SYKSYNLAPSEN SYYSAJATUKSIA

Lokakuu, metsässä syksyn tuoksu. Olin sunnuntaina suolla poimimassa karpaloita ja vau miten hyvälle siellä syksy tuoksuikaan. Ja pari litraa karpaloita pussukassa oli, kun Simo ja prinssipuoliso huolestuneina kyykkimiseni kestosta tulivat huutelemaan suon reunalle. 
Oli siellä toinenkin poimija, melkein rintarinnan raavittiin sammalikkoa sanaakaan sanomatta toisillemme. Karhunsammaleiden sisässä olivat mehevimmät pulleroiset.

Pari viikkoa sitten heti reissusta palattuani kiidettiin niemen nokkaan, missä mökki laitettiin talvea odottamaan. Käännettiin veneet, kumottiin kukkaruukut, laskettiin alas tiskipöydän yllä oleva kesäkatto. Järven vesi jo viiltävän kylmää ja kirkasta. Mutta aurinko paistoi ja sitä maisemaa sitten tankkasin talven varalle.
Tosin maisema muuttuu talven aikana, jos isot puut tontilta raivataan pois. Saa nähdä, huoliiko joku ne sieltä.

Taisin jo kertoakin, että Simo koiruli antoi kyytiä mökin nurkalle ilmestyneelle ketulle tai supille. Kuului hurja rähäkkä pilkkopimeässä, onneksi Simo kuitenkin palasi pihaan ja päästiin saunaan.

Simon anaalirauhaset olivat täyttyneet ja käytin ennen reissuani poikaa lääkärissä. Kaiken piti olla kunnossa, mutta kun palasin reissusta, koiran hännänjuuri oli tulehtunut samoin kuin koko takapuoli. Uusi reissu lääkärille ja nyt Simo on syönyt antibiottikuuria kera kipulääkityksen. Samalla lääkärikäynnillä Simo sai loishäädön kun kerroin tappelusta ja pelkäsin pojan saaneet siitä naarmut korvanlehteensä ja kenties kapin. Tosi helppo toimenpide, pieni tuubi liuosta niskaan karvojen alle ja tehoste kolmen viikon kuluttua. Nyt poika voi tosi hyvin, ruoka maistuu, antibioottikapselit hienonnan ruokaan ja lisäksi annan maitohappopulveria joukkoon. Ei koira enää kipuile eikä ärhentele. 
Eli kaikki hyvin. Ja läheisyys lämmittää; lapsenlapsen loikoessa sohvalla Simo valitsi hyvin paikkansa löhöilyyn.

Nyt viikonloppuna tekis mieli taas hurauttaa niemeen, tosin ei siellä ainakaan hikoilla voine, luvassa on vain pari astetta päiväsaikaan.
Voi olla, että mukavuus voittaa, täällä  olis tyrkyllä myös antiikki- ja keräilymessut viikonloppuna. En ole mitään hankkimassa, mutta ainahan on kiva käydä hipelöimässä kauniita esineitä.

Jotenkin on aika mennyt niin, että pikaisesti olen lukaissut blogeja ilman kommentointia. Vähän on seurakuntavaalitkin teettäneet työtä, sillä prinssipuoliso on edelleen ehdolla. Hän on myös koko vanhusviikon kiertänyt laulattamassa ikäihmisiä palvelutaloissa ja vanhainkodeissa entiseen tapaan. 

Pihan kukkaset ovat laskeutuneet jo syksyyn. Väriä pihalle tuo komeat kanervat. Bataatin mukulat kaivoin talvisäilöön, mutta krysanteemit ja laventelit taidan jättää edelleen ulos talveksi.
Uusi kesä ja uuden kukkaset sitten taas.
Nyt nautitaan syksystä, sen väriruskasta ja tuoksuista.