JOULU, JOULU TULLUT ON....

Joulu tulee joka vuosi, väistämättä. Maa on musta ja vettä tihkuttaa, eilen illalla jopa myrskysi. Lumesta ei lupaustakaan, miten mahtaa joulupukki löytää huopatossujensa sijalle kumisaappaat? Ja miten vetää Petteri Punakuono rekeä sulaa maanpintaa pitkin. No, höpö höpö ja hevonhumppaa, näin sanoisi Irma Rönkkökin sinisessä Marimekossaan.

Oltiin kaksi viikkoa Saimaan rannalla kylpylässä. Kylpemiset jäivät mökkerön saunan kylpyihin, kovasti kaipasin Vuokatin entisiä viikkoja. Huoneisto oli  pienehkö, varustus vaatimaton ja siitäkin vielä osa puuttui, tavaroita lypsettiin koko loman ajan aina kun huomattiin, mitä huushollista puuttui (siis listojen mukaan piti olla). Nämä yhteiskäytöt ovat näköjään mitä kenenkin jäljiltä sattuu. Vakavasti pohdimme viikkojemme laittamista kokonaan myyntiin, eihän niistä omiaan koskaan takaisin saa. No, jos olisimme lyöneet viitisen tonnia pöytään, olisimme saaneet hienomman lukaalin. Raja tuli kuitenkin vastaan, vaikka aktiivinen myyjä sitten nyrpistelikin. Haittaakse?

Eka viikko oltiin kolmestaan, minä, Simo ja ystävättäreni Kaija. Toiseksi viikoksi saimme sitten prinssipuolisotkin tallustelemaan rantapolkuja. Ja piipahdettiin Imatralla juurikin sellaisena päivänä, jolloin taivaalta tipahteli räntärättejä ja koskessakaan ei ollut vettä, ei tietenkään ne nyt vartavasten meille sitä juoksuttaneet, hih.
Eipä näistä viikoista juurikaan kerrottavaa, sukkia neuloin seitsemän paria. On nyt mistä pukinkonttiin vielä jakaa.

Onhan Saimaan ranta lomaseutua, siellä nääs on lintukodoissakin ihan ikiomat parvekkeet! Ja paljon pahkoja koivuissa ja männyissä. Puusto on vanhaa kartanon puistikkoa ja todella mahtavia.

Tässä näytteeksi pahkapuita  rannasta.

Maljakkoon keräsimme luonnosta mustikan- ja puolukanvarpuja, mustikan saimme jo kukkimaan. Suon reunasta nyppäsimme muutaman ruskeaksi karahtaneen suopursun oksan, nekin virkosivat vihreiksi maljakossa ja nuput alkoivat pukata kesää.
Katajan oksien lomaan löysimme punaisia terttuseljan (?) marjoja, nekin säilyivät maljakossa koko loman ajan.

Ainoa meistä taisi kuitenkin olla Simo, joka osasi ottaa todella rennosti pitkien päivittäisten kävelylenkkien jälkeen.

Nyt on maanantai, kotona ollaan taas. Jouluhössäkät jää meiltä kokonaan, toisenlainen joulu odottaa meitä jo huomisaamusta varhain. Käväisin postissa nyt aamulla, olisin noutanut sisarentyttären lähettämän joulupaketin, mutta kas, ei ne sitä sieltä löytäneetkään. Kiirettä tuntui heillä olevan. Lupasivat soittaa heti kun paketti löytyy. Että sellainen aamu. Matkalaukku ammottaa vielä tyhjillään, toki vaatekasa odottaa pakkaamista tuossa sängyllä jo. Mitäpä tässä muuta, kuin OIKEIN LEVOLLISTA JA SULOISTA JOULUN AIKAA kaikille blogiystäville. Ja päiville (Elämän helmistä) erityiskiitos kivasta joulukortista. Palataan blogin palstoille vuoden vaihduttua viimeistään.

Heips siihen asti!