sunnuntai 19. syyskuuta 2010

RIIMEJÄ SATEESSA

 
Satoikohan kesäkuun alussa, en jaksa muistaa, mutta tämän runosen olin riimitellyt 6.6. ihan vaan lätinäksi tuonne kansiooni. Nyt, kun sataa ja sataa, tää vois olla ajankohtainen. Mutta hieman - sanoisin - siirappinen runo jos omalle kohdalle sitä ajattelee. Eipä enää vietettyjen hopeahäiden jälkeen nyt niin lällällää. Mutta samaan taksiin silti ollaan tuppautumassa edelleenkin!


               JOS KÄVELET SATEESSA

     Jos kävelet sateessa vierellä mun, niin uskallan kauemmas   mennä.
     En pelkää, että mä vilustun, enkä pyrstöllenikään lennä!
     Pidä  käsikädessä minut niin, etten sinusta kauaksi kulje,
     en tahtoisi sinua menettää - eikä  toiset mua syliinsä sulje.

     Jos kävelet sateessa vierellä mun, en kastu, vaan ilossa   matkaan.
     Ole tukena, turvana kerallain, niin on helpompi taivalta jatkaa.
     Pidä tiukasti otteessas elämääni, sen kokonaan sinulle annan,
     tuon eteesi kaikkeni, aarteeni, ne sinulle, sinulle kannan.

     Jospa elämän kanssasi jakaa saan, en luopua susta voi koskaan.
     Pidän huolta sinusta päivittäin;  kaksin emme uppoa loskaan.
     Me potkimme roskat tieltämme pois kun kuljemme polkua   kaksin,
     ja ellemme jaksakaan  taivaltaa, voimme ottaa yhteisen taksin!!! 



Laita se runo vaan blogiisi, sanoi prinssipuoliso, ja lähti hakemaan kananlantasäkkiä myyrien torjumiseksi.
Aika arkista sunnuntaista huolimatta. Hihhii.

7 kommenttia:

  1. Tuo arkirakkaus sunnuntaisinkin sitä SUURTA ROMANTIIKKAA!
    Suomi poika niin tosi rakkaudenosoituksessaan,ei joutavia krumeluureja.
    Niin on minunkin ukulini, ei isommin hempeile, mutta tosissaan rakastaa.
    Riimeistäsi niin henki "turvarakkaus".
    Olet sinä Anja ystävä energiapakkaus,sukkaa pukkaat, riimiä rustaat ja kaikenmoista muuta mukavaa.
    Nyt minunkin "Baabelin torni" pihalla valmis. pitäis saada kuvattua blogiin.

    VastaaPoista
  2. Olet sinä vaan aikamoinen runoilija. Oli ihana lukea. Onnea vaan edelleenkin yhteiselle matkallenne, välillä aina paistaa aurinkokin.

    VastaaPoista
  3. Sinikka, Näitä runoja tulee tuolla metsäpoluillakin, jotenkin pidän riimittelystä ja varsinkin oikein vanhoista runoista, kuten siinä ikivanhassa aapisessa: Ol kissan kaulassa kello, ja jalassa saappahat. Ja saappahiss oli varret ja oikeat anturat jne. Niistä tulee aina hyvälle tuulelle. Ja tuo rakkaus, kaipa sitten ilmoittaa jos tulee muutos!
    Laita nyt Baabelin tornistasi postaus, sitä jo odottelen.

    Unelma; Huomenna on viikon poutaisin päivä.
    Silloin ei sateesta riimiä synny. Mutta itärintamalla kaikki hyvin!

    VastaaPoista
  4. Anja, siellä on postaus blogissa, ei muuta kuin tsiikaamaan.ja nimeä jykevälle"lapselle".
    Runoriimittelystä;ukuli kysyi päivänä muuanna että koskas alan riimein riidellä.Riimit minullakin hersyy herkähkösti.

    VastaaPoista
  5. Sinikka; Jess, riennän oitis kurkkaamaan.
    Kyllä sinulla riimit rimmaa, olen lukenut runosi galleriastasi. Muutenkin tekstisi on ilmeikästä ja elävää, jota on ilo lukea.

    VastaaPoista
  6. Onpa kiva runo, tykkäsin kovasti. Arkiset asiat mukavassa muodossa. Ihailen ihmisiä kenellä on tuo taito laittaa sanoja sopivaan järjestykseen:)Itse en sitä taitoa osaa mutta luen kovin mielelläni:)

    VastaaPoista
  7. Irma; kiva jos tykkäsit. Minusta riimittely on hauskaa, mutta aina ei tahdo pysyä kerä kasassa!

    VastaaPoista