maanantai 12. maaliskuuta 2018

HATTARAPÄÄN POSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA


Voi että aika on mennyt siitä, kun viimeisen postaukseni reissun alkumatkasta tein. Neljässä kuukaudessa ehtii unohtaa tämän ikäinen jo kaiken, hyvä jos vielä oman nimensä muistaa. No ei nyt sentään. Matka oli antoisa, käytiin saaren eteläkärjessä Callen kaupungissa ja keskiosassa kierrettiin yhden päivän verran. Nähtiin tsunamin jäljet, teeviljelmät, temppelitanssit ja jalokivihiomot ja -museot. Ja se valtaisa temppeli, jossa säilytetään Budhan pyhää hammasta. Temppeli on entinen palatsi Kandyssa, joka aikoinaan oli saaren pääkaupunki, mutta englantilaiset muuttivat pääkaupungin meren rantaan Colomboon.
Meidän majapaikkamme oli Negombossa, mistä tehtiin retkiä taitavan kuljettajamme Sunilin kyydissä. Joskus pelotti, varsinkin iltapimeällä hotelliin palatessamme, sillä liikenne oli uskomatonta, sikin sokin tuk-tukeja, mopoja, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita henkilöautojen, kuorma-autojen ja bussien seassa.
Eipä siellä olisi itse osannut eikä uskaltanut ajaa, sillä kaiken lisäksi liikenne on vasemman puolen mallia. Maassa maan tavalla. Tulipa koettua, mutta tuskin enää jatkossa Sri Lanka houkuttaa, sen verran pitkä lento ja kerran nähty nyt.

No, muistot reissusta on tallella, teetä keittiön hyllyssä ja muutama huivi sekä puinen pieni tuk-tuk. Ei siellä juurikaan mitään muuta ostamista ollut. Tosin kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa, mistä löytyi luonnonmukaista lääkettä jos johonkin vaivaan. Naamarasvoja ostelin muutaman purkin ja vaniljauutetta.
Ja prinssipuolisolle ompelutimme pellavakankaasta liivin. 

Ystävystyimme nuoren Fawasanin kanssa, hänellä oli varsin siisti pieni market-myymälä pääkadun varrella. Lähetin hänelle hänen pyynnöstään kotiin palattuani pari Suomen lippua kiinnitettäväksi t-paitaan. Ja kuljettajallemme sekä Fawsanille postitin heijastimia turvalliseen kulkemiseen.

Sitten tuli joulu. Meille varsin murheellinen. Vanhimman tyttäremme mies menehtyi juuri ennen joulua, samana päivän muutti myös miniämme äiti tuonpuoleisiin. Lisäksi entinen työkaverini myös samana päivänä ja vielä eräs
lastenlastemme sukulainen oli menehtynyt, joten samalle päivälle neljä lähtöä
tuntui lähes kohtuuttomalta. Tummille vaatteille on ollut käyttöä. 

Muuten tässä on menty ihan normaaliin tahtiin. Viikko-ohjemat pyörii tavanomaiseen tahtiin. Villasukkia olen kutonut liki viiskymmentä paria ja jakanut niitä kaikille läheisille, vienyt arpajaisvoitoiksi ja keräyksiin ym. En osaa tehdä - tai en viitsi - kokeilla kuvioita vaan pötkellän raitavarsisia seiskaveikasta, jota prinssipuoliso aina välillä tuo kaupasta tullessaan.

Pientä kippokauppaa olen harrastanut facessa, jotakin myynyt ja vastaavasti taas ostanut tilalle. Ja niin kun on pitänyt tyhjentää hyllyjä mukamas! Olen tosin vähän siivoillut ja järjestellyt hyllyjä. Luulin saavani kirjoja vähän vitriiniin, vaan sinne lennähtivät kanarasiat eikä yhtään kirjaa enää mahtunut. 

Yritän jatkossa olla vähän reippaampi näiden postausten suhteen. Olen kyllä lueskellut blogeja hissukseen, kommentoinnit on kuitenkin jääneet vähiin. Ymmärrettävästi. 

Ja voi että. Löytyi tuossa julkaisematon postaus, läväytin sen esille äsken. 
Kuten huomaatte, hattarapää olen. Yritän jatkossa tsempata. Bis dann, sanoo saksalainen.
















12 kommenttia:

  1. Surullisia tapahtumia lähipiirissäsi. Osanottoni.
    Teillä kuitenkin matka oli onnistunut? Omat läheiseni matkailevat usein (sisko on parhaillaan) lähi-idässä ja siellä päin. Kotimaa kuitenkin mansikka- vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja arkiset asiat vievät ajatukset. Matka oli ihan mukava, vaikka emme tosin uudelleen sinne suuntaan lähtisikään. Ja kotiin on aina kiva palata.

      Poista
  2. Voi, teillä on ollut ja on suuri suru. Voimia tarvitaan edelleen.

    Sri Lankasta tuli mieleeni se tsunami: työkaverini oli silloin siellä, aika järkyttyneenä palasi lomaltaan..

    Kevättä kohden♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä ollut koettelemusta kerrakseen, mutta eteenpäin on elävän mieli. Sri Lankan eteläkärjessä on edelleenkin tsunamin muistoja, menihän siellä suuri osa asukkaista tsunamin uhreina. Muuten Seitsemän seinähullun Pentti Oskari Kangas oli ensimmäisenä auttamassa uhreja ennenkuin edes valtio ehti avuksi, Kankailla on lähellä Callea Hikkaduwassa kesäkoti ja toimii heidän Lotus Hill-avustusjärjestönsä tukipisteenä. Tosin tästä luin vasta matkan jälkeen.
      Niin, vettä sataa ja laulurastaat viheltävät, pian päästään niemeen tallustelemaan...

      Poista
  3. Pitkästä aikaa kiva lukea kirjoitustasi, vaikka suruliseksi tulikin kun noin monta lähtöä samana päivänä.
    Kyllä tuosta reisusta varmaan jäi miettimistä pitkälksi aikaa,. muistoja monenlaisia. Niin erilainen maailma kuin tää omamme.
    Mukavaa kevät talven aikaa sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, kevät on pian täällä, pitää painella jo siemeniä multaan uutta kasvua varten. Kyllä reissusta jäi monta mukavaa muistoa, vaikka tämän ikäisille pitkä lento omin nokkinemme koneenvaihtoineen oli rankka kokemus. Mutta näköjään kaikesta voi selvitä kun ottaa huumorin avuksi. Matkatoimistokin sähläsi niin, että olivat merkinneet hotellista lähtöajan vasta päivää myöhemmäksi,onneksi kävin kyytiä kysymässä respasta ja huomasin virheen ajoissa.
      Leppoisia kevätpäiviä sinulle ja terkkuja.

      Poista
  4. Onpa teille sattunut vähän liikaa surua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Allu. Elämä jatkuu kun se on vaan ihan pakko.

      Poista
  5. Osanottoni, Anja-Regina!♥♥♥
    Noin monta menetystä samaan aikaan on todella rankkaa.
    Siunausta teille, sinulle ja pojillesi!♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili, vähitellen tästä päästään eteen päin. Kevät tuo arkeen iloa - tosin nyt saatiin takatalvi lumipyryinen ja se karkoitti linnut pihasta, vaikka jo olivat asuntoja katselemassa pönttöpuissa. Mutta kesää kohti kuitenkin, sanotaanhan, että uusi lumi on vanhan lumen surma.

      Poista
  6. Olen pahoillani puolestasi. Niin monta menetystä. En ole koskaan kokenut vastaavaa, yksitellenkin on ollut ihan riittävän hankalaa. Olet ajatuksissani.

    Mutta matka oli varmaan elähdyttävä. Matkoista tulee aina hyvä mieli.

    Hyvää taittuvaa talve, kevään alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, kiitos. Kevättä kohti ollaan menossa, vaikka lumipyry tulikin tänään ja parastakin aikaa sataa ihan sakeanaan. Uskotaan kuitenkin valoon ja kevääseen.

      Poista