TÄÄLLÄ TAAS

Tämä on aito hengissäoloilmoitus. On jotenkin aika mennyt kuin siivillä ja huomasin, että blogini on seissyt hiljaa kuin huopatossu jo reilut puolitoista kuukautta. No en, en todellakaan ole unohtanut blogiystäviäni, pikaisesti olen kahlannut blogejanne läpi, joskus läpännyt kommentin ja useimmiten siirtynyt pikapikaa vaan seuraavaan. Anteeksi.

Syksy on niin työntäyteistä aikaa eläkeläisen elämässä, ettei sitä millään uskoisi. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan ole tullut aikaansaaduksi. Satoa on korjattu, enää lehtikaalia ja persiljaa on kasvimaalla. Kukkamaalla on perennoita siirrelty uusiin asemiin ja prinssipuoliso on kääntänyt täällä kotonakin uutta kasvi- ja kukkamaata. Olen perannut villiintyneet mintun valkoiset juuret jokaikisen pois maasta ennen sen kyntämistä. Samoin villiintyneen syysasterin olen kitkenyt ja rajannut pienempään kasvutilaan.  Kasvihuone on tyhjennetty talvehtimaan. Magnolia ja keltainen ruusu sekä helmipensas havutettu talven tulla. Haaveilin keltamarjapihlajasta ja helmipihlajasta, joka tekee valkoisia marjoja. Kevääksi on taimet niistä luvassa. Pakko jaksaa odottaa. Tuurenpihlaja ja Titan, jonka toin Türistä, ovat hengissä ja voivat hyvin.  Myös terassilla kesänsä viettäneet huonekasvit on nyt takaisin sisällä. Ja valkoinen joulukaktus avasi kukkansa heti, kun pääsi lämpöön sisälle. Joulu, sehän on melko pian.

Vettä sataa ropisemalla. Lunta ei ole vielä saatu muutamaan leijaillutta hiutaletta enempää. Ja taas on lämpöisempää luvattu. Talvirenkaat tosin oli pakko vaihtaa tuohon kauppakassiin eli "kirpunpieruun" kun sillä ajettiin keskeisempään mökkireissu pari viikkoa sitten. Voi olla, että vieläkin noch einmal on pakko käydä mittaamassa kesäterassin seinävälit purjekangaspressuja varten.

Viimeinen käynti niemessä oli kylmää kyytiä. Jäi uinti kokematta, kun tuuli niin, ettei tukka tahtonut päässä pysyä. Simollakin oli takki päällä ulkona ihan pakosta. Kaikki oli niemessä kuitenkin ihan ok, vesi järvessä edelleenkin varsin alhaalla. Keltalehtiä ja havunneulasia tipahdellut niin paljon, että muutaman kottikärryllisen niitä kuskasin pihalta pois. Koivunlehdet voisin jättääkin, mutta havunneulaset ovat niin happamia, että tyrehdyttävät nurmikon kasvun. Onpa sitten keväällä hieman vähemmän haravoimista.

Tänään on Simon nimipäivä. Muistettiin tarjoamalla päivällä nimpparikakku eli märkäruokamöykky jonka päällä oli raksuista iso S. Hyvin maistui sankarille.

Pikkulintuja on pihapiirissä paljon. Tilhet tyhjensivät nopeasti kaikki pihlajanmarjat, joita ei ollut ihan vähän. Nyt on aloitettu ruokinta lintulaudalla, mustarastaat ja tiaiset vuorottelevat ja välillä punatulkutkin viheltävät lähipuissa.

Olen tässä hieman tehnyt pientä kauppaa, myin keräämiäni eläinfiguureita, mutta en tietenkään hevosiani. Kun huusholli muistuttaa kirpputoria, on jostakin parasta luopua. Pari vanhaa antiikkituoliakin sain uuteen kotiin, sohva tosin siitä sarjasta jäi vielä meille odottamaan.

Meitä kovasti piristi tällä viikolla mieluinen vieras. Serkkuni poika yöpyi meillä muutaman yön. Varsinkin prinssipuoliso oli harmissaan, että poika työn perässä siirtyi sitten meiltä pois. Nuoren ja vilkkaan - jopa järkevän - sekä persoonallisen sukulaisen kanssa syntyi mielenkiintoisia keskusteluja. Olisimme häntä pitäneet täällä pitempäänkin. Ehkä hän piipahtaa ohi kulkiessaan, toivottavasti.

Mitä tästä syksystä jää mieleen. Omenasato. Olen keittänyt omenasosetta, leiponut omenapiirakkaa, on syöty omenoita sellaisenaan. Alkuviikosta poimittiin viimeiset omenat, sillä linnut tahtoivat nokkia niihin pieniä reikiä. Hyvä omenavuosi kaikkiaan ja jääkaappi pullollaan sosepurkkeja.
Ja puolukat, niitä on riittävästi. Hyvää piirakkaa niistäkin on saatu. Mustikat jääneet nyt vähemmälle, mutta niidenkin aika kyllä tulee.

Tänään olin kertomassa Lopotista meidän Ikis-tuvassa. Huono ilma oli vähän verottanut väkeä, samoin viime viikon syysloman aiheuttama sekaannus tuvan aukiolosta. Mutta sitäkin mukavampaa porukkaa oli paikalla. On syytä olla tyytyväinen.  Itse olen kahlannut kirjat Hertta Kuusisesta ja Aira Samulinista. Mielenkiintoisia molemmat.

Yritän läpsiä muutamia kuvia keventämään tätä päivitystä. Hiljaiselon aikana on lukijoihini liittynyt ainakin rouva Myttynen. Olet sydämellisesti tervetullut samoinkuin te kaikki, joita en ole huomioinut aikaisemmin.

Mielessä pyörii Lauri Pohjanpään eläinrunot. Mistähän löytyisi kalastamisruno?  Emojäniksestäkin mietin, puuttuuko mielestäni yksi rivi sitäkin runoa. Hattarapää kun jo olen. Haittaakse?