MARRASKUINEN MAANANTAI

Saatiin viikko alkamaan. Lunta, talvista säätä täällä etelärannikolla.
Mutta talveen on alettava jo suhtautumaan riittävän lämpimin asustein. Simokin askeltaa lenkkipolulla ainakin iltaisin takki päällä.

Helminukkajäkkärä on saanut lunta niskaansa

Pyhäinpäivä meni liikenteessä. Aamulla varhain lähdettiin pienellä kauppakassilla kohti niemennokkaa. Nissanissa kun on uudemmat talvirenkaat, vaikka itse kärry on kuin kirpunpieru. Hyvin silti mahduttiin kaikki kolme, kun ei mitään tavaraa tarvinnut mukaan ahtaa. Simo, joka isommassa autossa mielellään loikoo etupenkkien välissä pää jomman kumman reiteen nojaten, ei oikein tahdo mahtua mitenkään päin pienen auton penkkien väliin. Sinnikkäästi poika kuitenkin tunkee itsensä käsijarrun päälle ja pää vaihdekeppiin asti. Näillä mentiin.

Korppisen rannalta

Mökin aitta uinuu talven ajan 

Järvi on vielä sula, vain rantamilla vähän jääpeitettä

Puolilta päivin oltiin niemessä. Mitattiin terassin ulkomittoja, saapasteltiin vähän ympäriinsä ja lähdettiin paluumatkalle.
Järvi oli suurelta osin vapaa, lunta muutama sentti. Kylmä tuuli ei houkuttanut järveen pulahtamaan, vesi oli suhteellisen alhaalla ja paljon rantahiekkaa paljaana. Ei näkynyt vesilintujakaan enää.

Hartolassa vielä joutsenia nähtiin peltoaukealla. Kuitenkaan ei enää niin mahtavina parvina kuin aiemmin. Poikettiin lounaalla ja syötiin itsemme liki ähkyyn seisovasta pöydästä. No huh, pitsa olis ehkä sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Mutta Simo sai osansa lounaasta, hirvipaistia ja kanaakin, josta mausteet olin raapinut olemattomiin.

Ilta alkoi jo hämärtyä kun pääsimme kotiin takaisin. Simo sisälle ja kynttilät kyytiin ja hautuumaalle. Kyllä olikin upea tunnelma tuhansin kynttilöin. Ensin sankarihautojen valorivistöt, sitten koko kirkkomaa täynnä palavia kynttilöitä. Seurakunta huolehti kynttilät myös niille haudoille, joille omaisten kynttilöitä ei tuotu.

Eilinen sunnuntai meni kotona hissutellessa. Tavoistani poiketin otin iltapäivällä tunnin nokkaunet. Ja sitten valvoin yli puolen yön. Mitä tästä opin? Sinnittelen iltaan kyykähtämättä sängylle ennen aikojaan.
Joskus vuosia sitten ostimme tosi kalliin aitovillaisen peiton. Oli niin hinnakas, ettei toista hennottu ostaa. Nyt tämän muistin vaatehuonetta siivoillessani ja levitin sängyn jalkopäähän. Oi miten se lämmittää vanhoja varpaita. Simo, jonka unipaikka on minun jalkopäässäni kuono nilkkani päällä koiruli täysin peiton alla, ei ole moksiskaan paksusta peitosta, paitsi tulee nopeammin ulos peitosta lattialle viilentymään.

Simon päiväunet olohuoneen sohvalla

                                            
Amerikkalaisten vaalikuume huipentuu parin päivän päästä jomman kumman ehdokkaan voittoon. Vaikea ja repivä vaalikampanja jättää varmasti jälkensä kansalaisiin, eikä ihme. Pelottaa kyllä, jos valitsevat Trumpin. Hän tuntuu kovin ennalta arvaamattomalta käänteissään. No, sellainen presidentti millainen kansa. Peukut kuitenkin Hillarylle.

Tänään jatkuu laulut, samoin huomenna. Lapsenlapsia tulossa huomenna piipahtamaan. Torstaina viedään prinssipuolison haitari huoltoon ja samalla nähdään serkkutyttöä.  Tiedossa on monta mukavaa juttua vielä marraskuulle. Kylpylätrippikin lahden taakse. Näin ei ehdi paljon kylmyyttä ja pimeyttä harmitella. 

Aamujäykkyyttä harmaissa aivosoluissa. Nyt pakko laittaa piste tarinoinnille ja vaihtaa vaatteet laulantaa varten. Ps. ensimmäistä sukkaa aloitin matkalla jo kutoa, mutta tuskin niin monta sukkaparia syntyy kuin vuosi sitten.