maanantai 27. syyskuuta 2010

PUPU

Toiseksi vanhin lapsenlapsistamme muutti opiskelupaikkakunnalleen vuosi sitten. Mikä lienee pojalla ollut päähänpisto, että nähtyään eläinkaupassa pienen luppakorvan osti sen oitis itselleen lemmikiksi. Kun kotona on kolme isoa koiraa, pikku pupu on viikonloppuvisiiteillä pidettävä kahden oven takana turvassa, muuten saattaisi joutua koiran popsimaksi.

Sunnuntaina, kun muita lapsenlapsia tuli mummille ja papalle, soitettiin oitis naapuriin, että halutaan nähdä Pupu.

Ja sieltäpä luppakorva saapui. Simo oli tietysti ihan täpinöissään, sillä pihan jänikset on kova sana ja niitä aina ajetaan pois puutarhasta vaikka ikkunaruudun läpi! Mutta Pupu. Ihanan suloinen "pehmolelu"  ihan ilmielävänä.


Pupun annettiin hypellä lattialla, mutta Simo laitettiin varmuuden vuoksi taluttimeen. Koskaan ei tiedä, milloin rottakoiravaisto saisi yliotteen ja hampaat iskeytyisivät pupun niskaan.

Kyllä siinä tappijalalla oli tuijottamista, herkeämättä vahti pupun liikehdintää lattialla.

Pupu ei ollut moksiskaan, vaikka Simo tahtoi ihan lähikontaktiin sen kanssa. Jännää! On vähän toista kuin omat chinchillat, jotka oleilevat pääasiassa omassa häkissään.


Pupulla on ihanan pehmoinen ja kiiltävä turkki. Se kulki sohvan selkänojalla ja omistajansa olkapäällä. Jotakin merkkikieltä lienee ollut sen takajalkojen tömäytys ja omistajan villapaidan pureskelu. Sai aikaan pienen reiän puseroon! Liekö ollut jo saanut vierailusta tarpeekseen, tai pikemminkin Simon tuijotuksesta.

Miksi  Pupu vietiin jo pois? Vinkulelu ei ole mitään elävän pupun rinnalla!

9 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Uusi yritys! Löysin tämän mukavan blogin mutkien kautta. Kivoja juttuja eläinystävistä ja muustakin. Minullakin on lemmikki, yksi vaan mutta sitä rakkaampi: koiraneiti nimeltä Minttu.
    Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Söpö pupunen!
    Näemmä väriltään ruskeasoopeli :)

    Pupu tömisyttää jaloilla maata kun lähistöllä on jokin uhkaava juttu - ehkäpä tuttavuus koiran kanssa vähän jännitti :)

    VastaaPoista
  4. Oikea söpöläinen pupu. Taisi pupua hieman pelottaa Simon kohtaaminen.

    VastaaPoista
  5. Minttuli! Kiva kun löysit blogiini! Olisi kiva nähdä kuva koiraneiti Mintusta. Kauniita syyspäiviä myös sinulle.

    Marika, Pupu on todella suloinen. Se elää viikot poikien opiskelijakämpässä ja viikonlopuksi matkustaa sitten tänne, missä sillä on mahdollisuus myös ulkona hypellä.

    Unelma, minäkin ihastuin Pupuun, niin lutunen se on.

    VastaaPoista
  6. Hei. Täälläkin mummeli koiransa kanssa. minulla pikkuinen klainpiz koira, jonka elämää blogissani seurailen ja kaikeea muutakin elämänmenoamme.
    ihana tuo sinun koirasi ja tuo pupu, valloittava. oikein kivaa syksyä!
    Irma mummeli

    VastaaPoista
  7. Mukavan näköinen otus tuo pupu. Pikkuista Simoa olen jo käynyt aiemminkin ihastelemassa täällä :)

    VastaaPoista
  8. Mummeli, olet sydämellisesti tervetullut tähän koirulimaailmaan. Minun on vähän oltava ylpeä Simo Sallinpoika Hurtasta jo senkin vuoksi, että löysin hänet kotipitäjästäni sisemmästä Suomesta ihan sattumalta sammuttamaan koirakuumettani. Simo on seropi, eli eipä ole toista ihan samanlaista. Sattumankauppaa olen saanut ihanan koiran.

    Anja; kiva nähdä kommenttisi täällä. Toivottavasti piipahdat toiste myöskin.

    VastaaPoista
  9. Anja, olisit voinut kutsua kaimasi tervetulleeksi eläinmaailmaasi;-) Tuo pupu on yllättävän suloinen. Voi Simoa, miten otti luonnon päälle!

    Eikö Disneyn Rumpalikin tömistänyt, jos vaara uhkasi...Kiva, että poika tykkää pupuista. Merin Teemu hellii myös Dinaa kuin vauvaa.

    VastaaPoista