HATTARAPÄÄN POSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA

Voi että aika on mennyt siitä, kun viimeisen postaukseni reissun alkumatkasta tein. Neljässä kuukaudessa ehtii unohtaa tämän ikäinen jo kaiken, hyvä jos vielä oman nimensä muistaa. No ei nyt sentään. Matka oli antoisa, käytiin saaren eteläkärjessä Callen kaupungissa ja keskiosassa kierrettiin yhden päivän verran. Nähtiin tsunamin jäljet, teeviljelmät, temppelitanssit ja jalokivihiomot ja -museot. Ja se valtaisa temppeli, jossa säilytetään Budhan pyhää hammasta. Temppeli on entinen palatsi Kandyssa, joka aikoinaan oli saaren pääkaupunki, mutta englantilaiset muuttivat pääkaupungin meren rantaan Colomboon.
Meidän majapaikkamme oli Negombossa, mistä tehtiin retkiä taitavan kuljettajamme Sunilin kyydissä. Joskus pelotti, varsinkin iltapimeällä hotelliin palatessamme, sillä liikenne oli uskomatonta, sikin sokin tuk-tukeja, mopoja, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita henkilöautojen, kuorma-autojen ja bussien seassa.
Eipä siellä olisi itse osannut eikä uskaltanut ajaa, sillä kaiken lisäksi liikenne on vasemman puolen mallia. Maassa maan tavalla. Tulipa koettua, mutta tuskin enää jatkossa Sri Lanka houkuttaa, sen verran pitkä lento ja kerran nähty nyt.

No, muistot reissusta on tallella, teetä keittiön hyllyssä ja muutama huivi sekä puinen pieni tuk-tuk. Ei siellä juurikaan mitään muuta ostamista ollut. Tosin kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa, mistä löytyi luonnonmukaista lääkettä jos johonkin vaivaan. Naamarasvoja ostelin muutaman purkin ja vaniljauutetta.
Ja prinssipuolisolle ompelutimme pellavakankaasta liivin. 

Ystävystyimme nuoren Fawasanin kanssa, hänellä oli varsin siisti pieni market-myymälä pääkadun varrella. Lähetin hänelle hänen pyynnöstään kotiin palattuani pari Suomen lippua kiinnitettäväksi t-paitaan. Ja kuljettajallemme sekä Fawsanille postitin heijastimia turvalliseen kulkemiseen.

Sitten tuli joulu. Meille varsin murheellinen. Vanhimman tyttäremme mies menehtyi juuri ennen joulua, samana päivän muutti myös miniämme äiti tuonpuoleisiin. Lisäksi entinen työkaverini myös samana päivänä ja vielä eräs
lastenlastemme sukulainen oli menehtynyt, joten samalle päivälle neljä lähtöä
tuntui lähes kohtuuttomalta. Tummille vaatteille on ollut käyttöä. 

Muuten tässä on menty ihan normaaliin tahtiin. Viikko-ohjemat pyörii tavanomaiseen tahtiin. Villasukkia olen kutonut liki viiskymmentä paria ja jakanut niitä kaikille läheisille, vienyt arpajaisvoitoiksi ja keräyksiin ym. En osaa tehdä - tai en viitsi - kokeilla kuvioita vaan pötkellän raitavarsisia seiskaveikasta, jota prinssipuoliso aina välillä tuo kaupasta tullessaan.

Pientä kippokauppaa olen harrastanut facessa, jotakin myynyt ja vastaavasti taas ostanut tilalle. Ja niin kun on pitänyt tyhjentää hyllyjä mukamas! Olen tosin vähän siivoillut ja järjestellyt hyllyjä. Luulin saavani kirjoja vähän vitriiniin, vaan sinne lennähtivät kanarasiat eikä yhtään kirjaa enää mahtunut. 

Yritän jatkossa olla vähän reippaampi näiden postausten suhteen. Olen kyllä lueskellut blogeja hissukseen, kommentoinnit on kuitenkin jääneet vähiin. Ymmärrettävästi. 

Ja voi että. Löytyi tuossa julkaisematon postaus, läväytin sen esille äsken. 
Kuten huomaatte, hattarapää olen. Yritän jatkossa tsempata. Bis dann, sanoo saksalainen.