keskiviikko 17. elokuuta 2011

KEVYESTI KESKELLÄ VIIKKOA

Mehumaija on pesty ja nostettu takaisin varaston hyllylle. Tänä syksynä ei onneksi ollut kovinkaan paljon mehustettavaa, koska marjapensaita oli uudistettu leikkaamalla. Toisaalta, luumut on kypsymässä ja karhunvatukoitakin kypsyy joka päivä. Ne pitää vielä mahduttaa pakastimeen talven varalle.
Vatukkapensaat ovat tosin niin piikkisiä, että puseron hihasta tarttuu niihin kuin ansaan. Ja tikapuut on hyvä apuväline ylimpien oksien tyhjentämiseen.

Eilen illalla satoi kaatamalla oikein kunnon kuuron. Olin Simon kanssa lenkillä ja molemmat näytimme uitetuilta koirilta kotiin ehdittyämme. Mutta se sade teki ihan hyvää, ainakin sienille. Yön aikana oli taas noussut tatti poikineen ihan saman lahokannon ympärille ja ehdin napata ne ennenkuin madot tekivät niihin hyökkäyksensä.
Niinpä sitten keittiöön virittelin rihmarullasta lankaa ja pujottelin tattiviipaleet kuivumaan. Iltapäivällä löysin vielä pari hyväkuntoista tattia lisää, joten muutama tattikeitto on turvattu.

Jostakin sain päähäni aamutuimaan leikkiä pyromaania. Keräsin liiteristä tuohia ja kuivia pilkkeitä sytykkeiksi ja marssin metsänreunaan kerätylle risukasalle.  Eipä aikaakaan kun iloiset liekit nuolivat märkiä oksia, meni siinä muuten vanha nojatuolimme samantien, kun huomasin sen autokatoksesta. Ei noussut nostalgiaa, vaikka oli ensimmäisiä mööpeleitämme viiden vuosikymmen takaa. Ei luopumisen tuskaa, vaan pelkkää raivokasta polttamalla hävittämistä.  

Vanhat kalastelijat palasivat saariretkeltään eilen. Onneksi eivät tuoneet kaloja tullessaan, kielsin kun soittivat ja kysyivät. Liekö omatunto soimannut prinssipuolisoa riemukkaasta eräretkestä kun toi lahjuksena silkkiäispallero-swarovski-helmet. Kristallit on niin pieniä, mutta silti voipi laulaa: Kristallen den fina när solen får skina jne. Oli siinä mukana myös cd-levyllinen kevyttä musiikkia. 
Vähän tuo näyttää kuin olis karviaisia kaulanauhaan pujoteltu. Hih.


Keväällä joskus ihmettelin kasvia, joka nousi kukkapurkistani. Myöhemmin tunnistin sen risiiniksi, istutin oven pieleen kukkalaatikkoon. Sellaista se on tämä emmental, kun siemenen kylvää, ei enää muista, mitä sieltä voi nousta! 
Voi olla, ettei ehdi siemeniä valmistaa, kun on melko pienikokoinen vielä. Kalebassissakin on ensimmäinen kukka vasta nyt, mutta voi ehtiä valmiiksi satonsa, jos ilmoja riittää.


Eilisen sateen jäljiltä kalliopolun koloihin oli jäänyt pieniä vesilammikoita. Mustikanvarvut joissakin kohdin jo syksyn punaisia, polulle pudonnut keltaisia lehtiä koivuista. Mutta kanervat, ne ovat nyt kauneimmillaan, isoina kukkamattoina. Niistä tulee aina niin hyvälle mielelle. Ja metsä on puhdas, niin paljon muurahaisia kulkee edestakaisin polkuja pitkin. Joskus ne tarttuvat pienen koirulin takajalkaan ja kyllä siinä kinttua ravistellaan, että murkku putoaisi takaisin polulle!


Viikonloppuna jatkan mustien viinimarjojen mehustusta mökin puuhellalla. Pula-ajan tyttönä mieli tekee kerätä kaikki sato talven varalle talteen. Onneksi saan talkoolaisia marjapensaisiin ja viemään osan marjoista mukanaan. Ja rouskuja on varmasti jo noussut, joulun sienisalaattiin niitä on kiva kerätä, keittää ja suolata. 
Syksy on kivaa aikaa, vaikka joskus tämä säilöntä tökkiikin. Tosin onhan meillä paljon helpompaa kuin vanhemmillamme kun ei tarvitse hilloksi keitellä. Kauhulla ajattelen äitini kolmen litran vadelmahillopurkkia, josta ei hillo tahtonut millään loppua säällisessä ajassa. Olis pitänyt lettuja ja pannukakkua olla joka päivä!

18 kommenttia:

  1. Ihanat punaiset helmet! Minä tilasin eilen paljon helmiä, että saan niitä nauhaan pujotella syksyn mittaan :) Teillä on hyvin marjasatoa talven varalle, on meilläkin mansikoita ja viinimarjoja, karviaisia tulossa vielä! Vadelmassa vain kaksi pientä raakiletta, jospa enskesänä vähän enempi tulis jo. Kauniit nuo kukkaset, vähän erikoisempia - risiinistä tulee risiiniöljy mieleen, onkohan se sama kasvi... googletin kalebassia ja sen hedelmä voidaan kuulemma kuivattaa astiaksi, taitaapi olla isokokoiset hedelmät :) Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Herkullisen näköisiä tatteja. Milloin teil on ruoka-aika? Meil kun ei sieniä saa, kun entinen poikaystävä ei tykkää :(

    VastaaPoista
  3. Kauniita tatteja ja terveitäkin. Täällä ovat matoisia, pienetkin. Rouskuja on jo aika paljon, joten sienisalaattia tänään ja joulun aikaan myös.
    Risiini, kiva kun laitoit kuvan. Olen noita nähnyt etelän reissuilla paljonkin. Ja nyt tiedän mikä kasvi on kyseessä.
    Tiällä sattaa, toivottavasti viikonlopun aikaan sitten paistaa.
    Mukavaa mökki-ja marjamatkaa.

    VastaaPoista
  4. Kivat pompulahelmet sait. Luin vähän liian nopeasti tekstin, kun risiinistä tuli riisi ja rupesin ihmettelemään, miten sä sitä riisiä kasvatat Suomenmaassa.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Uudistan edellisen kommenttini, oli hassu ilmaisu herkkutattilöydöksestäni.
    Kerroin että mikäs meitinkin elellessä, hyvä naapuri heittää tuon tuostakin perunapussilla ja takapihalta kuusenalta löytyy soosrvärkki.Edelliskommentissa löydökseni(kusennalta)vaikutti siis että vieras sivumaku tateissani.
    Sadesäätä täällä pitelee ,sehän sienisatoa kasvattaa.Pihaprojekti jäi kesken nurmikon kasvualusta tulee saappaiden mukana jos tuolla pihastolla nyt tallustelee.Keksittävä tupa-askareita.
    Jahas, te vaihdatte taas maisemaa, hyvää mökkeilyä edelleenkin!

    VastaaPoista
  7. Hups heijaa, silmälasit putsattava, niin on tekstivirheitä,SORI!

    VastaaPoista
  8. Anja; jos vain aurinko riittää, ehtivät kalebassit eli ne hedelmät kasvaa.
    En tiedä, saadaanko risiinistä öljyä, ainakin sen siementen sanotaan olevan myrkyllisiä, joten ei niitä parane napostella.
    Eräs ystäväni värkkää pikkuruisista helmistä kaulakoruja, monenlaisia kuvioita. Se on taitolaji ja vaatii kärsivällisyyttä mitä meikäläisellä ei olisikaan. Isoja puuhelmiä pujottelin riippumaan saunamökin alkovin oviaukkoon, ne ovat jotenkin iloisia siinä heiluessaan tuulen ikkunasta puhallellessa.
    Karviaissato meillä oli puoli litraa!!!

    Amalia; kerran päivässä syödään, hih. Kantarelleja nyt ja tattikeittoa sitten myöhemmässä vaiheessa kuivatetuista tateista.
    Tiedän muutaman ihmisen, joille sienisalaatti on kauhistus - ja sienet yleensäkin. Pikkuminiäni oppi sieniä syömään vasta perheemme jäsenenä. Lapsenlapset toki kaikki popsivat sieniruokia.

    Minttuli; kiva on lähteä rouskuja poimimaan, ei sateesta haittaa. Mut ne mustaherukat! Ne on vaan pakko nyt saada pensaista, toivottavasti edes sen verran on poutasäätä viikonloppuna. Muutenhan sateesta ei ole haittaa kun on tiivis katto mökkerössä, hih.

    Allu; joskus ajatus on nopeampi kuin mitä silmä näkee. Tein aamulla ristikkoa ja siinä kysyttiin uisteluun liittyvää verbiä, minä luin luisteluun enkä löytänyt sopivaa sanaa, kunnes hokasin lukeneeni vihjeen väärin!
    Ei nyt sentään ihan riisinviljelyä, vaikka sisemmässä SUomessa sitä jo sademäärien perusteella voisi harkita, hih!

    SinikkaHelena; Sadon korjaamistahan tämä aika on kaikkinensa. Hauska sanavirhe, olisin varmaan lukihäiriöisenä lukenut sen ihan oikein enkä siis ihmetellyt sivumakua soossissasi, hih.
    Jepjep. työleiriä taas viikonloppu. Mutta ihana päästä aamulla suoraan sängystä uimaan...

    VastaaPoista
  9. Ompa kauniit helmet,ja tattejakin olet löytänyt,minullakin alkaa marjat jo olla hehustettu<3

    VastaaPoista
  10. ritva; kevyet nämä helmet on kaulalla kantaa. Marjojen mehustusta on vielä ja pianhan jo puolukat pitää poimia...

    VastaaPoista
  11. Olet sinäkin ahkera ja perinteinen nainen, säilöämistä riittää, ja sienten ja marjojen keräämistä.

    Oikein mukavaa mökkimatkaa sinulle, Prinnssipuolisolle ja Simo Sallinpojalle, ja kiitos tästä postauksesta<3

    VastaaPoista
  12. Hienot helmet.

    Kyllä teidän talvella kelpaa, kun on mistä kesän makua ottaa...☺

    VastaaPoista
  13. Kauniit helmet olet saanut.

    Kivoja kuvia pihalta. Meillä kalebassi on kukkinut jo jonkin aikaa, mutta mitään ruukun tapaista ei ole näkynyt. :(

    Risiini on täälläkin hyvin kasvanut, mutta kukka on vasta nupullaan.

    Tänään kävimme Itiksessä tekemässä vähän hankintoja ja rahaa vaihtamassa.

    VastaaPoista
  14. Aili-mummo; tiedä näistä ahkeruuksista, mutta pula-ajan lapsena sitä oppi sen sananlaskun, että "kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa" ja vaikka itse vähän lorvailisinkin, on tuo marjanpoiminta mennyt prinssipuolisolla ihan överiksi. Mikäs auttaa muuta kuin pussittaa marjoja pakastimeen.
    Kyllä meillä tosin marjoja syödään ihan jokainen päivä, siksikin kai niin terveinä pysyttykin.

    Irmastiina; pitkä on talvi tulossa ja vitamiineja tarvitaan.

    Unelma; ainakin kevyet ovat helmet! Laitoin kalebassille tukea kun nousta hujottaa pitkäksi ja nuppuja on vaikka kuinka. Aurinkoa vaan, niin ehtisi hedelmät valmiiksi.
    Minuakin jo vähän jänskättää sinun valtameren ylityksesi. Mutta kyllä kaikki menee ihan hyvin ja onhan se ainutkertaista. Halit sulle ystäväni.

    VastaaPoista
  15. Hyvä tattisaalis.
    Herkkutatit ovat hyviä.
    Oletpa sinäkin paljon säilöön laittanut kaikenlaista herkkua talveksi.
    Kauniit helmet sait, ja ihanat kukat.
    Mukavaa perjantaita sinulle anja.

    VastaaPoista
  16. sylvi; näitä herkkutatteja, joita lapsenlapsi Carl Johaneiksi kutsuu, aina syksyisin innolla keräilen. Harmi, että ovat olleet mökin maisemissa täynnä matoja jo alusta asti, mutta täällä kotona olen onnistunut löytämään madottomia.
    Mukavaa viikonloppua sinulle sinne Sverigeen.

    VastaaPoista
  17. Minä en tajua, mikä tuo valkoinen kukka on...kalebassi???

    Huh, hirveästi ollut hommaa. Nyt on marjat poimittu kaikki, mutta ensi viikolla kyspyvät luumut...

    Me syötiin tänään niin paljon kantarelleja ettei ikinä. Kuhan kanssa ensin muhennos ja äsken paistoin lout sipulin kera ja söimme ruisleivän kanssa. Tänään kuin ruhtinaat, huomenna kuin kerjäläiset.

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  18. Leena Lumi; tää kalebassi on kurkun sukulainen, tai kuin kurpitsan eli tekee niitä kuivatettavia "hedelmiä", minulla nyt ei ehkä ehdi saada niitä valmiiksi kun huonosti olen hoidellut! Saa nähdä.

    Tulin tänään mökiltä kotiin ja keltaisia luumuja rankkasade ja tuuli oli tiputellut ämpäritolkulla nurmikolle. Vielä niitä jäi oksistoonkin, mutta istuin iltapuhteen putsaamassa luumuista siemenkiven pois ja pakastin piirakkaa varten monta purkillista. Kun muutenkin pakastimet jo paukkuu mustikoista ja mustaherukkamehuista.

    Kantarelleja on meillä myös syöty niin, että jo piti viedä naapurillekin, kun ei enää itselle uponnut. Mustat torvisienet sensijaan vielä tekivät kauppansa ja niitä toin myös kotiin tullessamme. Suolasieniäkin on jo litran purkillinen joulua odottamassa. Ja kädet sienten siivoamisesta ihan mustareunaiset....

    VastaaPoista