tiistai 22. tammikuuta 2013

KUKA OIKEASTAAN OLEN?

Kävellessämme sunnuntain iltapäivällä Tukholman Vårbergissa tunnelbaanalle, ohitimme edellämme kulkeneen tumman hehkuvaan punaiseen pukeutuneen ihmisen. Hoikka, kookas, hieman jo kumarassa kävelevä.  Helmenvalkoiset pitkät hiukset kihartuivat niskaan kiinnitetylle poninhännälle. Käännyin taakseni nähdäkseni hänen kasvonsa. Korostuneen vaaleat, sopusuhtaiset kasvonpiirteet. Tunnistin hänet television dokumentista. Joulutähden punaista asua täydensi samanvärinen solmio ja valkoinen kauluspaita.

Joskus viikko sitten Yle fem lähetti dokumentin, missä kaksi ruotsalaista miestä  kertoivat elämäntarinaansa. Toinen heistä oli tämä nyt näkemäni mies hehkuvan punaisessa asussaan.
Erikoista näissä miehissä oli se, että molemmat olivat syntyneet miehiksi, mutta käyneet läpi sukupuolenvaihtoleikkauksen eli heistä oli tehty naisia. Naisina he olivat eläneet vuosikymmenet.

Dokumentissa toinen miehistä, Mikael, joka oli muuttunut  Mikaelaksi, katui syvästi. Hän halusi jälleen mieheksi ja sanoi, että päätös leikkauksesta oli hetken mielijohde. Jos lääkäri silloin olisi häneltä kysynyt, onko hän ihan varma siitä, että haluaa muuttua naiseksi, olisi hän taatusti perunut aikeensa. Mutta tehtyä ei saa helposti tekemättömäksi.
Tämä toinen kertoi halunneensa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi ja koki, että saavuttaisi sen paremmin naisena. Hän rakastuikin tansseissa tummaan nuorukaiseen, meni hänen kanssansa naimisiin ja eli avioliitossa vaimona yksitoista vuotta. Vasta silloin hänen miehelleen selvisi, että vaimo oli salannut häneltä syntyneensä mieheksi.

Mies kertoi avioliitostaan, miten rakastuneita he olivat. Vihkikuvastakaan  ei ikinä olisi voinut päätellä, että kuvassa on kaksi mieheksi syntynyttä. Kun perheeseen ei syntynyt lasta, vaimo totesi hänellä olevan synnynnäinen vika, joka estää lasten saamisen. Joka aamu vaimo nousi neljältä ajamaan partansa mieheltään salaa. Mutta he olivat onnellisia niin kauan, kun salaisuus säilyi.

Molemmat dokumentissa kuvatut miehet olivat taas muuttumassa miehiksi jälleen. Tämä punapukuinen jo fyysisestikin riisuttu naiseudesta. Kuitenkaan hän ei ymmärtääkseni oikein tiennyt, kumpaa sukupuolta hän lopultakaan on. Sanoi olevansa kummajainen. Tosiasia on, ettei kumpikaan näistä miehistä pysty korjauksien jälkeenkään elämään fyysisesti täyttä elämää parisuhteessa. Ei miehenä eikä naisena.

Viime torstaina ruotsinkielinen kanava lähetti samasta aiheesta ohjelmaa. Ne kolme naista, jotka tässä dokumentissa esiintyivät, tuntuivat olevan onnellisia elämäänsä naisina. Mutta silti. Jäin kyllä miettimään, mikä saa ihmisen tähän muuttumisleikkiin ryhtymään. 
Mutta jos todella tuntee syntyneensä väärään sukupuoleen ja ehdoin tahdoin haluaa muuttua toiseksi, mikä minä olen sitä päätöstä arvostelemaan. 

Joskus nuorena olin itse kovin poikamainen ja villi kakara. Kiipeilin puissa räkättirastaan pesillä, viihdyin paremmin poikasakissa kuin tyttöjoukossa, harrastin ritsojen tekemistä ja niillä ampumista. Halusin olla kuin pojat. Mutta murrosikä teki minusta naisen ja naisena olen halunnut elää. Mieleeni ei ole koskaan tullut, että olisin onnellisempi jonain toisena. Sen takia mietityttää, miten paljon on valmis uhrautumaan uskoessaan elämänsä muuttuvan paremmaksi.
Ja joutumaan sittenkin ehkä ojasta allikkoon. Onneksi kuitenkin toisenlaisiakin tarinoita on. Lieneekö itse kukin oman onnensa seppä?

Punapukuinen mies maanalaisessa vaikutti kovasti yksinäiseltä. Omissa ajatuksissaan olevalta. Sama yksinäisyys näkyi hänestä jo dokumentissa. Kummajainen, niinkuin hän itse sanoi. Mutta elää omaa elämäänsä, sulautuu ihmismassaan ja erottuu vain värikkäällä pukeutumisellaan. Ehkä ilman dokumentin katsomista minäkin olisin vaan nostanut kulmakarvojani ja ihmetellyt hänen syvän punaista asuaan.



20 kommenttia:

  1. Hieno, ajatusta herättävä kirjoitus. Itse en ole ohjelmaa nähnyt, mutta olen törmännyt aiheeseen useastikin muualla. Onhan se surullista, jos joku on hukassa. Koski se sitten mitä tahansa elämänaluetta, sukupuolta, mennyttä, tulevaa, työtä, rakkautta.. Joillakin palaset eivät vain loksahda paikoilleen, vaikka kuinka etsisi.

    Nää on varmaan näitä suuria asioita, joissa omat arjen pikkuongelmat saa taas perspektiiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin dokumentin ihan sattumalta ja jäin ajattelemaan, miltä todella voi ihmisestä tuntua kun "alistuu" leikattavaksi.
      Sitten kolahti uudelleen kun tämä kyseinen henkilö sattui ihan oikeasti tielleni.

      Poista
  2. Tavallaan.. valtavan surullista. Minulta jäi dokumentti katsomatta,
    kirjoittamasi perusteella ohjelma oli tunteita herättävä ja mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella helpottavaa tuntea olevansa ns. normaali tässä suhteessa. Kyllä jäi ajatteluttamaan tämä ohjelma.

      Poista
  3. Siinä luulsi olevan suuri siäinen risririita kun ratkaisuaan tekee, toki tuollainen, nopea päätös on helpompi mutta tuloskaan ei sitten vastaa toiveita. Ei ole varmaan olemassa helppoa vastausta siihen kellään siihen ryhtyvistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dokumentissa tämä henkilö sanoi, että halu olla onnellinen ja rakastettu olivat hänen motiivinsa. Kuitenkaan kaikki ei sitten mennytkään toiveiden mukaan. Eikä korjausleikkauksista ole toivottua tulosta ihan fyysisestikään saati sitten mielessä.

      Poista
  4. Jäi näkemättä tuo dokumentti. Todella surullista! Kyllä sinulla on todella söpö hauveli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit kommentoimaan, My life. Ajattelemisen aihetta antoi dokumentin katsominen, ihan todella.
      Simo on sellainen söpönen lutupoika!

      Poista
  5. Liikuttava postaus, joka herättää paljon ajatuksia. Olen tallentanut kyseisen dokumentin, joten täytyykin katsoa.

    Ihmisellä täytynee olla sisäinen pakko halutessaan vaihtaa sukupuolta. Kaiken kaikkiaan melko vieras asia, vaikka asiasta on kirjoitettu melko paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä dokkareita tuli kaksin kappalein, jälkimmäinen eli viime torstain oli hieman positiivisempi kuvaus kuin se ensimmäinen.
      Ihmisen sisäisestä pahasta olosta varmasti lähtee halu muuttua toiseksi, mutta onko kyse sittenkään sukupuolesta? Niinkuin sanotaan, että ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, ei myöskään liene mahdottomuus yrittää tehdä olemassa olevasta elämästään mahdollisimman hyvä elettäväksi. En tiedä. Surulliselta vaan tuntuu, kun suuren fyysisen ja henkisen kivun jälkeen on tilanne ennallaan.
      Toisaalta, onhan meillä täälläkin esimerkki naiseksi muuttumisesta monen perheenisänä vietetyn vuoden jälkeen. Toivottavasti kaikki on nyt hänellä hyvin.

      Poista
  6. Näitä asioita ei oikein ymmärrä kun ei ole omakohtaista kokemusta. En ole tuota ohjelmaa nähnyt, mutta vastaavan saksalaisen aikoja sitten. Surulliselta tuntuu, että ihminen tuollaiseen pyöritykseen joutuu, onhan elämä joskus hyvin vaikeaa ilman tuollaista taakkaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkimmäinen dokumentti kertoi kolmesta naisesta, saksalainen, englantilainen ja ranskalainen, jotka kaikki sama kirurgi (basilialainenko?) oli leikannut miehestä naiseksi. Nämä naiset elivät nyt elämäänsä tyytyväisinä. Saksalaisella oli ollut pitkä parisuhde aasialaisen naisen kanssa naisena ollessaan. Elämä on täynnä kummallisuuksia, joita ei oikein pysty käsittämään. Eikä tosin tarvitsekaan. Omassa elämässä on kullakin elämistä ihan riittämiin. Siltä ainakin minusta tuntuu.

      Poista
  7. Valitettavasti minultakin jäi tuo dokumentti katsomatta...
    Uskon että nuo asiat ovat monisyisiä ja vaikeita. Osa ihmisistä syntyy ns. kolmanteen sukupuoleen, eli on naisen ja miehen sukuelimet. Ei ihme, että tilanne hämmentää.

    Vaikka entisaikaan lapsuudessani poikia ja miehiä arvostettiin paljon enemmän kuin naisia, en ole koskaan tuntenut tarvetta olla mies. Maailma on täynnä vahvoja naisia, kuten heikkojakin. Hyvin olen mielestäni naisena pärjännyt eikä sukupuoleni ole minua vaivannut.

    Ihan heikoilla perusteilla ei pidä noihin hoitoihin ja leikkauksiin lähteä, onhan toimenpide radikaali. Jos vielä joudutaan tekemään toinen operaatio, jossa sukupuoli muutetaan entiseksi, maksaa se yhteiskunnalle paljon. Siksi harkintaa pitää näissä asioissa käyttää!<3333

    Ihanaa loppuviikkoa sinulle, Anja!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jokainen muutosleikkausta haluava joutuu painimaan asian kanssa moneen otteeseen. Aika vahvat perustelut mielestäni tarvitaan, että ihminen antaa itseään tällä tavoin silpoa. Kun tehtyä ei helposti saa tekemättömäksi.
      Onneksi nykyaikana tytöt ja pojat ovat perheissä tasa-arvossa eikä naispuolisia alisteta sukupuolen vuoksi. Ja todella paljon on maassamme vahvoja naisia, jotka täyttävät paikkansa monin verroin.
      Samoin sinulle aurinkoa viikonvaihteeseen. Minä lennähdän huomenna ystävättäreni Unelman vieraaksi etelän lämpöön.
      <3333

      Poista
  8. Yleensä kommentini tulee aika helposti ja samantien....vaan nyt on sanottava se yleisin helpoin!

    Ihan hieno kuva Tukholmasta ja kauniita kukkasia olit taaskin kuvannut,tykkään ruusuista....;/

    Vaikeaa on ihmiselo ja varsin vaikeaa kun siinä olisi tehtävä näitä lopullisia päätöksiä joista tuskin tietää onko se juuri minulle oikea vai väärä valinta!???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikku, kuvan näppäsin jostakin matkan varrelta junassa läpi ikkunan, siksi siinä on viiruja. Kun ei oikein aiheeseen sopivia kuvia ollut, laitoin ruusuja.
      Niinpä. Helppoa ei ole elämä koskaan ja mielestäni aina ei muutos tuo helpompaa. Ainakaan mitä tätä dokumenttia katsoin ja kuuntelin. Mutta painavat syythän pitää olla, että näin suurta muutosta haluaa. Ja varsinkin, kun mennyttä takaisin ei saa.
      Mukavaa viikonvaihdetta harjukaupunkiin, kimaltavia hiutaleita leijalemaan läpi auringonsäteiden.

      Poista
  9. Minulta jäivät nuo dokumentit näkemättä myös. Luulisi tuollaisiin muutoksiin ryhtymisten olevan perusteellisesti mietittyjä päätöksiä. Mutta... ihmeellistä on ihmiselo ja joskus kovin kiemuraista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämän kokoinen elämän muutos vaatii pitkällistä ja perusteellista pohdintaa. Ja sittenkin voi tulla virhearvio niinkuin dokumentin kahdelle miehelle.
      Elämä ei ole helppoa, kenellekään meistä.

      Poista
  10. Nykyaika mahdollistaa ehkä vähän liikaakin kaikkea? Ymmärrän kyllä erilaisia ihmissuhteita, mutta jotenkin tätä ajattelen syvänä väkivaltana omaa sukupuolta kohtaan, se vaatii niin paljon. Ehkä jotkut meistä syntyvät enemmän miehiksi kuin naisiksi sukupuolesta huolimatta ja tämä on aika kallis hinta onnesta, mutta siitähän ihminen on valmis aina maksamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, me elämme mahdollisuuksien maailmassa, missä ihminen on valmis jopa tuskallisiin operaatioihin paremman elämän toivossa. Jäin ihmettelemään viimeisen dokumentin saksalaista "naista" joka kuitenkin jakoi elämänsä toisen naisen kanssa. Ääni oli hänellä miehen ääni ja varmasti tietty miehisyys jäi jäljelle leikkauksesta huolimatta.
      Vaikeita asioita ymmärtää, mutta joillekin varmasti ainoa toivo.

      Poista