Itse en siinä maassa uskaltaisi auton rattiin.

Onnellisesti kuitenkin päästiin takaisin hotelliin. Kuljettajamme halusi hoitaa meidän viimeisenkin retken kuljetuksen ja sai sen järjestymään. Meillä kuitenkin oli välipäivä retkistä ja vietettiin leppoisaa oleskelemista rannalla.


PS. Tämän kirjoitin jo joulukuun puolessa välissä mutta jäipä painamatta julkaise-nappia. Haittaakse?




3 kommenttia:

  1. Eihän se haittaa jas nyt vasta julkaisit, pääasia on se, että homma on nyt hoidettu ja saatiin tietää mitä kuuluu....:)

    VastaaPoista
  2. Niinkuin huomaat, minusta on tullut varsinainen hattarapää. Kohta ne laittaa lapun mun selkään että jos hortoilen jossakin, tietävät laittaa kyytiin ja kotiin! No, vielä tässä potkiskellaan ja yritetään parantaa tapoja. Päässä muhii jo kesä ja syksyn uuden matkan mahdollisuus...jos vaan jalka nousee.

    VastaaPoista
  3. Paljon on teillä ollut tapahtumia talven aikana, suruakin monin verroin.

    Toivottavasti kevään valo taas piristää mielen ja sydämen.

    Ihmettelen miksi minulle ei tule ilmoitusta sinun uudesta postauksestasi. ?? Onneksi osuin paikalle sattumalta.

    VastaaPoista