keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

JÄLKEEN JUHANNUKSEN



Niinhän se mittumaari meni, jäi muistoiksi vain. Hyvissä ajoin alkoi nuoret valua mökille meidän vanhojen seuraksi. Simolla oli seuraa ja rapsuttajia. Ja meillä hyttysiä. En ikinä muista tällaista itikkakesää. Niitä tunki joka reiästä sisään ja iholle. Mutta kestettiin.
Juhannusaattona koko meidän konkkaronkka, yhteensä 11 ja Simo, kokoonnuttiin yhteiselle  päiväaterialle, jonka miniä oli kattanut ja johon poikamme grillasi maittavat pihvit, kanat ja grillitassut. Ruoka maittoi kaikille, sangria maistui hyvälle ja aurinko lämmitti.

Illalla prinssipuoliso otti haitarinsa ja souteli keskelle järven selkää soittelemaan Suvivalssista Metsäkukkiin. Taisipa muutama kesäinen humppakin kuulua rantaan asti. Oli tosin saarten luona jo niin kaukana kotirannasta veneineen, että vain pieni vaalea piste tuli kuvaan, hih.

Myöhemmin kokoonnuttiin juhannuskokolle, mihin aikaisemmin oli kasattu kaikki pihan reunasta kaadettujen puiden oksat ja risut.
Hienosti syttyi juhannustulet. Makkaranpaistamista varten serkkuni
kokosi pienen nuotion ja Wilhelmit, kabanossit ja muut makkarat paisteltiin tikkujen nenissä.
Perheen "vanhan" tyylinäyte makkaranpaistoon! Pojat toivat mönkkärillä tuolit meille iäkkäämmille mökiltä. Yhden vihreän muovituolin elämänkaari päättyi risahduksen jälkeen juhannuskokossa. Kokon polttamisen perinne on jo vuosikausia ollut samanlainen ja koko paikalla ollut suku keräytynyt juhannusaaton ilta-aurinkoon ihastelemaan järven rantaan juhannustulia.
Ja "neiti Kesäheinä" nautti ilta-auringon säteistä:
Myös lehmiä kiinnosti juhannustulet, uteliaina höristelivät korviaan aitauksessa ja tulivat ihan liki tutustumaan juhannuksen viettäjiin.


Kokkotulien alkaessa hiipua nuoret suuntasivat takaisin niemeen ja me vanhemmat vielä hetkisen viivyttiin yhdessä. Yötön yö oli kaunis, mutta seuraava päivä taas omine askareineen oli tulossa joten nukkumatti kutsui. Mökin aitan vilpoisessa sängyssä uni oli rauhaisaa ja syvää. Muutaman itikan ininä häiritsi kunnes ne lätkäistiin tuonilmaisiin.

Juhannuspäivänä sytyttelin rannalla "lettukeittiön" ja paistoin valtavan kasan ohukaisia, jotka sitten oman tekemäni luumuhillon ja vaniljakastikkeen kanssa tekivät kauppansa parempiin suihin.
Letunpaistosta on tullut myös traditio, jota lapset odottavat juhannuspäivänä. Onneksi oli aurinkoista. Järven vesi on  vielä suhteellisen vilpakkaa, joten ihan suoraan ja siltään ei uinti maistunut. Toki aamulla heti herättyä  painauduin järven syliin.
Simolle nämä aamuiset uinnit ovat mieluisia, poika painuu suoraan laiturille ja vahtii siellä mamman uimiset. Itse ei suurin surminkaan käpäläänsä veteen kasta!

Väki alkoin vähentyä, nuoret nousivat vankkureihinsa ja liittyivät juhannuksen paluuliikenteeseen. Me jäimme vielä, sunnuntaina satoi koko päivän, maanantainakin kuuroja. Tiistaillekin oli luvattu sateista, mutta jätimme aurinkoisen rannan. Ja kotona myös oli kesäistä. Ja huomattavasti vähemmän hyttysiä. 
Aamukasteisella pihalla  levitin äsken  pyykit kuivumaan ja katsastin kukkivia kasvejani. Lupiinit keräsin polttopaikalle ennenkuin siementävät takapihan metsikön reunan. Juhannus- ja suviruusut on täydessä kukoistuksessaan, valamonruusun nuput vielä kiinni.
Ja jättipoimulehden reunuksissa kimaltelevat kastepisarat kuin pitsinauhana:
Kaunista! Ja lämmintä. Kyllä pyykit kuivuu ja aurinko hellii.

Minä tästä aion lähteä katsastamaan läppäriä itselleni. On niin tullut jo netti- ja blogiriippuvuus meikämummeliin. No ei sentään, mutta monet mielenkiintoiset blogit on jäänyt pikaisen lukemisen asteelle ja kommentoimatta - sorry - kun ei ole omaa konetta kainalossa.

Ja vitsit! Minun puhelimeni jäi mökille, joten informaatiokatve on siltäkin osin muutaman päivän. Luulin juppinallen olevan kassini pohjalla, eipä ollut. Ajattelin jättäneeni sen mökin kuistille, mutta onneksi se oli mökissä sisällä. Ystävällinen naapurini kävi tarkistamassa, ettei nokialaiseni likoa sateessa ulkoterassilla. Sieltäpä sitten löytyy, kun mökille palajan. Olen minä aika hössö.
Vaan ikä tekee tepposet. Siispä haitanneeko. Vielä sentään muistan, kuka olen ja missä asun. Se on lohdullista, se.
Aurinkoa, kesäisiä päiviä. Niistä nautitaan.




18 kommenttia:

  1. Niin elettiin taas yksi suvijuhla monien joukossa.
    Rauhallinen aatto meillä, juhannusiltana "rillattiin"pesue ruokkien.
    Lastenlapsia mummeli juoksuttanut monissa elämyksissä ja toivon mulaan nauttineet. Onhan mummelillakin oikein "emoonen" olo kun perhekuntaa ympärillä.
    Sadetta meilläkin ja nurmi karvaa kun keväällä sitä reippaasti lannoitin. Nyt sais leikkuria lenkittää joka toinen päivä.Nautitaan kasvun ihmeestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo "emoonen" olo, mutta niinhän se vaan emoselta tuntuu kun nuoret pyörivät ympärillä. Sadetta on saatu niin, että luonto on vehreä ja vihreä. Eiköhän kohta jo helteetkin tule tähänkin kesään. Nautitaan kesästä.

      Poista
  2. Lehmät on ihanan uteliaita :) Hyvää Jussin jälkeistä elämää ilman mitään nokialaisen häiriöitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on rauhallista kun puhelin mökillä! Soikoon siellä itsekseen.

      Poista
  3. Kasvun ihme täällä meillä saa tänään sadetta iloisina ryöppyinä, välillä poutaa ja hetkessä taas vettä, melkein maailma mustenee siinä Eilen oli suloinen kesäpäivä.
    oikein hyvää arjen alkua mökiltä paluun jälkeen. Simolle halit ja rapsutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin ukkosti tänään, piti oikein juosta pyykit naruilta. Kyllä kotiolo tuntuu taas hyvältä, mutta kaipa sitä viikon lopulla pitää lähteä puhelinta hakemaan. Rapsutukset Himmulle takaisin kera halausten.

      Poista
  4. Olipas mukavan oloinen juhannus teillä;) Meillä oltiin miehen kanssa kaksin ja ihan rauhallista ja mukavaa oli, saunottiin ja savustettiin kalaa ja paistettiin makkaraa. Ne on meidän juhannusperinteitä.
    Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin on juhannusperinteet jo vuodesta toiseen samanlaiset. Nuoret tulevat mielellään niemeen koska eivät koe kaupunkijuhannusta mitenkään mukavaksi. Sopu sijaa antaa ja sauna ja uinti ovat tärkeitä.
      Myös sinulle lämmintä kesää toivottelen.

      Poista
  5. Ihana kunnon juhannus teillä siellä niemessä! Mukavat tunnelmakuvat, lehmiäkin, jotka nykyisin ovat täälläpäin harvinainen näky. Alimmaista kuvaa, unikkoa kun katselen, sehän on kuin juhannuskokko! Upea!
    Näin ne säät vaihtelevat, päivällä Kuopiossa oli aurinkoa ja lämmintä. Nyt puhaltaa hyinen tuuli ja tummat sadepilvet.
    Hyvää kesää, säästä viis kumminkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan perinteisesti vietettiin juhannusta. Nyt vähän väljempääkin kun pojan perheen mökkerö on viereisellä tontilla.
      Unikon kukka oli ainokainen ja taipunut pihanurmelle, joten otin siitä kuvan aamulla.
      Täällä satoi ja ukkostikin, aamupäivällä oli hellettä kun pyykkejä ripustin naruille, sitten alkoi sataa ja viileni. Kylmää luvattiinkin ennusteissa ja piti jo muutenkin palata kotiin juhannuksesta. Mutta kuten sanoit, säästä viis, onhan kuitenkin kesä. Kaipa minun viikonloppuna tarttee lähteä nokialaistani noutamaan, satoi taikka paistoi.

      Poista
  6. Mukavan oloista juhannusta on sielläkin vietetty. Meilläkin nuoret tulivat juhannukseksi vuokraamallemme mökille-kun sitä omaa ei ole:(
    ja kivaahan se on, tulee vähän "hyörinää" ympärille:)Miehesi soittoidea oli hauska, toivottavasti moni pääsi nauttimaan siitä.
    Missäs Simo luurasi, ei näkynyt kuvissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannuksen kohokohta on kokko, kyllä Simokin oli mukana mutta ei osunut nyt postaamiini kuviin kun varoin vähän omaa kuvaani läppäämästä blogiini.
      Haitarin soitto kuuluu myös perinteisiin mökin rannoilla. Nyt vaan vene liukui niin kauas, ettei juuri kuvassa näy.

      Poista
  7. Oikea juhannus oli teillä.....;)

    Suuniteilla oli meilläkin Päijänteelle menoa, vaan ku olen ilonpilaaja niin en sitten halunutkaan. Tokkopa siintä suurempaa haittaa tullut, menihän se joutusasti kotonakin!
    Juhannuspäivänä paistoin lettuja..;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rantalava, juhannus, haitarista valitus... niinhän lauloi Junnu Vainiokin. Ja sitäpä se meidänkin juhannus melkein. Vesi viileähköä, hyttysiä tuhatmäärin, grilliruokaa ja kokko.
      Mutta juhannuspäivään kuuluu aina letunpaisto.
      Toivottavasti sää lämpenee, sadetta on saatu jo kylliksi.
      Mustikkasato näyttää lupaavalta.

      Poista
  8. Nuo sinun mökkikuvasi ja juttusi ovat niin ihania, että hyvälle mielelle tulee niitä lukiessa.
    Meillä oli hiljainen juhannus, kun lapset olivat Thaimaassa. Eilen tulivat kotiin. Uimakaveriksi oli vain Sulo-koiruli, vesi oli 13 astetta.

    En minäkään ole paljoa blogisurffausta ehtinyt, on noita muitakin hommia näin kesällä.
    Simolle terveiset ja rapsutukset.

    VastaaPoista
  9. Minä en saa oikein kuvia mieleisekseni, mutta en ole harkinnut uuden kamerankaan hankkimista. Ajattelinkin tänään, että vieläkö ovat Thaikkulissa pienimmät. Olet rohkea kun ihan uit, minulle riitti kastautuminen pariin kertaan aamuisin.

    Simolta terkut teille molemmille, tuossa poika loikoo vieressäni. Kyllä saisi jo lämmetä taas ilmat, mutta vettä vaan lirittelee. No, kypsyypä marjat ja nouseepa sienet!

    VastaaPoista
  10. Teillä on ollut kunnon juhannuskokko ja juhlat ruokineen, hyvältä näyttää :) Lehmätkin juhannustunnelmissa, hieno kuva!

    VastaaPoista
  11. Lehmäkuva taitaa olla postauksen paras kuva. Kokko oli mahtavan kokoinen ja pikkuminiän päivällispöytä jälleen kerran maittava.

    VastaaPoista