tiistai 11. kesäkuuta 2013

VIIKKO VAUHTIIN

Tiistai on aina se viikonpäivä, jolloin on selvitty viikonlopusta ja maanantaina kun on poljettu vielä paikallaan niin sitten tiistaina intoa piukassa aloitetaan tekemättömien asioiden reunasta.  Niinpä tänäänkin.

Jo vähintään viikon olen tehnyt lähtöä kaupungille. Olis ollut tarve kirkkokimputtimista. Kun on viikonloppuna yhden perheen kolmet synttärit ja samalla rippiskillingit. Kaikki juhlat nyt on kertalinttuulla edessä. Eikä minulla mitään päälle pantavaa. No joo, mustan muovisäkillisen kävin pylläyttämässä UFF:n laatikkoon vaatehuonetta siivottuani. Ja silti vaatetanko vaappuu notkolla. Siellä roikkuu ne kaikkein rakkaimmat rytkyt, siitäkin huolimatta, että kaikki eivät edes päälle mahdu. Tai mahtuvat, vetskarit eivät vaan mene kiinni vaan jää soikion muotoinen reikä vyötärölle. Miksiköhän.

No, tavoitevaatteita pitää myös olla. Että sitten joskus kun... vaan kun sitä ihmettä ei tapahdu tällä tahdonvoimalla. Onnekseni luin jostakin artikkelin, missä sanottiin, että ikäihmisen on vaarallista laihduttaa. Miksipä sitä sitten riskeeraisinkaan. Jalat vielä kantaa, vaikka polvet välillä kenkkuilevatkin. Onneksi nyt on taas hyvä askeltaa kun vaan muistaa, että portaat mennään porras kerrallaan ja aina vasen jalka edellä. Eikä hypähdellä. No ei. Ettei kai kuvittele minua hypähtelemässä?!? hahhaat...

Viime yönä satoi kuin saavista. Kyllä luonto kiittää. Ja aina sateen jälkeen on lehtokotiloiden paraatimarssi pellolta meidän tontille suoraan tien yli. Nyt yksi ainoa uskalias oli yrittämässä. Pitkä kuiva ja kuuma helle sai ne varmasti niin kuorensa sisään, että kestää, ennenkuin sieltä sarvet ulos saadaan. Mutta Ferromol-pöytä on katettu! Ei kun syömään.

Mitähän kukkia meille jää heinä-elokuuksi?  Joku syysleimu ja syysasterit? Kun luonto täydessä kukassaan jo heti kesäkuun alusta.
No, marjoja sitten kai poimitaan kukkien sijasta. Isoilla raakileilla on viinimarjat, päärynäpuussa on myös reilu sato jos pysyvät kiinni oksissa, kirsikoita tulee hieman, tyrnejä ja karhunvatukoita myös.
Saskatonit on myös täynnä raakileita. Ja ihme ja kumma. Mansikkavadelma, jonka vuosi sitten toin Türistä ja joka teki tasan kaksi marjaa, ripotteli siemeniään siitä viimeisestä marjastaan niin, että puutarhassa on kymmenkunta yli kymmensenttistä tainta kasvamassa emopensaan lisäksi. 

Keväällä istutin sinikuusaman, joku Kamzatka tai sinne päin. Marjat syötäviä päinvastoin kuin yleensä kuusaman. Tänään huomasin ne kaksi sinistä, kypsää marjaa pensaassa. Hyviltä maistuivat, saimme molemmat, prinssipuoliso ja minä, yhden marjan kumpikin.

Kiertelin ruusupensaita tutkailemassa. Vain Valamon ruusu ei vielä kuki, Tornionlaakson ruusua minulla on mökillä, lienee jo avannut ihanat kukkansa siellä.
Suviruusun olen siirtänyt äitini puutarhasta vuosikymmenet sitten, kuljettanut sitä aina muutossa mukanani ja hyvin se vaan pärjää, kohoaa yli kahteen metriin ja kukkii täysillä.


Juhannusruusun villiintynyt, yksinkertainen kukka. Yksinkertainen niinkuin minäkin...


Juhannusruusu, jossa osin myös hennon vaaleanpunaisia kukkia!
Johtuneeko siitä, että pensas on vanha ja sitä keväällä leikkelin.


Simokin haluaisi olla mamman ruusunnuppu! Ja onkin!


Runkoruusua on kenties liikaakin kasteltu...

Seinustalla kiipeää karhunvatukka, johon on tulossa ihan mukavasti marjoja - tai onko ne epähedelmiä vai mitä...

Pihalla on kiva kuljeskella, on niin vehreää ja kesäistä.

Ja välillä voi istahtaa luumupuiden alle nauttimaan luonnosta ja rauhasta.

Ja kuitenkin; koko ajan on mielessä niemen nokka ja järven vilvoittava vesi. Ehkäpä tässä vielä päästään...
Niin, ostin kirkkokimputtimet syntymäpäiviä ja rippikirkkoa varten. Mietin, kehtaako sitä tämän ikäinen laittaa mustavalkoiset pitkikset ja mustan liehuhelmaisen puseron, vai pitäskö arvokkuus ottaa jo huomioon...? Mut kun tykkään, että juhlissa - ainakin kesällä - voi ja saa olla kamppeissa, joissa olo tuntuu helpolta.
Minä olin pohtinut sankareille lahjuksia ihan persoonakohtaisia. Tänään ajelin sitten Pihacenteriin. Ja vau. Siellä oli, mitä etsinkin. Valikoimaa yli hilseen. En ostanut mitään vaan ajelin kotiin pitämään tuumaustaukoa prinssipuolison kanssa siitä, olenko ihan hassuja suunnitellut. Hänen mielestään olin ihan oikeilla jäljillä, joten huomenna siis uudestaan kaupoille. Ja mötikkä Verson luukkuun. Kortitkin löysin muumiteemalla kaikki kolme.
Loppuun pieni vitsinpoikanen. Kaupunkilainen meni maataloon ja kysyi, onko vaikeata olla maanviljelijä. Isäntä vastasi, että helppoa se on. Aikansa siinä vaihtoivat ajatuksiaan, kunnes isäntä totesi: nyt on aika lopettaa lätinät ja lähteä kanoja lypsämään. Tais olla muuten ns puujalkavitsi. Hih.



22 kommenttia:

  1. Joko sulla ristinummiruusu kukkii? Meillä kukkii komeasti.

    Suviruusun istutin vähän outoon paikkaan pari vuotta sitten eli hansan syliin, kun se hansa voi silloin vähän huonosti, mutta sieltä se suviruusu nyt pinkoo.

    R. yhden päivän Vapaaherranan ja koko päivä on oltu menossa: Ei tällaista voi kukaan kestää;)

    Simopa onkin kaunein ruusunnuppu♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristinummelaiseni voi hyvin mutta pitää varmaan välivuoden, viime kesänä teki kolme kukkaa.
      Suviruusu sen sijaan kukkii, vaikka sade sitä vähän rämppäsikin. Mustilassa vasta nuput, samoin tornionlaaksolaisessa.

      Niin ne vapaat ihmiset liihottaa, ja hyvästä syystä, niin kauan kuin jalka nousee...ihanaa.

      Simo on minustakin ruusunnuppunen.

      Poista
  2. Kovasti jo ruusut sinulla kukoistaa, kyllöä nyt on kukat aikaisessa, jospa nämä muutama viileämpi päivä vähän jarrua laittaisi että jäisi vähän syksympääkin jotain.
    Huh, minunkin pitäisi tehdä kauppakierros, jos löytäisi jotain päälle laitettavaa, kun ei oo mitään. Samoin, tanko painuu kohta mutkalle vaatteiden painosta, mutta eihän siellä ole mitään, mitä päälleen laittaisi kun ensikuussa lähden sen nuorimman lapsenlapsen häihin. kamala homma, kun en pidä shoppailusta en sitten yhtään.
    Simolle rapsutus ja sinulle hyvää juhla-aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minustakaan vaatekaupoissa kiertäminen ole mielipuuhaa. Onneksi kuitenkin ensi etsimällä löysin mieleistäni.

      Sade on pieksänyt kukkia, mutta eiköhän aurinko nosta ne vielä pystyyn.
      Kiitos, mummeli!

      Poista
  3. Se on tää ilmastonmuutos, mikä saa vaatteet kutistumaan kaapissa. kauniisti kukkii sun ruusut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ilmastonmuutos tekee kaikenlaisia tepposia! Aina vaan tarvitaan enemmän ja enemmän kangasta vaatteisiin...
      Kiitos Amalia, nyt on ruusujen aikaa.

      Poista
  4. Ai että helpotti, kun luin että ikäihmisten on vaarallista laihduttaa:)) tuon kerron kyllä herra tohtorille joka aina moittii lihavaksi:)

    Siulla jo ruusut kukkii, ja komiasti kukkivatkin.
    Ihana lekotteluun kutsuva penkki luumupuiden alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ilahduin siitä, ettei ole terveellistä laihduttaa.

      Ruusut kukkivat ja tuoksuvat. Sade niitä vähän kohtelee kaltoin.
      Usein istahdamme penkille, Simo hyppää viereen, ja sitten syötellään itseämme itikoilla...

      Poista
  5. Ihania ovat kukkasi, ja kyllä se mietityttää tosiaan, mitä sitten syssymmällä on, kun nyt jo kaikki rehottaa. On tämä mielenkiintoinen kesän alku, vaan kyllähän siinä oli ensin odottamista, niin että antaa nyt mennä vaan ja nautiskellaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein Hilja Helena, nyt on aika nauttia kesästä ja unohtaa pienet huolenaiheet.
      Kyllä kai elokuussakin vielä jokunen kukka puhkeaa.

      Poista
  6. Hyvä että juhlia on tiedossa, kesäjuhlat ovat tosi kivoja, saa olla ulkona!

    Ruusupensaat ovat kauniita ja helppohoitoisia;)
    Kiitos mukavasta postauksesta, ja kaunista viikonjatkoa teille kaikille♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunnuntain synttärit on sen perheen isännän, emännän ja pojan ja lisäksi pojalla rippijuhla. Siksi meikäkin tälläytyy uusiin vermeisiin kun sukua on koolla melkoinen joukko.

      Sinulle myös viikonloppuja, varo sitä karhua, kun se kuljeskelee maisemissanne. <33333

      Poista
  7. Puujalkavitsit ovat niitä jolle voi totisesti nauraa, mutta ne jotka eivät naura niin taisit vain tarjota helmiä siolle...hih-hih...:D

    Musta-valkonen on just ikäihmisen hienostunutta juhlataminetta, tai sitten pelkkä musta....tai sitten paljas valkoinen ja näitä voi sitten korosta hepenen verran sillä omalla lempivärillä....sillä lisäasustteilla kiva diivailla....;)

    Ei sitten muuta kuin rillutelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tää on valmistaunut rillutuksiin ihan erityisesti. Jopa niin, että vetää upouudet vermeet niskaan. Itse olen ihan tyytyväinen ostamiini kuteisiin, vaan voipihan sitä tulla sitten syrjäkareista arvostelua, kun ei ole niin mummomaista pukeutumista. Mut unohdan oman ikäni ja muistan ennemminkin serkkuni puolivuosisataista juhlapäivää, hih.

      Puujalkavitseistä puujalkaralleihin: Vihtori yhdellä koivella loikki kun puujalka katkesi polvesta poikki...
      eikös se ollut se Viipurin Vihtori asialla. Varon kyllä loikkimista kun nyt on polveni hiukan paremmassa jamassa.
      D :-)

      Poista
  8. Kauniita ruusukuiva :) Tänä vuonna ruusut näyttäisivätkin kukkivan tosi runsaasti ;) Kiitos naurusta :D Mullekin tuli mieleen yksi kanavitsi tuosta sun vitsistäsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrohan kanavitsi? Ruusujen keskellä tänä kesänä elellään...

      Poista
  9. Ihastuttavia kuvia. Sama asia on ollut mielessäni että mitä meille enää juhannukseksi ja loppukesäksi jää kuin kaikki tuntuu kukkivan jo ennen aikoijaan. Pitkä kiva kesä? Kaikista ihanin oli silti Simo, lutunen koirapoika:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä sitten laulellaan, että "ohdakkeist astella on Urpo-pojan tie..." jos enää voikukkia ja ohdakkeita on luonnossa ja syysasterit kukkii puutarhassa.
      Simo on tosi lutupoika, mammasta niin läheisriippuvainen.

      Poista
  10. Hyvää viikonloppua ja mukavia juhlia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatt! Samoin teille mukavaa viikonloppua! Toivottavasti välillä pilkahtaa aurinkokin taas.

      Poista
  11. Mukavaa oli taas lukea kesäisiä kuulumisianne! Toivotan hyvää juhlaviikonloppua ja auringonpaistetta tämän monipäiväiseksi ennustetun sadekauden keskelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa. Tultiin eilen tänne "syksyiseen säähän" niemen nokkaa. Oli aivan kuin syyskuussa, koleaa, vesisadetta, puuskaista tuulta. Mutta nyt aamulla kävin uimassa, vaikka aallokkoa, ja odotellaan josko pilvet karkaisivat kauemmaksi. Huomiseksi onneksi on luvattu aurinkoisempaa.

      Poista