KYMMENEN JA YKSI KYSYMYSTÄ

1. Mikä vuoden aika sytyttää?

2. Uskovainen vai ateisti?

3. Rakkain harrastus?

4. Noloin tilanne?

5. Tähän astisen elämäsi kohokohta?

6. Rukiinen leipä, vai vaalea?

7. Kuinka aloitat aamusi onnistuneesti?

8. Sydämellä, vai järjellä?

9. Face vai twitter?

10. Blogin merkitys Sinulle?

11. Uskaltaisitko tavata minut livenä?

Kopsasin kysymykset suoraan Nenusen antamasta haasteesta, joten pohjavärikin tuli kysymysten mukana.

Mitähän noihin vastaisin?

1. Vuodenaika joka sytyttää on varmaankin kevät. Silloin kaikki uusi alkaa kasvaa ja kesän odottaminen on ihanaa. Mutta kaikki vuodenajat kyllä kelpaavat minulle.

2. Uskovainen vai ateisti? Perusluterilainen, voisi se usko vahvempikin olla.

3. Rakkain harrastus on Simo. Ja lukeminen. Ja kirjoittaminen. Ja matkustus. ja-ja-ja... mutta ensteks tulee aina Simo-koiruli.

4. Noloin tilanne? Niitä on ollut monta, mokia mokan jälkeen. Menisi varmaan viikko niitä selvitellessä.

5. Tähän astisen elämän kohokohtiakin ollut monta. Onneksi. Mm. lasten ja lastenlasten syntymät.

6.Rukiinen täysjyväleipä, kuivatettuna kiitos!

7. Aloitan aina aamuni samalla kaavalla. Kuppi kahvia, ruisleipäviipale kinkulla ja justolla, olo-jogurtti lisättynä mustikoilla. Avantoon, suihkuun, vaatteisiin ja päivän haasteet voivat alkaa.

8.Joskus järjellä, enimmäkseen sydämellä. Joskus vaalilauseena oli "järjellä ja sydämellä"  eli molempia sopivasti.

9.Face-profiili on, twitteriä ei tule. En ole kovin face-innostunut.

10.Blogi on jokapäiväinen piristys. Joskus on pakahtumaisillaan kirjoittamisen tuskaan, joskus vaan surffailee toisten blogeissa. Hyödyllinen harrastus minulle ainakin. Kirjoitan mitä sormet soutaa, mutta en toki ketään ärsyttää halua mielipiteilläni.

11. Tottapa toki. Eikä se olisi mahdotontakaan, kun kesämaisemani on siellä lähimaisemissasi. Ei muuta kuin tehdään treffit ensi kesälle.

KIITOS NENUNEN MIELENKIINTOISESTA HAASTEESTA. TÄMÄN SAA NAPATA TÄSTÄ KEN HALUAA, SILLÄ NÄIN YHTÄKKIÄ EN OSAA OHJATA TÄTÄ ETEENPÄIN.

7

KAI MEILLEKIN VOIPALLON ELÄMÄ TUO...

Nyt on taas pönttö ihan sekaisin. Olen oppinut vetäisemään kevyttä margariinia kuivatetulle reissumieskannikalle, käyttämään juoksevaa pullomargariinia letunpaistossa, muussa paistamisessa oliiviöljyä. Ja ainoa oikea on siis tuo oliiviöljy. Mikäli on uskomista Elina Hytösen kokoamaan "rasva-aapiseen", joka perustuu tutkittuun tietoon. Ja miksi en uskoisi. Onhan rasva meille välttämätöntä. Totta.

"Rasvoista saamme energiaa ja lämpöä. Kehon oma rasva (joka on tyydyttynyttä rasvaa) suojelee luita ja lihaksia.Rasvalla on monia muitakin tehtäviä; edistää kalkin imeytymistä luuhun, sitä tarvitaan rasvaliukoisten vitamiinien (A,D,E ja K) imeyttämiseksi ja varastoitumiseksi kudoksiin. Rasva suojaa maksaa alkoholilta, antaa energiaa sydämelle, munuaisille ja lihaksille, rasva pitää solukalvot vahvoina. Joidenkin tutkijoiden mielestä rasva pitäisikin luokitella sisäelimeksi"  kirjoittaa Hytönen.

Hormonitoimintamme (etenkin naisten) on hyvin riippuvainen oikeasta rasvan saannista. Ja jos haluaa laihduttaa, hyvä neuvo on nostaa luonnollisten rasvojen (voi, kerma, lihan rasva ja kalarasva) osuutta ja vähentää hiilihydraatteja. Tätä samaahan on painottanut myös Antti Heikkilä.

"Aivomme ovat 70 %:sti rasvamolekyylejä. Eläinrasvat ovat elintärkeitä hermoston  toiminnalle, säätelevät älyä, mielikuvitusta, tietoisuutta, muistia ja liikkumiskykyämme." 

"Tutkimuksen mukaan täysin huonoja rasvoja ovat vain  transrasvahapot (joita on mm. margariinissa ja syväpaistetuissa ruuissa)".

No niin. "Nykyään käytetään margariineja ja kasviöljyjä viisi kertaa enemmän kuin voita". "Tästä on aiheutunut vakavaa terveyshaittaa koko väestölle ja tuhansia potilaita, joilla on mielialahäiriöitä, masennusta, työuupumusta, liikuntakyvyn alenemista ja ylipainoa (dosentti Thomas Tallberg Hbl 15.11.2009)"

Varsin mielenkiintoista tutkimustulosta. Myös kolesteroli on kummajainen, mistä ollaan monta mieltä. Ikääntyneelle, kuten minulle, oli tarjolla kolesterolilääke. Jätin sen ottamatta tyystin. Enkä ole katunut. "Kolesterolilääkettä määrätään rutiininomaisesti vanhoille ihmisille", kirjoittaa Hytönen, jonka mielestä on vastuutonta toimintaa.  "Kolesterolia alentavat statiinilääkkeet lamauttavat hermosolujen kommunikoinnin. Siitä seuraa muistiongelmia, mitkä ovat yksi statiinien haittavaikutuksista (Pfieger et al., Science 2001).
Kuulostaa tutulta.


Summa summarum. Siis kaikkea kohtuudella. Oliiviöljyä ruuanlaittoon. Voita leivälle. Kalaa ruuaksi, vihreitä vihanneksia salaatiksi. Näin alenee veren rasvapitoisuus, samoin verenpaine. Omega-3:n rasvahapot säätelevät myös sydämen rytmihäiriöitä ja edistävät lasten aivojen kehittymistä.
Omega-6:n rasvahappoja taas saadaan pähkinöistä, siemenistä. jyvistä, maitotuotteista, munista, helokki- ja auringonkukkaöljystä mm. 
"Keho itse tuottaa tyydyttynyttä rasvaa, jota se käyttää elintärkeänä energiavarastona. Muutama viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että keho tarvitsee ravinnon tyydyttynyttä rasvaa voidakseen tehokkaasti käyttää omia rasvavarantojaan". No niin.  Nyt kyllä hylkään sen teorian, että kun lapsena on syötetty lihavaksi ja rasvasolut ovat sen vuoksi isontuneet, ne aikuisikäisenä tahtovat pyrkiä pysymään isompina. Eli lapsuusiän voipalloista ei ole ollutkaan haittaa?

"Henkilöt, joilla on korkea kolesterolitaso, elävät pisimpään, sanoo tutkija Uffe Ravnskov." Tätäkin väitettä useat tutkimukset tukevat.
Ravnskovin mukaan "korkea kolesteroli on ollut riskitekijä vain alle 5 %:lle niistä, jotka kuolevat sydänkohtaukseen".

Jos kiinnostuit, lue enemmän, tässä linkki: 

www.elinahytonen.fi/2011/03/lyhyt-rasva-aapinen/

Kolesteroli pitää meidät hengissä! Tutkimusten mukaan pahaa kolestoria ei ole edes olemassa!

Jos jaksat kahlata läpi tuon linkin takana olevan rasva-aapisen sivujen nivaskan, laulat varmaan kanssani samaa voipallo-laulua, luulisin. Tässä se on Miljoonasateen tulkintana. Hih. Ei tosin liity tähän asiaan muuten kuin nimeltään Voipallo! Tyhmä olen.
http://www.youtube.com/watch?v=mTA7plLl_Lw

Muuten, muistatko postaukseni naukuvasta närhistä?  Nyt on prinssipuolisokin nähnyt sen ja kuullut sen naukuvan. Ja kyllä se närhi näkyy osaavan tikkaa ja tiaistakin matkivan. Aika epeli. Senköhän vuoksi tintit ovat lyhentäneet ti-ti-tyynsä ti-tyyksi!?! Että närhitkin sen oppisivat. Ei paha.

Mukavata viikonloppua, lunta on luvattu parikymmentä senttiä. Hm.

ANDALUSIA AJATUKSISSA

Tänään satoi pehmeää, vitivalkoista lunta lähes viisi senttimetriä.
Pieni koiruli teki aamulla lumeen omat tassunjälkensä pupun jälkien viereen.
Minulla ajatukset vielä osittain viime viikon lomassa. Tämä kyltti piti ehdottomasti postata, hih.

 Rantakadulla aivan meren tuntumassa on kahvila-ravintola Regina, missä sunnuntaisin järjestetään elävän musiikin iltoja. Emme rohjenneet mennä sisälle - tungosta näytti olevan - vaan kuuntelimme hetken ulkona Andalusian Swingbändiä, jota johtaa suomalainen Hannu. Hyvältä kuulosti musiikki. Ja sielläpä tapasimme entisen työkaverimmekin, Kikun.
Ja rantavedessä uiskentelivat kalaparvet, joita sai ruokkia mutta ei kalastaa.

Tässä vielä bändin mainos.

Eräänä päivänä päätimme piipahtaa Torremolinoksessa. Matka junalla oli helppo, nopea ja edullinen. Istuskelimme aurinkoisissa katukahviloissa ja kiertelimme ostoskatuja mitään sen kummempaa ostamatta.

Tässä moderni veistos rautatieaseman aukiolla.

Poikkesimme kirkossa sytyttämässä kynttilät läheistemme muistolle.

Ja tervehdimme valkoista La Palomaa...

Toisena päivänä teimme retken bussilla Mijasiin. Ihan vain huviksemme. Hevoskyytiä olisi ollut tarjolla valkoisin vetäjin.

Jalkakylpyä pienten fisujen hoitamana oli myös tarjolla.

Ja kauniita katukylttejä Mijasin vanhan keskustan talon seinässä.

Vanhaan kaupunkiin piti kiivetä rappusia ylös ja sieltä aukeni kauppakatuja sekä mahtavia näkymiä ylös ja alas.

Näitä rappusia kavuttiin sitten takaisin alempaan maisemaan.
Mijas on suosittu lomakohde ja niin kaunista maisemaa, että siellä olisimme voineet viihtyä pitempäänkin, mutta oli jo ilta painamassa päälle ja bussivuorot harvenivat, joten jätimme Mijasille hyvästit ja palasimme Fuengirolaan.

Rannan tuntumassa odotteli tämä ratsu ratsastajia, en kuitenkaan uskaltautunut, sillä pelkäsin olevani liian painava ja katkaisevani hevosen selän. 
Lopuksi vielä on kerrottava, että ametisti on onnenkiveni. Siksi ostin Mijasista pienet ametistikorvakorut. Vaan Fuengirolan rantakadulla näimme kultasepänliikkeen koko takaseinän mittaisen levyn ametistia. Oi jospa siitä pienenkin palasen.... no, elämys kyllä jo nähdä se seinä.

Tässä kuvassa vain osa seinästä!

Nyt jätän Andalusian muistoihin. Kiitos ystävälleni hienosta lomaviikosta aurinkoisessa etelässä.

RUNEBERGIN PÄIVÄ

Porvoolaiset viettävät vuosittain kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää perinteisin menoin.Tänään minulla oli
tilaisuus osallistua juhlavastaanottoon Runebergin kodissa ja konserttiin vastaanoton jälkeen.

Runebergin koti toimii museona, mutta se on todellakin aito koti, missä voi aistia runoilijan perheen viettäneen vuosikymmenet perheen isän toimiessa kimnaasissa opettajana.
Minulle, vaikka olen asunut täällä yli viisi vuosikymmentä, tämä oli ensimmäinen käynti tuossa kulttuurikodissa.

Perinteitä vaalien soihtukulkue saapui lumisateen saattelemana Runebergin kodin ikkunan alle ja paikallinen ruotsinkielinen mieskuoro laului ruotsiksi Lähteellä sekä Joutsenelle. Koska kuoro lauloi ulkona kadulla, laulusta puuttui mahtipontisuus, herkkyyttä kylläkin löytyi.
Vastaanoton jälkeen jatkettiin juhlakonsertilla, missä kuultiin  Kaj Chydeniuksen säveltämiä lauluja, joita hän oli tehnyt suomalaisten runoilijoiden (1800-luvun alkupuolella) teksteihin.

Joukossa oli joitakin tuttujakin lauluja, joita Chydenius on säveltänyt uudelleen. Hän itse säesti solisteja.

Tässä esimerkkejä yhteensä 20 laulusta. Laulujen välissä Chydenius kertoi aina runoilijasta pieniä episodeja.

Kodin sielu oli Fredrika Charlotta, jonka käsityössä tarvittavia esineitä sekä hänen kuulotorvensa on esillä vitriinissä. 
Koska Runeberg itse oli innokas metsästäjä, ketunhännät seinällä erilaisten pyssyjen "pehmikkeenä" kiinnitti huomiota. Varsinkin, kun vuosia, vuosia sitten nyt tänään Runebergin päivänä 14 vuotta täyttänyt nuorin lapsenlapsistani kysyi ajaessamme kerran Runeberginkodin ohi, että "oletko mummi nähnyt ne ketut siellä seinällä?" En ollut nähnyt. Oli mummilla aukko sivistyksessä. Nyt sen paikkasin tänään.

Runebergin koti on suosittu turistikohde ja koululaisten retkikohde.
Runebergin kodin puutarha oli sen ajan monipuolinen ja hyvin hoidettu. Nyt kodissa on Fredrikan puutarhan kasveista näyttely, missä kerrotaan, miten uutterasti hän hoiti puutarhaansa ja hankki sinne ulkomaita myöten uusia, harvinaisia kasveja.

Kesällähän on mahdollisuus tutustua puutarhaan ihan "livenä".

Kansallisrunoilijaamme arvostettiin aikanaan ehkä enemmän kuin tällä hetkellä. Mutta Vänrikki Stoolin tarinat elävät, samoin monet runot ja laulut, mm. Maamme-laulu.
Nyt vuosittain jaetaan Runeberg-palkinto, tänä vuonna se annettiin nuorelle runoilijalle. Toisaalta, ei sovi unohtaa, että Fredrika oli myös kirjailija kaiken runoilijasta ja perheestä huolehtimisen lisäksi.

Mm. näitä kirjoja on myynnissä Runebergin kodissa, mistä löytyy myös torttumuotteja, Fredrikan reseptikirjoja jne.

Runebergin hauta on Porvoon Näsinmäen hautausmaalla. Hautapaaden takapuolelle on kaiverrettu myös Fredrika Charlotta o.s. Tengströmin nimi. Toivottavasti heidät on kuitenkin haudattu vieretysten, eikä peräkkäin. Mene ja tiedä. Runeberg oli jumaloitu sankari ja Fredrikan arvoa ei vielä silloin tunnustettu.

BUENOS DIAS!

Aurinkorannikolla on pieniä putiikkeja vieri vieressä, mutta markkinat on se paikka, josta voi löytää mitä tahansa lähes etsimättä.
On antiikkimarkkinat lauantaisin, vähän pienemmät markkinat (vaatteita pääosin) rantakadun päässä korttelin matkalla sekä viikottaiset "sekatavarain" markkinat Feria-alueella. Ja jokaiseen paikkaan löytyy tavaraa tarjolle tukuttain. Eikäpä hinnat päätä huimaa. Ihmekös, jos ostopsykoosi valtaa mielen (vaikkei matkalaukkuun mahtuiskaan, hih!)
Koruja eurolla kappale:

Kaulahuiveja....

Kelloja .....

jokaiseen makuun. Ja valtavia riepukasoja, joista monet suomalaisetkin valitsivat naamiaisasuja, ja ihan myös käyttöön. Uusia ja puhtaita, intialaisia, meksikolaisia, puuvillaa, silkkiä, mitä vain.
Minäkin yhden silkkisen hameen kahdella eurolla nappasin. Normaalivartaloinen tekisi löytöjä, kympillä jo viisi mekkoa!!! 

Jotain hyvin hauskaakin oli tyrkyllä. Vai mitä sanotte näistä tekotakapuolista? Spede ennen vanhaan keksi puusta takapuolen, näillä oli tarjolla pehmeämpää sorttia. 

Me ohitimme varapersukset, sillä omissa on ihan riittävästi ja liikaakin.
Mutta se hedelmien ja kasvisten valikoima, sitä oli pakko huoaten ihastella. Ostimme paksoin varsia ja keitimme niistä sitten makoisan kaalisopan. Paksoihan on pinaattikiinankaali ja maukas keitto siitä tulikin kun lisäsimme siihen marketista ostamiamme raakoja lihapullia ja purkin tomaatti-papuja. Nam.
Meikäläinen voisi hyvin elää siellä pelkästään kasvisruualla ja hedelmillä, edullisia ja aina tuoreita.

Kasvaisipa meilläkin kadunvarsipuina mandariinipuita! Yläoksissa kypsiä hedelmiä ja alaoksat kukkivat ja aloittavat toista satoa.

No, tasan ei käy onnen lahjat. Ehkä meillä on täällä jotakin heille eksoottista. Esimerkiksi lumikinokset. Tosin sielläkin vuorilla (esim. Sierra Leone) näkyi lumipeite olevan.

Rantabulevardin takorautaiset penkit houkuttelivat välillä lepuuttamaan jalkoja. Ja fiikus levitti suojaavan oksistonsa auringon suojaksi. Onko meillä fiikukset joskus kukkineet? Minä en muista ainakaan.

Vai onko nämä nuppuja? Vai siemenkotia?

No, hän näkee, joka siellä on pidemmän aikaa. Vaikka minun fiikukseni kasvoikin valtavan isoksi, ei siinä koskaan ollut mitään tälläisiä "knöölejä".

Yhtenä päivänä junailimme itsemme Torremolinokseen, toisena päivänä menimme bussilla Mijasiin. Niistäpä sitten postailen taas lisää. 

Jos miettii, mikä saa eläkeläisväestön sankoin joukoin talvehtimaan etelässä, niin yhtenä syynä on tietysti lämpö.Mutta varmasti osansa on myös sillä, että eläminen siellä on paljon edullisempaa kuin meillä. Jos vähänkään osaa espanjaa, voi kuulema myös asunnon vuokraamisessa onnistua löytämään edullisen majapaikan, jos vuokraa sen suoraan espanjalaiselta omistajalta. 
Pitääköhän aloittaa kielenopiskelut?!? No, ehkä joskus myöhemmin.
Nyt adiós!

Muuten, on todettava, että "oma maa mansikka" siltikin.
Tervetuloa lukijaksi Eko, toivon sinun viihtyvän vaikka kuvani eivät ole sinun otostesi veroisia lähellekään.

HUVILADAT

Hola! Nopeasti kului viikko kahden "Finlandesa huviladan". Menomatka norjalaisen siivin oli raskas, oltiinhan Malagassa vasta hieman ennen kahta aamuyöllä. Mutta ihana ystäväni oli järjestänyt suomalaisen taksityttösen kentälle vastaan ja nopeasti olimme sitten jo hotellin parkissa.

Aamu-uninen rantakatu tuttuine maamerkkeineen tuntui mukavalta, mutta niin minä kuin ystävänikin painuimme pehkuihin muutamaksi tunniksi odottelemaan aamun valkenemista. Olihan lauantai ja antiikkimarkkinapäivä isolla Feria-alueella. Ja todentotta. Kun silmiäni siristelin auringon paistaessa täydeltä terältä sain hämmästellä sitä tavarataivasta, mikä oli levittäytynyt eteemme. 

Koppakuoriaisista ....

koruihin ja ....

käyrätorviin, tai tämähän näyttää kyllä jonkinlaiselta saksofonilta.

Ihmisiä tungeksi markkina-alueen täydeltä ja vähälle jäänyt yöuni ei sallinut täyssilmällisiä joten vain hämmästelin tarjolla olevia. Ostamiset jäivät yhteen posliinipupuun. Ja maitokahviin puiden siimeksessä. Tai lähtihän mukaani pari soittajaa, luusta veistetyt hanuristi ja kitaransoittaja-solisti. Hyvin varovasti olin suunnitellut hankintoja tekeväni, sillä minulla oli kevyt kenttävarustus lentoja ajatellen; vain yksi laukku käsimatkatavarana.

Fuengirolassa on paljon suomalaisia. Varsinkin ikääntynyt väki on löytänyt aurinkoisen Costa del Solin rantamat. Paitsi turisteina siellä on myös vakinaisina asukkaina. On seurakuntatoimintaa, sanomalehteä, kirjakauppaa, ravintoloita, baareja ym. joten eipä suomalainen - kieltä osaamatonkaan - mitään vaille jää. Ja ennen kaikkea lämmin sää, kuin lehmän henkäisy. Varmasti viihtyisin minäkin viikkoa pitempään.

Vaan loppuvat aina mukavatkin päivät. Perjantai tuli nopeammin kuin arvasinkaan ja laukun vetoketjut piti saada kiinni. Lentoasemalle mentiin junalla, hieno yhteys. Tosin erään mummelin - ei onneksi minun - vetolaukku jäi junan ovien väliin ja mummo asemalle. No, turvamies muutaman aseman jälkeen lähetti laukun takaisin mummolle, joka varmasti hätääntyneenä odotteli tavaroitaan. Mitä opimme? Ei pidä tunkea junaan jos ovien sulkemisen hälytyspimputus soi.

Kotona odottava koirulini Simo oli revetä liitoksistaan jo linja-autoasemalla. Riemulla ei ollut rajoja, naama pestiin alle aikayksikön ja Simo vahti minua tarkasti, etten vaan livahtaisi tieheni taas. Yön nukkui liisteröitynä säärivarteeni liikahtamattakaan. Nyt jo tilanne normaali, voin jo liikkua vartioimatta huushollissani.
Matkasta jäi paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Postailen niistä sitten vähitellen. Ja ystävälleni olen todella paljosta kiitollinen, sain tosi kivan viikon lämmössä ja mukavia kokemuksia maailmalta.

Nämä maisemakuvat on otettu parvekkeelta, eri vuorokauden aikoina. Toki kuvasin muualtakin, mutta postailen niitä myöhemmin.

LEHDELLÄ SOITTELIJAT

Joskus ottaa ihan oikeasti päästä nuo lehtitalojen puhelinmyyjät. Ei riitä, että olet heille ihan oikeasti hyvä asiakas. Pitäisi olla vieläkin parempi. Ja annas olla, jos satut vastaamaan netissä johonkin kilpailuun tai kyselyyn, saat varmasti soiton hetken päästä ja sinun oletetaan tilaavan heidän tuotteitaan. Tyrkkymyynti ei uppoa, vaikka kuinka koetan ajatella, että työtään ne lehtitalojen palkkarengit tekevät.

Eilen tyrkytettiin erään lehtitalon yhtä hyvää ja kahta kaunista. Mainittakoon, että minulle tulee heiltä jo ainakin kolme lehteä.
Sanoin, että enpäs pysty nyt päättämään mitään, kun on tässä ihan muuta mielessä. No joo. Iloinen naismyyjä toivotteli hyvää matkaa ja hänestä päästäkseni lupasin, että palataan asiaan sitten joskus kun helmikuu alkaa.

Minulla on tänään yölento. Päätin köllähtää päiväruuan jälkeen  Simon kanssa sängylle ja vähän ottaa unta etukäteen. Kaikki meni   ihan ok, kunnes latauksessa ollut kapulani vimmatusti kilisi ja herätti horrokseen vaipuneen. Oli soittajan onni että en ehtinyt vastaamaan. Katsoin uteliaisuuttani, kuka yritti tavoitella nukkuvaa karhua. Ja hitto. Lehtimyyjä. Samasta lehtitalosta, jonka hyvä asiakas jo olen. Samasta lehtitalosta, jonka myyjän kanssa eilen vasta sovin, ettei nyt viikkoon soitella.

Oli nyt myyjän onni, etten ehtinyt vastata. Luulenpa, että olisin ladannut täyslaidallisen unenpöpperössä. Miten alkeelliset systeemit niillä on, jos olen jokaisen listoilla potentiaalisena lankaan lentäjänä.
Tekis mieli perua olemassa olevat tilaukset samantien. Tosin yksi lehdistä on tullut minulle varmaankin kolmekymmentä vuotta ja on mieluisin.

No, sisu laantuu vähitellen. Illan mittaan tästä on lähdettävä kentälle.
Jos ja kun löydän oikean lähtöportin, nousen norjalaisen siiville ja aamuyöllä olen perillä ystäväni luona lämpöisemmässä. Punnitsin jo laukkuni ja on sallituissa painorajoissa. Niin, että siivet kantaa.

Olisinpa itsekin sallituissa painorajoissa. Eilinen A-talkin laihduttamista pohtinut ohjelma selvitti minulle, että päässä on vika jos ei laihdu. Kroppaa ei saa kutistumaan, ellei mieli laihdu samantien. Lohdullista oli erään ei niinkään ohuen mukana olleen mielipide, että eliniän ennuste ei todellakaan ole pelkästään läskeistä kiinni. No joopa. Mieltäni alan tässä muokkaamaan vähitellen.

Pieni koiruli aavistaa, että joku on lähdössä kun matkalaukku on pakattu. Prinssipuoliso lupaa hoitaa Simoa ihan ykkösasiana ensi viikon. Jopa on valmis luopumaan ja rajoittamaan iltamenoistaan, ettei pikku reppanan tarvitsisi olla yksin kotona. Voipa olla, että minulla on isompi ikävä ja olen enempi läheisriippuvainen.

Mutta ihana on toisaalta lähteäkin. Saa nähdä, mitä tarinoita syntyy viikon aikana. Kamera on mukana ja mieli avoin. Lumitimantteja on varmasti hangilla hohtamassa vielä kun palaan.
Armi Kuuselankin kerrotaan vuonna -52 sanoneen lentokoneen rappusilta: "Jää hyvästi, kotimaani Suomi!"  Pitäneekö paikkaansa?