maanantai 29. elokuuta 2011

METSÄÄN ON TULLUT JO SYYS



Lohduton yön hämäryys sen sijaan vielä antaa odottaa. Toki yöt on pimeitä ja kosteita. Viime öinen kaatosade soitteli peltikattoon ja rännistä valuva vesi muistutti puron lorinaa valuessaan alla oleviin vesitynnyreihin. Kasteluvettä olisi mutta eipä tartte kastella.


Keltaiset luumut kypsyvät vaudilla ja sitä mukaa kun ovat riittävän maukkaita, irrottautuvat kannastaan ja hyppäävät tuntemattomaan, eli suoraan vihreälle nurmikolle. Siitäpä ovat helpot poimia. Vähän alkaa jo tämä luumushow tympiä; olen pilkkonut muutaman ämpärillisen pakkaseen piirakkatarpeiksi. Olen mehustanut niitä tyrnimarjojen ja karviaisten seassa. Kohta voisin muuttaa nimenikin Mehu Maijaseksi, sillä mehua on höyrytetty mustaherukoista ja saskatoneista ja nyt näistä luumuista. Huushollin kaikki muovipullot on haravoitu ja pesty, sillä en halunnut lasipulloja täyttämään jääkaappia. Saskatoneista tuli muuten aikas miellyttävän makuista mehua! Oli pakko tyhjentää pakastimesta ylimääräiset saskat, että sain mahtumaan sinne luumut ja karhunvatukat.


Viikonloppuna prinssipuolisolla oli laululeiri ja minä sain yökylään lapsenlapsia.  Kaurapuuroa ja mustikoita. Lapset halusivat tietää, montako lajia marjoja kasvaa meidän puutarhassa. Siispä laskemaan. Saatiin toistakymmentä, lisäksi vielä ei-syötävät marjat sekä luumut, päärynät ja omenat. Siispä tämä Mehu Maijanen säilöö ja mehustaa.
Onpahan talvella sitten mistä ottaa. Ja antaa myös.


Niin pula-ajan tyttö sitä on, että kaikki pitää talteen saada. Jopa peltoherkkusienetkin pihanurmikolta. Oikein ovat isoja ja melleviä. Tarkkaan tutkin, ettei sekaannu valkoiseen kärpässieneen. Mutta herkkusieniä ovat. Metsälenkillä on ihan mania kerätä herkkutatit. Muutamia hienoja ja täysin madottomiakin, vaikka suuressa osassa on jo asukkaat sekä varressa että lakissa. Herkkutatit riippuvat rullarihmassa keittiön työpöydän yläpuolella. Näin kuivatettuja minulla on talven varalle kolmisen litraa.


Joulupöytä ilman sienisalaattia ei tulisi kuuloonkaan. Mökillä soudettiin yli järven ja sieltä Simon kanssa metsäillessämme poimin kukkuroilleen ämpärillisen rouskuja ja lähes muovikassillisen kantarelleja. Sienten siivoaminen on hidasta ja kädet ovat sen jälkeen viikon mustaraitaiset. Vaikka kuinka niitä kynsiharjalla jynssää. Sain litran purkin suolattuina odottamaan joulua.
Kantarellit vein serkun perheelle. Mustat torvisienet, jotka ovat mielestämme sienten aatelia, sen sijaan paistelin kotijoukoille.

Puolukoita katsellaan viikon vaihteessa, josko olisivat riittävän kypsiä vesipuolukoiksi. Isoja olivat jo viikko sitten, mutta tarvitsisivat pakkasyön makeutuakseen. Ja sitten myöhemmin on karpaloiden vuoro. Sitten saa jo talvi tulla.

Luin uutisista, miten parin naisen välille oli kehkeytynyt käsikähmä marjanpoimintareviiristä. Toisaalta naurattaa, mutta toisaalta ymmärrän sitä mökinmuijaa, joka piti tiukasti kiinni marjamaistaan. Meidänkin mökkimaisemissa liikkuu iso porukka aasialaisperäisiä poimijoita jotka ajavat talojen pihoihin kyselemään hyviä marjamaita.  Hyvä tietysti, että marjat eivät jää metsään, mutta mitä järkeä on koukkia pitkävartisilla poimureilla sammalet ja muut roskat marjojen mukana (menevät kuulema väriteollisuuden tarpeisiin eivätkä syötäviksi nämä mustikat).  

Ja entäs ne vanhat papparaiset, jotka kiertävät ovelta ovelle jo harvaan asutuissa kylissäkin myymässä leluja ja ovikoristeita! Eivät ne Romaniasta asti ole kasseineen kävelleet. Vai onko niin, että mummot on kaupunkien kadunkulmissa pahvimukien kanssa ja papat kävelevät maaseutua.  Kuka mahtaa kerätä vähäiset kolikot?
No, tämäpä tästä. Haluaisin uskoa, että mummot ja papat saisivat itse pitää "ansionsa".

Olen miettinyt, että meidän sukupolvemme jälkeen marjankeruu on vietnamilaisten työtä, mehustus Marlin ja nuoret ostavat valmiit mehupullot kaupan hyllystä. Mutta niin kauan kuin jalkamme kapsaa poimimme ja säilömme joka syksy hullun lailla kypsyvän sadon viimeistä marjaa myöten. Niin kuin nyt nämä tyrnimarjatkin.


Keltaiset luumut maistuvat makeammilta kuin siniset, joita onneksi ei tänä syksynä paljon tullutkaan. Ja muutamat kriikunat, joita kasvimaan laidassa kypsyy, menevät myös parempiin suihin.



18 kommenttia:

  1. Säilöntäkausi on varmaankin melko työntäyteistä kun marjat ja sienet valmistuvat kaikki melkein yhtä aikaa tai ainakin peräkanaa säilöttäväksi.
    Noh, talvella kun saa herkulella, työn määrää ei ehkä muistakaan:)

    VastaaPoista
  2. Voi mahdoton tuota sadon määrää ja hommaa. Meillä ei noita hedelmäpuita ole, mutta muuta säilöttävää kumminkin ihan riittävästi.
    Noista aasialaisista ja muista marjanpoimijoista oli Savon Sanomissa yksi mielipide, joka pisti miettimään. Eli mitä tämä rohmuaminen tekee puiden pienille taimille. Täyttääköhän se jokamiehen oikeuden jos siinä tohinassa. Kuka korvaa tuhoutuneet puuntaimet...Soisi tätäkin mietittävän. Meidän kulmilla on venäläisiä poimijoita, jotka kyllä ovat hieman tottuneempiä marjastajia..Ja kunnioittavat myös luontoakin jonkun verran.

    Mutta iloisella mielellä me mummot säilötään. Ja hyvin tuliaiset talvella kelpaa nuoremmillekin.

    VastaaPoista
  3. melkein tässä jo ikävöi mennyttä aikaa, kun kellarin hyllyt ja pakastimet syksyisin pullisteli täyteliäisyyttään kaikenmaailman säilykkeistä. Oli jos jonkinlaisia mehuja ja säilykepurkkeja. vielä kauan senjälkeenkin, kun jo oli lapsetkin pesästä lentäneet omaan pesäänsa. ja joille sitten talven mittaan lähti purkkia ja pulloa mielettömät määrät. Nyt säilöminen on enään pientä. En enään edes tuota rakastamaani kurpitasa- sitruuna hilloakaan keitä. Saa jo sanoa, että aika aikaansa kutakin. Kun vanhoista kalentereista luen menneitä syksyjä töineen, melkein se naurattaa, että eipä jaksaisi enään.
    Simolle rapsutukset!

    VastaaPoista
  4. Syksy se on meille mummoille työteliäintä aikaa, marjastuksineen ja säilöämisineen..;) Olemme siihen tottuneet, nyt asettaa omat rajoituksensa oma kuntoja tietysti myös puolison kunto. Aika aikaansa kutankin..;)

    Mutta liiasta säilöämisestä on hyvä kieltäytyä, jos säilykkeille ei ole käyttöä, turha niitä on tehdä liian kanssa. Marjapakasteita olen varannut pojan lapsille jok a vuosi, mutta vähitellen siitäkin voi luopua ja jättää pakastamisen heidän perheelleen...

    Pula-aika on jättänyt meihin mummoihin omat merkkinsä, onneksi en sentään kerää paperinarua, kuten muuan Ruotsiin muuttanut kylämme nainen oli tehnyt. Ja kankaita riitti hänellä myös Suomeen sisarille postitettavaksi vielä kuolemankin jälkeen...;))

    Kivaa viikonjatkoa sinulle, Anja-Regina, ja Simolle myös<3

    VastaaPoista
  5. Minäkin kuvittelin hamsteri olevani, vaan en Anjaseni sinulle piisaa.On sulla sortimenttia,on,on.
    Sienisafareilla minäkin kuljen, eilen poimittiin ukulin kanssa hyytelöpuolukoita, ja hyi hirvistys, hirvikärpäsiä. Sinne mönkivät ötökkäpusakon sisään joten suoraan suihkuun metsältä tullessa.
    Nautitaan suuremmoisesta syksystä!

    VastaaPoista
  6. Kyllä olet ollut ahkera säilööjä...☺

    VastaaPoista
  7. Ahkera säilöjä olet todellakin.
    Minulla kun kellari on tupaten täynnä ja
    3 pakastintakin, niin ne meinannut kehdata kertoa sitä. Mutta sinullahan taitaa olla vielä enemmän.
    Näin ollaansitä sukupolvea.
    Tytöntyttöni kyllä on innostunut säilömisistä ja sienien keruusta ja siitä olen todella iloinen.

    Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  8. Vähän tässä ajatelinkin, että elonkerjuussa olet ollut,kun olen käynyt sivujasi vilkaisemassa,ni melko hiljaista on...
    Hyvä ja tykkään kun laitetaan säilöön mitä tarjolla on! Vaikkakin näistä tekosista en pysty nykyjään kirjoittamaan mitään....no teinhan tässä yks pvä pieneen astiaan, etikkaan, niitä vanhanaikasia kurkkuja jotka alotetaan syömään melkein välittömasti...panen niitä leivälle ja jopas maistukin hyvältä! Milloin lie viimeeksi tehtyt!?....;)

    VastaaPoista
  9. Irma; kyllä tämä mehustaminen työstä käy! Mutta oma tekemä mehu ja oman maan marjat ovat taatusti terveellisiä.

    Minttuli; kyllä siellä mökin teilläkin ajelivat nämä marjankeräysporukat jo kuin kotonaan. Hurjalta tuntui huiskiminen, ei siinä kyllä taimikon pienimpiä sen enempää kuin muutakaan kasvustoa taida jäädä nousemaan.
    Noita keltaisia luumuja tippui sankotolkulla maahan, vielä on vähän puissa. Prinssipuoliso lähti juuri kauppareissullaan viemään parille mummelille luumuja, luumumehua ja tyrnimarjoja. On kiva ilahduttaa ikämummoja, joiden oma liikkuminen ei enää onnistu.
    Jepjep, kyllä aika tavaran kaupitsee, marjapussi tai mehupullo on kiva vieminen heille, jotka eivät asu ihan maalla.

    mummeli; muistan, miten oma äitini säilöi, hillosi ja mehusti. Aina kolmen litran tölkkeihin esim. vadelmahillon. Ja sienet hän keräsi ja ryöppäsi sekä suolasi meille. Kunnon kellarissa oli hyvä säilytellä. Minäkin kellaria haikailin ensin, mutta nyt olen jo niin mukavuudenhaluinen, että pakastimet riittää.
    Simo kiittää rapsutuksista ja lähettää pusulipaisun.

    Aili-mummo; pula-ajan lapsilla taitaa olla aina takaraivossa se tunne, että kaikki tulee kerätä talteen. Aika helppoa säilöminen nykyään on, mitä vähän mehustelen kun ei enää pakkaseen juuri mahdu mitään. Kurkkuja meille ei taida liiemmin tulla säilöttäväksi, hyvä kun ruokapöytään tuoreena.

    Kyllä meilläkin lapset ja lastenlapset ovat tottuneet marjapussukan saamaan mukaansa aina. Ja meillä todella syödään marjoja, siksi varmaan pysytty reippaassa kunnossa. Antioksidantit ja muut "diletantit" ihan omasta takaa!

    Tänään on tullut vettä kuin kaatamalla. Luumuja mehustin toisenkin maijallisen ja puhdistin tyrnimarjoja pakastimeen.

    Hih, minun yksi tätini keräsi myös paperinaruja ja kaikenlaista turhaa tilpehööriä, joita sitten ihmeteltiin hänen huusholliaan purettaessa. Onneksi nyt ei ihan vielä ole iskenyt tätä kummempi villitys, eihän sitä koskaan tiedä...
    Kiitos toivotuksista, samoin sinulle.

    SinikkaHelena; hamsteriksi todella tunnen itseni joskus. Mutta eipä haittaa. Kyllä ne pakastimet kevääksi tyhjenee.
    Puolukoita pitää lähteä loppuviikosta mökille poimiskelemaan. Hirvikärpäsiä olen tavannut sienimetsässä vain yhden, onneksi!

    Irmastiina; mene ja tiedä, olenko niinkään ahkera...

    sylvi; sinulla on kellarikin, minulla vaan pakastimia. En kehtaa edes kertoa, montako on (monta). Kyllä ne lapsetkin vähitellen kai oppivat nämä syksyisen säilömisen niksit. Ainakin niille maistuu myös sienisalaattini marjojen ohella!

    Maikku; jess, elonkerjuussa olen ollut ja nyt kun tulin kotiin, alkoi tuo luumunkeitto niin etten paljon ehtinyt muuta kuin lukaista toisten blogeja. Tuntui pääkin niin tyhjältä, ettei ollut oikein alkuvirttä tiedossa. Mutta ans kattoo, kyllä se tästä.
    Ihania etikkakurkkuja tehtiin myös meillä kotona ennen vanhaan. Minä laiska vaan hölskytän suolan ja tillin kanssa kurkut. Pitääkin muistaa tuo etikka lisätä kurkkunautintoon...

    VastaaPoista
  10. Onpa teilla runsas tarjonta omasta takaa.Kovaa on tuo homma,mutta kylla ne sitten makoisia ovat talvella suuhun pistaa nuo marjat ja hedelmat.
    Mina ostin atnaan tummia luumuja.Keltaiset ovat minunkin mielestani parempia.
    İhania syyskauden touhuja sinulle.

    VastaaPoista
  11. Ompa sinulla siellä kovasti säilöttävää,kyllä niissä on työnsä,mutta maukkaita ovat talvella syödä:)

    VastaaPoista
  12. Sateenkaari; tää puutarhan hoitaminen on enemmän prinssipuolison harrastus, minä ne sitten talveksi säilön, kunhan hän ne ensiksi (enimmäkseen) keräilee. Keltaiset luumut ovat makeampia ja niissä se luumunkivi ei ole niin tiukasti hedelmälihassa kiinni kuin sinisissä. Maukkaita ovat toki molemmat.

    ritva; nyt on kyllä pakastimet - en kehtaa kertoa montako - ihan kantta painaen täynnä, kun tänäiset mehupullot sinne tyrnipussukoiden kanssa mahdutin. Onneksi huomenna saadaan luumuja ja tyrnejäkin yhdelle tutulle iloksi.

    VastaaPoista
  13. kiva kun satoa rittää, kiva tuo koiruus kun katsoo telkkua

    VastaaPoista
  14. Siis meille suli se sininen luumu vahingossa. Se on toki kuvauksellisempi, sillä paljon on kysytty, että msitä noin hieno kuva;-) Mutta ei ole punaluumun voittanutta mehukkuudessa. Se on semmoinen melkein eroottinen luumu. Sen vielä kun istutan...

    Minä ostan aina samalta thaimaalaiselta nuorelta naiselta torilla. Hän nukkuu yössä vain neljä tuntia, lähtee varhain metsään ja varahin torille. En tunne ketään yhtä ahkeraa suomalaista ja jos tuntisin, ei olisi sitten kuitenkaan sitä hymyä. Hän sanoi, että ei valita, sillä kiva kun saa tehdä työtä ja saahan sunnuntaina nukkua. Häneltä noudamme lisää kantatrelleja, sillä omamme eivät riitä. Meille sienihulluille.

    Ei ole joulupöytä mitään ilman sienisalaattia, ei!

    VastaaPoista
  15. aikatherine; satoa on tänä syksynä tullut ihan huimat määrät.

    Leena Lumi; sinistä luumua tuli ihan muutama, keltaista sensijaan tuhottomasti. Punaluumu kuukahti pari vuotta sitten, joten nyt vaan keltaista on sipelletty pakkaseen, keitetty kanelin kanssa hilloksi ja syöty ihan ehtimiseen. Jaettu myös kaikille vanhoille (!) mummeleille ja papparaisille. Ja ystäville ravisteltiin äsken juuri ennen sadetta muovikassillinen. Onneksi tämä show loppuu...

    Meillä on tää mun prinssipuolisoni oikea ahkerus keräämään. En kehtaa sanoa, montako ämpärillistä on metsästä mustikkaa kantanut, mutta yhtään marjaa ei mahdu enää mihinkään. Olen pakottanut ystäviäni ottamaan aina pussukan mustikoita lähtiessään, että saisin vähän tilaa lopuille marjoille. Mökiltä pitää pakastin myös tyhjentää mehuista, tietäis vaan minne. Ahneella on...sanonko mä mitä!

    VastaaPoista
  16. Sina siella ahkeroit hilloamisten kanssa.
    Mina taalla hammastelen maailman ihmeita. En ole paljoa ehtinyt koneella istua.
    Nyt on aamu ja toiset viela nukkuvat, paasin lukemaan blogeja.
    Mukavia syyspaivia vaan sinne Suomeen.

    VastaaPoista
  17. Unelma; hillotessakin ajatukset mukanasi valtamerten takana! Kiva kun kommentoit yli Atlantin!

    VastaaPoista
  18. samanlaista touhua edelleen täällä. kaikenlaista hilloamista ja mehustamista ja rypäleitäkin...ja tyrniä...

    VastaaPoista