PIAN PÄÄSIÄINEN

Keväistä on, vaikka viime yönä vähän rippasikin lunta pihamaalle. Lintujen kevätkonsertti on alkanut jo todenteolla. En ole varsinainen lintubongari, mutta tunnistin puukiipijän, punatulkut, peipposen ja viherpeipposen, punarinnan ja mustarastaan. Närhit ja harakat tietysti sekä räkättirastaiden lauman tienvarsimännyissä.
Simolla on paljon vahdittavaa pihan linnuissa. Harmi vaan, että takapihalla hiiviskelee harmaa tiikerijuovainen iso kissa, kenen katti lienee. Pihapönttöjen asuntonäyttelyssä on paitsi talitiaiset niin myös sinitiaset ahkerina. Ja ns. itikkalammikosta on jäät sulaneet, jo ensimmäinen sammakko siellä kökötti odottamassa kavereita.

Pihalla kukkii vasta lumikellot. Ne on varsinaisia kevään tuojia.

Olen joskus pelastanut niiden pieniä sipuleita ja kaivanut ne pihakiven viereen. Jotenkin tykkään niistä.

Kukkamaalla jouluruusu pukkaa valkoisia kukkia kerrankin ihan
kiitettävästi.

Punainen jouluruusu on vielä nuppuvaiheessa, mutta odotettavissa on punertavaa kauneutta.

Talventähtikin on nostanut yhden ainoa nupun avautumaan.

Sinivuokkoja on joku jo löytänyt, meidän pihalla ei niitä vielä ole
auennut. Toin Türin kukkamarkkinoilta vuosi sitten punaista "sinivuokkoa"  mutta se on tainnut kadota talven myötä.

Leskenlehdet, nuo ensimmäiset kevätkukkaset, avaavat vähitellen
nuppunsa päivään ja sulkevat ne illalla.

Vähän huono kuva, mutta kyllä se leskenlehti on.

Iloitsen keväästä. Ja pääsiäisestä. Viikonloppuna pitäisi jo korkata mökkikausi. Ainakin edestakaisin. Talvirenkaat on vielä autossa, joten lunta ja räntää kun on luvattu niin ehkä pärjäillään.

Koko kevään odotus on ollut yskimistä ja väsyä.  Lämpö alakantissa. Ja kävin tohtorillakin, sydän ultrattiin ja verenpaineet mitattiin. Verensokerikin pomppii, paino pitää saada alas edes hitusen.
Olen riskiryhmää, sanoi hän. Verenpainelääkitys tarkistettiin ja kolesteroleihinkin oli pillerit tarjolla. Huomaan, miten huono kunto minulla onkaan,  puuskutan kun Simon kanssa noustaan motarin takana kallion rinnettä. Tarttis tehdä jotakin. Ihan todella.

No, ei tää valittamalla parane, hihat on käärittävä. Kun viikko toisensa jälkeen lukee tuonilmaisiin muuttaneiden duunikavereiden muistokirjoituksia, tulee väkisinkin mieleen omakin olotila. Ja se, että kotonakin jaksaa tehdä vain sen välttämättömimmän.  Pari viikkoa on pitänyt jättää laulutkin väliin, olen ollut lähinnä kyytimässä kuorolaisia kun oma ääni on ollut pihinää.

Mutta näillä mennään. Onneksi Simo vaatii kolme lenkkiä päivittäin ja minä vien koirulin aina illalla. Tulee puuskutettua edes sen verran kuitenkin. Kevätaurinko paljastaa huushollista kaikki pölyt ja hämähäkinseititkin, en oikein ole päässyt alkuun minkään paikan korjaamisessa. No, keittiön verhon pesaisin kyllä tänään aamulla.

Ja leivoin pari kääretorttua. Siinä tän päivän saldo, ei ole paljon.
Mökkireissullekaan ei tartte niin kovin varustautua, kun ei sinne vielä voi jäädä olemaan. Mutta pääsiäinen on pian. Kiirastorstain messu on koettava. Pitkänäperjantaina päivä on aina pilvinen. Mutta jospa lauantaina jo aurinko paistaisi.

Oikein ihanaa PÄÄSIÄISTÄ kaikille toivotellen

ja maistellaan mämmiä....