lauantai 29. maaliskuuta 2014

AIKAAN LUMIKELLOJEN

No, se lauluhan on aikaan sinikellojen... vaan haittaakse?  Pihalla kukkii vain lumikellojen lauma. Vuokot eivät vielä ole päässeet talven alta vaikka aurinko on paistanut jo päivätolkulla ja metsä on lumeton. Kekomuurahaisetkin ovat nousseet tarkastelemaan uutta kevättä ja korjaamaan kekonsa katto-osaa. Tosin vielä suht kankeasti askeltavat mutta elossa ovat kuitenkin. Paitsi yhdessä isossa muurahaiskeossa, mistä koko revohka on kai lähtenyt lipettiin kun ei elonmerkkejä näy. Mutta leskenlehden jo näin.


Viikonpäivät menee tässä meikämummilta sekaisin. Eilen oltiin ystävän synttärikahveilla, viime viikonvaihteessa harmonikkaristeilyllä ja sitä ennen piipahdettiin päiväseltään Tallinnassa. Nyt reissujen osalta rauha maassa pääsiäiseen asti ainakin.

Pihallakin alkaa olla jo niin kuivaa, että pian päästään haravoimaan.Tänään on tarkoitus kaataa pari pihapuuta (hitsi kun on polttopuuta pinotolkulla entisestäänkin) varjostamasta ja kenoltaan rakennusta päin. 

Aamulla pistäydyin avannossa, yö oli kasvattanut jääpeitteen eilen avoinna olevaan vedenpintaan. Mutta kevät on. Eilen aamulla peipponen lauloi makuuhuoneen ikkunan edessä olevan koivun oksalla kesän olevan puolen kuun päässä! Viherpeipotkin ovat maisemissa, konsertit kuuluvat pihametsiköstä ja mustarastaita on parvi lintulaudan alla siemenkasassa.
Nää lintuset on mun lintukaapistani, tuon sinisen papukaijan punaisine töyhtöineen löysin Lontoosta muutama vuosi sitten.
Joskus pitänee postata linnuista...jos aiheista tulee pulaa.

Niin, tänään on lauantai, vaikka elin jo sunnuntaissa. Tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä, sanotaan. Ei tässä nyt kauaskantavia päätöksiä, kunhan päätin leipoa tänään pullaa ja marjapiirakkaa. On päässeet kahvileivät loppumaan jo pakastimesta. Ja jos oikein intoa on piukassa vielä taikinoinnin jälkeen, voin päräyttää vanhanajan kermakakun, kun kermapurkki on jäänyt nököttelemään jääkaapin ylähyllylle kuin sitä odottamaan.

Yhden urakan saimme päätökseen, viimeinenkin risukasasto on nyt tuhkana pihametsässä, tien varteen jäi vielä keko kuivia risuja, mutta taitaa tuulla nyt, joten odotellaan tyyntä päivää sen tuhoamiseksi tulella.

Miten ihana kevätaurinko onkaan, mutta kaikki talven pölykerrokset se paljastaa hyllyistä. Aina väliin iskee ajatus, että kaikesta turhasta "roinasta" pitäisi päästä irti ja pyyhkeillä pölyjä paljailta pinnoilta. Ja koskahan se aika koittaisi tällaiselle himohamstraajalle?!?

Jaapa jaa. Muutamalle kukkaselle vaihdoin uudet mullat. Ja hurahdin siementen ostoon viime Tallinnan reissulla. Krassia, paksoaa, kurkkuja, siilikurkkuja, ym.ym. Multaan pääsyä odottelevat. No, ensimmäisen tilauksen jo jätin puutarhamyymälään, en muistanut siinä vaiheessa, että Türin kukkamarkkinoilta tulee osteltua taimia... minä hattarapää.

Joskus tuntuu koko elämä rämpimiseltä. Askel kerrallaan. Kai se on tää kevät ja tää ikä. Kun ei jaksa oikein orientoitua arkipäiviin eikä oikein mihinkään. Mieli on jo mökkirannassa ja odottelee jääpeitteen sulamista. Keväinen jäiden soitto on muuten aivan upea kokemus, kuin kristallipalat kilisevät jääpuikot tuulen puhaltaessa avoimiksi sulaneisiin rantavesiin.

Tämä ei ole suinkaan koru, vaan läjä lasinsirpaleita, jotka keräsin perjantain Simon lenkiltä kallioille. Meidän kalliolla on aikanaan ollut mittaustorni, joka on ollut nuorison kokoontumispaikkana. Siellä on sitten huviteltu särkemällä pullot niiden tyhjentämisen jälkeen iskemällä pirstaleiksi kallioon. Eläköön purkkikalja, purkit on niin helppo kerätä nuorten jäljiltä. Ja näkyy muutamat mummelit ja papparaiset kiertävän  keräämässä panttitölkit tien vierustoilta. Heille hattua nostan.

Lopuksi; tuon alkutekstin kirjoitin aamulla kun inspiraatio iski.
Suunnitelmien toteuttamisesta sen verran, että pihapuut kaadettiin, uhkarohkeudella, mutta apuna olivat poika ja pojanpoika. Ei me kahdestaan olis saatu niitä kattojen ohi pötkähtämään, sen verran isoja ja kallellaan  olivat.
Ja leipomukset on hyvässä mallissa, pullapitkot pötköttelevät jäähtymässä, samoin korvapuustit. Myslisämpylöitä paistoin pari pellillistä myös ja nyt on uunissa vanhan hyvän ajan kermakakku.
Marjapiirakka on niin nopsa laittaa sitten viimeiseksi, puolukoista sen teen, sillä vesipuolukat on todella makoisia kun niiden päälle lorottaa vähän juoksevaa hunajaa.

Simo lötköttää tuossa jalan päällä ja on valppaana, sillä jos liikahdan paikaltani, koiruli heti reagoi. Ihana luppakorva lutukkainen. Keskiviikkoaamuna on Simon hammashoito, puhdistetaan pikkukoirulin purukalusto taas, eli vuosihuolto.
Ja nyt tää lähtee sekoittelemaan puolukkapiirakan pohjataikinan.
Ihanata lauantain iltaa ja huomista sunnuntaita toivottelen.



17 kommenttia:

  1. Oletpa sinä ahkera! Haravoitu ollaa mekin tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä tässä ahkeruudesta, aika kuluu nopsemmin kun käpsehtii...

      Poista
  2. Monenlaista puuhaa olette saaneet aikaiseksi kevätauringossa.

    Tuota jäiden soittoa kuunneltiin ja katseltiin Toivakan Huikon tienoilla keskiviikkona, olipa komeaa ja komeassa paikassa.
    Peippojen laiúlua saatiin kuulla Vantaalla ja mustarastas piti komean konsertin läheisesen koivun latvassa. Kuulemma tyttären naapurin rouva laulaa duettoja mustarastaan kanssa, eli lintu vastaa kun sille lauletaan:))) Keväistä oli, mutta vuokkoja ei osunut silmiini.
    Oikein hyvää kevättä teille ja Simolle rapsutuksin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivakan Huikon Helmen tienoilla on upeat rannat, kiva jos rannat alkavat vapautua jäistä. Peipot ovat tulleet jo tänne etelämpään ja räkättirastaatkin kuuluivat aamulenkillä. Jotkut ovat Laulavan lintukirjan avulla saaneet lintuja tulemaan ihan lähelle, mutta minä kuuntelen kirjaa vaan sisällä.
      Mukavaa kevätsunnuntaita!

      Poista
  3. Onpas teillä ollut "toimeliasta". Minäkin olen jo takapihan haravoinut.
    Siskoni juuri valitti lasinsiruista iisalmen teillä, kun oli ollut koiraa ulkoiluttamassa. Oli paikoin niitä ollut.
    Tosi ikävää jälkeä tekevät, jos koira astuu päälle.
    Aurinkoisia päiviä!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on eilisestä puusavotasta vielä risuja nurmikolla, ovat niin tuoreita vielä poltettaviksi, että pitänee hieman polttopaikalla niitä kuivatella.
      Lasinsirujen kerääminen on joka keväinen juttu, aina niitä vaan nousee sammalikosta. Monet ulkoiluttavat koiriaan meidän kalliolla motarin takana, joten pelkään koirien saavan sirpaleita tassuihinsa. Ja tietysti Simonkin puolesta kannan huolta, poika kun raapii sammalia mielellään.
      Samoin sinulle aurinkopäiviä!

      Poista
  4. Lasinsiruista tuli taidekuva.Kaunis.. Olet viisas kun keräsit ne pois kalliolta joku muukin olisi voinut satuttaa käpälänsä.täytyykin ottaa muovipussi mukaan kun lähden kallioilleni siellä on aina ollut lasia, nuoretjuo ja särkee pulloja ja jättävätmyös peltitölkkejään.LUONTO antaa kukkia ja kaikkea kaunista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää lasinsirut on olleet kallion päällä todella kauan, meillä on ollut tämä tontti jo yli 20 v ja sitä ennen oli mittaustorni joskus 60-luvulla, joten siinä vaiheessa pullojen kallioon iskijät olivat liikkeellä.
      Minulla yleensä aina muovipussi mukana, nyt keräsin paperinenäliinaan.
      Jos pystyisin, hiertäisin pullonsärkijöiden neniä tähän lasimurskaan....oikeesti.

      Poista
  5. Mukava on kun aurinko paistaa yhä kirkkaammin, mutta on se kyllä armoton tänne sisälle paistaessaan, kevätsiivoukset olisi edessä vissiin kun vain saisi aloitettua joskus. Kamalaa nuo lasinsirut luonnossa, eikä tarvi olla kuin yksi, jos se tassun alle osuu... Ihana lintukokoelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit kun meni kommenttivastaus tuonne alas taas kerran! Haittaakse?

      Poista
  6. Voi että, oletpa ollut ahkera:))
    Nuo ruskeat lasinpalat ovat kuin meripihkaa (väriltään)...
    Työtä ja touhua riittää; hyvää jatkoa sinulle & pojillesi. ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas viskasi Anjalle tarkoittamani vastauksen tuonne alahelmaan. Hyh.
      Kiitos Aili, joskus on ahkeruuspäiviä ja eilen se oli leipomista. Tänään poltettiin eilisen puunkaadon risut pihan laidassa.
      Sinulle mukavaa sunnuntain iltaa!

      Poista
  7. Nää linnut on osa kokoelmastani, olen kaikenlisäksi lintuhullu! Erityisesti ns. kanarasiat ovat mieluisia, mutta pienet tirpatkin löytävän lasihyllylle.
    Annetaan auringon paistaa, ei haittaa vaikka pölyt ja villakoirat rynnistävät silmille...

    VastaaPoista
  8. Paljon ihanaa asiaa ja vakavaa.. tuo pullojenrikkomiskulttuuri on niin uskomattoman törkeää... mien sen saisi loppumaan.. Videovalvonnalla ja kovilla rangaistuksilla? Ehkei sentäään, mutta kauheaa se on, kun tuollainen siru jalkapohjaan nirskahtaa, olipa kyseessä sitten ihminen tai eläin...

    Mutta muuten: kevät on tullut, ihanaa! toivottelen aurinkoisia päiviä huhtikuun alkuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta. Toistaiseksi on säästytty sirpaleilta tassujen pohjissa.
      Mutta on ihanaa, kun on kevättä ilmassa, peipot ja rastaat pitävät tiaisten kanssa jo konserttiaan pihapuissa. Sinivuokotkin bongasin eilen.

      Poista
  9. Onneksi tosiaan on siirrytty suurelta osin pulloista tölkkeihin, koska ne on helpompi kerätä luonnosta kuin lasinsirpaleet!

    VastaaPoista
  10. Jep, jotenkin lie valistuskin perille mennyt kun löytyy ehjiä kaljapulloja polun varrelta, onneksi on jätetty rikkomatta! Ja tölkit on helppo kerätä.

    VastaaPoista