Tänään oli tosi kiva päivä. Serkut - tai osa meistä - kokoontui kesäiseen tapaamiseen Vesannolle. Niiniveden rannalla Luostarissa syötiin ensin makoisa lounas ja puheensorina yhteisessä pitkässä pöydässä soljui kaiken aikaa. Luostarin emäntä oli loihtinut noutopöytään toiveittemme mukaista syötävää, joka maittoi meille kaikille hyvin.
Luostarin suuressa pirtissä tuli mieleemme isovanhempiemme vanha, iso tupa. Samalla tavalla järvi näkyi ikkunoista ja ison pirtin jykevät honkahirsiset seinät tekivät paikasta kotoisan. Ikkunoissa oli virkatut kapat ja tuvan seinille oli ripustettu kolme vanhaa ja kaunista perinneryijyä.
Luostarista ajelimme jonossa tapaamisen järjestelyt hoitaneen serkkumme kauniiseen kotiin, missä meille oli katettu mahtava kahvi- ja virvokepöytä. Kiitos järjestelyistä Eerolle ja Maija-Leenalle erityisesti, olitte nähneet kovasti vaivaa tapaamisen onnistumisesta. Meillä oli mukava ja lämminhenkinen iltapäivä.
Mitäs minä sanoin; sukuunsa suopetäjä, tekijäänsä tervaskanto!
Ja kuulimme runoja, vitsejä ja musisointia. Ihan vaan extempore
kitara- ja haitariduo syntyi terassille. Ja tottakai minunkin piti pari laulua kailotella. Olis pitänyt vanhan rouvan etukäteen harjoitella, mutta näin tutussa porukassa pienet fibat menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mukana serkkutapaamisessa oli tietysti meidän Simo, joka käyttäytyi suhtkoht herrasmiehen tavoin. Kotimatkalla autossa poika lojahti vaakatasoon, sen verran voimille otti reissu.
Mukavan yhdessäolon jälkeen palattiin mökille ja uimaan. Pojan perhe ja vanhin tytär lähtivät sitten ajelemaan eteläisempään mukanaan melkoisen muhkea mustikkasaalis. Kylläpä meidän prinssipuoliso helteestä huolimatta ahkeroi mustikkametsässä.
Ensi kesän serkkutapaaminen on vastuutettu. Toivotaan, että nekin serkkumme, jotka nyt olivat estyneet tai muuten poissa, innostuisivat tulemaan mukavaan yhteiseen päivään. Mitä minä sanoin; turha lurina kuolleelle laulaa. Mieluummin ollaan yhdessä nyt, kun jalka vielä nousee.
Ja niinkuin Maija-Leena kutsukirjeeseen pränttäsi: "Ei se, miltä me näytämme, eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään, mitä me olemme toinen toisillemme".
Oisko siihen enää mitään lisättävää!
Kesäinen helle jatkuu. Vain muutama sadepisara on saatu, luonto kaipaa jo kastelua. Onneksi vettä on lähellä. Kun vaan jaksaa kastelukannua kiikuttaa!
Onneksi yökaste hieman avittaa. Ja itse kaipaa joka aamuista vilvoittavaa herätystä. Järven vesi on niin lämpöistä, etten muista naismuistiin koska aiemmin olisi ollut. Ja niin kun me huokailtiin kesäkuun koleina aamuina. Nyt nautitaan täysillä.
Mustikkakausi on parhaimmillaan. Prinssipuoliso on ahkera siinä hommassa, minä sitten osallistun putsaukseen ja pussitukseen pakkaseen. Isojakin ovat mustikat täällä. Ja kanttarellit nostavat nuppejaan koivikossa. Kyllä kelpaa.
Sunnuntaina on vuorossa serkkutapaaminen. Ajatteluttaa, mikä sen merkitys muille serkuille on. Minulle tärkeä, toki siihen on vahvat perustelut. No, muutamille niin yhdentekevää, etteivät ole osallistuneet. Näillä mennään, jos vuosi kerrallaan tuntuu liian tiukalta tahdilta, on varaa löystyttää. Tärkeintä on yhdessä oleminen, niin kuin aiemmin sanoin, on turha luritella kuolleille. Me jo sen ikäisiä melkein kaikki, että noutaja voi poimia kenet tahansa.
Ja kun sukuunsa suopetäjä ja tekijäänsä tervaskanto, on mukava tavata kerran kesässä isolla joukolla.
Tässä meidän Simo-poika vielä kotipihassa. Nyt niemessä ei viime yönä nukuttu juuri lainkaan. Syy kuin näytelmästä Romeo ja Julia.
Paitsi että Julia kyykki ulko-oven takana ja Romeo viuskutti sisäpuolella. Siis koko yön. Julia eli naapurin "sokea Reetta" olisi halunnut sulhasta ja tää meidän puoliksi leikattu Romeo olisi mielellään sulhasena toiminut. Peitin Simon kainalooni takatassusta kiinni pitäen. Ei auttanut, tempoi ja riuhtoi ja ryntäsi itkemään avoimen ikkunan eteen ja siitä ovelle. Kuudesti kävimme antamassa morsiolle kyytiä, yhä uudelleen tämä palasi takaisin. Tänään viritän verkkoaidan tien suulle, josko sitten pysyisi houkuttelevat tuoksut mökistä kauempana. Vaikka kuinka yrittää ymmärtää, että vietit vie, tämän ikäisenä haluaa kyllä nukkua yönsä rauhassa. No näkee sitten ensi yönä.
Tupu, Hupu ja Lupu ovat kasvaneet. Vanhemmat uittavat niitä järven ympäri etsimässä sopivaa syötävää. Välillä nousevat takarannan kalliolle lepäämään. Onneksi eivät ole joutuneet kettuemon saaliiksi ja nyt ovat jo niin isoja, että taitavat selvitä vaaroista. Muuten viimeisetkin talitintin poikaset ovat lentäneet maailmaan ja rannalla ei kuulu sirkutusta, vain kurkien huutoa ja muutaman lokin kirskuntaa. Kesän konserttitarjonta on siis ohi.
Kukkamaalla on menossa valkoisten kukinta. Ja vaaleanpunainen kärhö avaa uusia nuppujaan. Iso hirvenjuuri kukki täysillä kotona, niemessä vielä nuppuvaiheessa. Iristen kukinta on jo ohi. Kohta onkin taas syysleimujen aika. Mutta siihen saakka nautitaan lämmöstä. Talvella on sitten kiva muistella, miten aurinko paahtoi täydeltä terältä.
Kotona meillä oli yöt huippuimuri, pöytätuuletin ja kattotuuletin pyörimässä, ikkunat auki eli läpiveto. Silti nihkeys tuntui lakanoissa.
Niemen nokkaan hankittiin ilmalämpöpumppu, ihan hyvä hankinta, sillä ainakin helteillä saa mökin helposti viilennettyä, vaikka hellassa pitääkin tulta ruuan laiton aikaan. Ja syksyllä sitten puhallutetaan lämpöistä ilmaa mökkeröön.
Soromnoo. Tää lähtee nyt uudelle uintikierrokselle ja uittaa tän kitisevän Romeon myös. Ehkä vesi häntäkin viilentää....Hih.
Nyt alkavan naisten viikon jälkeen on vuorossa Jaakon päivä. Jaakko se viskaa kylmän kiven järveen. Voi ei. Uintivesi on ollut niiin lutusen lämmintä. Ihan vanhakin siellä on helposti voinut uiskennella särkien ja ahventen kauhuksi.
Käytiinpä perjantaina edestakaisin mökillä pojan kanssa, hänellä oli kaivinkone tasaamassa pihaa ja eikös vaan mummeli rattaille ja mukaan. Aamukuudelta oli kiva rauhassa ajella keskisempään Suomeen ja sitten illalla takaisin kotiin. Minulla oli kuin lomapäivä, itsekseni haahuilin mökin pihalla ja välillä pulahdin virkistävään veteen.
Eilinen päivä oli juhlaa.
Lapsenlapsistani nuorimmainen pääsi ripille ja konfirmaation jälkeen olimme juhlimassa tytärtä hänen kotonaan, pihalle oli pystytetty iso telttakatos, aurinko porotteli ja kahvipöydän antimet, sekä suolaiset että makeat, menivät hyvin kaupaksi. Olin oikein ylpeä näistä nuoristani, isoveli kuin amerikkalaisesta filmistä ja pikkusisko valkeassa mekossaan todella söpö ja suloinen. Voi että.
Seuraavat rippiäisen meidän suvussa on sitten vasta, kun meikä jo varmaankin horsmaa kasvaa. Mutta sur ny näitä, sanoi entinenkin mummeli. Kivat oli juhlat ja muistoja syntyi.
Mustikoita ei siis ole. Paikkapaikoin ainoastaan. Onneksi on viime syksyn sadosta pakastin puolillaan. Ne riittää meille. Puolukoista on povattu hyvää satoa. Mansikkasatokin on ollut ainakin meidän osalta ihan huippurunsasta. Pensasmustikoita ja karhunvatukoita näkyy tulevan myös reippaasti, samoin herukoita. Eipä siis hamstereilla syytä huoleen. Kirsikoita on syöty, saskatonpensaat piti verkottaa rastaiden vuoksi, marjat kun sinistyvät silmissä.
Mökillä oli avautunut ensimmäinen neljästä kärhöstäni. Ikinä ei minulla ole kärhö aiemmin kukkinut - ei tosin ole hengissä selvinnytkään edes kukkiakseen. Ilahduin kun jo kaukaa näin vaaleanpunaisen ja kämmenen kokoisen kärhönkukan.
Nyt odottelen valkoisen, sinisen ja tummanlilan kukan ilmestymistä kärhököynnöksiin. Eli mökille pitäs päästä hetimiten.
Ritarinkannukset, malva, kurjenmiekat, kurjenpolvet, ketoneilikat, palavat rakkaudet ja monet muut kukkaset tervehtivät kukkamaalla.
Viimeiset Valamon ja Mustialan ruusujen kukat hehkuivat auringossa. Istutinpa ruusutarhaan taas yhden uuden taimen, ei aavistustakaan, mikä ruusu se on. Ehkä kukkii jo ensi kesänä.
Kotipihassa on harjaneilikoiden ilotulitusta. Sitä mukaa kun se siementää ja leviää, värikirjo monipuolistuu.
Luonto on ihmeitä täynnä. Ja kesä on helteistä huolimatta aivan ihanaa aikaa. Välillä kuurona iskevä saderyöppy pesee ja virkistää luonnon kasvoja. Ja sitten taas aurinko kuivattaa pisarat. Niinhän se on elämässäkin, välillä ilon aurinkoa, välillä puolestaan surun kyyneleitä.
Simon päiväunia ei hälinät haittaa. Pieni koira tarvitsee paljon unta ja päikkärit on paikallaan juhlimisen jälkeen.
Välillä kuitenkin pitää unisilmänä tarkistaa, ettei mamma ota kameran täydeltä unikuvia.
Sunnuntain aamu, aurinkoista on, vaikka muutamia pilviäkin. Ja äsken ropsahti muutama vesipisarakin, enemmänkin olisi saanut sataa. Mutta kastellaan kurkuntaimia ja tomaatteja. Ehkä niistäkin ehtii satoa syksyksi.
Viikon päästä on serkkutapaaminen. Oikein sitä jo odotankin.
Sukuunsa suopetäjä, tekijäänsä tervaskanto. Jännää, miten ihmisen piirteet periytyvät seuraaville sukupolville tahtomattaan. Siinä on se juttu!
...PALJON, PALJON AURINKOA! Tämän toivotuksen saimme vuosia, vuosia sitten silloin jo liki 90-vuotiaalta Emmi-tädiltä.
Nyt on saatu aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Tuntuupa todella hyvältä, että parhaillaan kesäinen sadekuuro ropisee järven pintaan.
Yritin eilisiltana kuvata superkuuta, ei tullut kuvista kuun näköisiä, liekö siihen vaikuttanut Tangomarkkinoiden Täysikuu-tulkinnat, hih. No, kansa on saanut sekä upean kuninkaan että kauniin kuningattaren. Minä olen valintoihin supertyytyväinen, vaikkakin facessa kavereiden kanssa on hitusen sanailtukin, makuasiat kun on sellaisia, että niistä ei kiistellä kannattaisi.
Kotona kerättiin mansikkasatoa, pakastimessa on nyt talven varalle riittävästi tätä makeata marjaa. Aika hassuja mörököllejäkin löytyi mansikkamaalta!
Kukkamaalla odotti yllätys. Türin kukkamarkkinoilta mukaani tarttui varjolilja, vähän harmitti silloin, että raahasin sitä mukaani kun kerran varjoliljaa jo kotona oli ennestään. Mutta nyt kun lilja avasi kukkansa, väri oli kuin olikin tummanpunaista. En enää katunut pätkääkään ostostani.
Tämä on tavallisempi varjolilja mökin kukkamaalta kuvattuna.
Valkoinen varjolilja antaa odottaa kukintaansa vielä ensi kesään ainakin. Taimi on noussut jo mullasta.
Erään kerran pyysin pysäyttämään auton Hartolan tienoilla kaivaakseni tätä isoa kissankelloa pienen juurenpalan mukaani.
Eipä se ensimmäisellä kerralla lähtenyt kasvamaan, mutta kun seuraavan kerran pikkuisella lapiolla kaivoin uuden juuren, sepä on kasvanut ja hyvin voinut kotona kukkapenkissäni. Tykkään tästä luonnonkukasta kovin.
Monissa kukkamaani kasveista on takanaan tarina. Olin joskus Valamon luostarisaarella ja näin kuivalla kankaalla kasvavan tämän lilan kanervan kukkia muistuttavan (?) pienen kasvin. Otin sitä pikkuisen palan kosteaan paperinenäliinaan ja toin kotiin. Eihän se kasvamaan lähtenyt. Ja nyt sitä samaa kukkaa oli mattona naapuritalon (asumaton) pihalla. Oitis kaivoin sitä pienen palasen ja istutin kukkapenkkini reunaan. Nimeä en tiedä eikä se tässä kuvassa edes ole edukseen, mutta riemulla istutin ja kastelin ja nyt odotan, että selviäisi hengissä ja leviäisi.
Tällaisen ruusun juurta myös siirsin omalle tontille. Mikähän tämä on nimeltään? Suloinen kukka vaikka minin käpäläni kuvassa näkyy kun kukkaterttua nostin kuvaamista varten.
Niemen nokkaan asennettiin lauantaina uusi lämmitys-viilennysmasiina eli lämpöpumppu. Nyt pyörii sukat mummin jaloissa ja vaarin myös! Tehokkaalta vaikuttaa. Ihan tyytyväisiä olemme hankintaamme.
Ja tähän maisemaan. Kuva illasta ja ...
...kuva aamusta, jolloin kuului vain kuikan kaihoisa huutelu läheisestä lahdesta...
ja minä olin menossa aamuiselle uintiretkelle.
Tämä on ollut nyt "normaali" näkymä viime päivinä.
Nyt tämä lähtee sunnuntaipäivän haasteisiin. Katsastan kanttarellit ja jos, niiin niistä sitten tänään ruokaa... Aurinko paistaa taas.
Ihana kesäpäivä eilen ja sama jatkuu tänään. Aurinko on kietonut meidät lämpöiseen syliinsä, on uskallettu uimaan jo monta kertaa.
Tämä ihana perhe kiersi ympäri koko järven, siinäpä lapsille varsinainen rengasmatka kotijärvellä. Harmitti, kun kamerasta loppui akku ja laturi ei tietenkään ollut mukana. Olisi ollut useita tosi makeita kuvauskohtia tämän perheen uiskentelusta.
Ja meidän kippari-Kalle nauttii täysillä, soudettiin saareen, pitäähän sitä edes kerran kesässä. Saaressa on vielä rantasipi pesimisvaiheessa joten hihnassa poika kulki kallioilla. Eikä muutenkaan uskallettu Simon antaa omin nokkineen juoksennella, on se niin torvelo, että voi juosta tyhjän päälle (sen tempun koki ystävien uudessa kodissa, kun tarkasti myös alakerran ja putosi vauhdilla tyhjennettyyn uima-altaaseen, onneksi selvisi pienin ruhjein ja luut ehjinä, Luojalle kiitos!)
Ensimmäiset kanttarellit on syöty, kasvattelin niitä kotipihan reunamilla ja vähän viereisen asumattoman talon tontin puolellakin.
Kävimme Simon kanssa postilaatikolla ja tarkistettiin sienten koko, tarkoitus oli, että iltapäivällä poimitaan isoimmat. Eikös vaan "jämä-jasse" ajanut Suloja tyhjentämään ja kauhoi kanttarelleista suurimmat parempiin suihin. No, jäi niitä meille riittävästi ja uusia näkyy kasvavan sekä kotona että mökin maisemissa. Mustikat alkavat kypsyä vauhdilla, mansikoita kypsyy päivittäin.
Kesällä tulee enemmän katsottua uutisia. Jalkapallo ei niin kovin kiinnosta kun en sen säännöistä paljon ymmärrä. Uutisissa kiinnitti huomiota virkamiesten osuus 8-vuotiaan tytön surmassa. Ehkäpä tällä vältetään tiettyä välinpitämättömyyttä vastaavissa ilmianto-tapauksissa. Jokainen lastensuojeluun liittyvä ilmianto on syytä tutkia perinpohjin. Ja sitten; minusta on ollut merkillistä huivien pitämisestä meuhkaaminen. Meuhkattais paremminkin siitä, että syyllisiksi todetut pakotettaisiin katsomaan omalla naamalla oikeuden jäseniä eikä joku rätti päässä kasvojen suojana. Jos kantti riittää pienen viattoman lapsen kiduttamiseen ja tappamiseen, pitää kantin kestää myös oman naaman paljastaminen oikeuden edessä.
Olen tainnut jo kerran ennenkin tähän ottaa kantaa, mutta on se vaan niin inhottavaa, että tuomioita langetetaan villapuseroille ja huppareille. Kas kun ei commando-pipoille samantien.
No, jotkut asiat on vaan niin pimeitä. Mutta kesäinen ilta on kaunis, vai mitä mieltä tästä kuvasta?
Lie otettu ennen tai jälkeen ukkoskuuron. Kesä on. Ja aurinko yrittää sulattaa rintaan jähmettyneen möykyn. Vähitellen.
Tämän tuoksuvatukan kukkien myötä; nautitaan nyt kesästä ja lämmöstä.
Sain ritvalta blogista Elämää erimuodoissa haasteen, jossa pitäisi kertoa itsestään eli vastata kymmeneen kysymykseen.
Päätin tehdä sen samantien, sillä minulla on sellainen fiilis, että olen luvannut vastata joskus haasteeseen ja sitten sen unohtanut autuaasti...hattarapää kun olen.
1. Millaisista blogeista pidät?
- minähän tykkään kaikenlaisista tarinoista, kuvista, kirja-arvosteluista jne. Olen siis kaikkiruokainen blogien suhteen.
2. Mikä blogin pitämisessä on mukavaa?
- varmaankin se, että saa postauksiinsa kommentteja ja tietysti blogiystäviä!
3. Ihanin paikka, jossa olet käynyt?
- niitä on monia, matkakohteet on erilaisia ja kaikissa on oma viehätyksensä. Mieleen nousee Vatikaani, Islanti, Peking, Malesia jne. ja varmaankin Pariisi, Edinburgh ja nyt viimeksi München.
Valamon luostarisaari elämys, Kitŝhin kirkon vielä haluaisin nähdä. Ja sittenkin paras paikka on oma koti ja mökkerö niemen nokassa, hih.
4. Lempiharrastuksesi?
- ensimmäiseksi tulee Simo, sitten keräily (rubiinilasi, hevoset, linnut, nekat jne), musiikki, lukeminen ja kirjoitteleminen. Puutarhan kukkasista olen myös innostunut. En oikein osaa kaikkein mieluisinta nimetä, ellei sitten pelkkä löhöäminen ja tv-ohjelmien töllötys.
5. Jos saisit valita millaisen työn tahansa, mitä tekisit?
- taatusti en enää mitään, kävin 30-vuotisen sotani eräässä energia-yhtiössä ja koin sen kaikki kiemurat ja kommervenkit.
Nyt olen laskeutunut eläkeläisen olomuotoon...hih.
6. Onko kesälomasuunnitelmia?
- mennään kuin päättömät kanat minne nokka näyttää....siis ei varsinaisia suunnitelmia, päivä kerrallaan ja mahdollisimman paljon mökillä niemen nokassa.
7. Oletko heittänyt talviturkin?
- en antanut talviturkin edes tarttua hartioilleni, sillä olen läpi talven käynyt avannossa. Miten ihmeessä vesi tuntuu nyt heinäkuussa aamuisin kylmemmältä kuin avannossa tammikuun pyrypäivinä???
8. Millaisessa ympäristössä/ilmastovyöhykkeessä asuisit?
- ihan täällä kotoSuomessa. Välillä olis kiva piipahtaa etelän lämmössä, mutta asumaan en muuttaisi, sillä vuoden aikojen vaihtelut on suomalaiselle parasta ilmastovyöhykettä.
9. Mitkä ovat suosikkikasvejasi?
- kaikki kukkijat pihapiirissä. No, ruusut on ihania, akileijat herkän suloisia, iirikset ylväitä ja keisarinkruunut komeita.
Toisaalta, metsän vanamot ja soiden suopursut sykähdyttävät.
10. Paras jäätelö?
- eskimotikku ehdottomasti, siinä on sopivasti jäätelöä ja hitusen suklaata kuorena. Liikaa suklaalle maistuva jäätelö ällöttää...mutta kun ahmatti olen, tykkään valita aina erikoisia palloja tuuttiin...
Tässäpä vastauksia, ympäripyöreitä niinkuin minäkin. Kiitos ritva, en haasta ketään nyt, vaan kaikki jotka niin haluavat, voivat tästä ottaa kysymykset vastattavakseen.
Niemessä paistaa vihdoinkin aurinko. Mukavaa viikonloppua!
Siis aamun kirkas aurinkoinen....eli outo valoilmiö rankkasateisten päivien jälkeen tänä aamuna, vaikka eilinen säätieteilijä muuta lupasi. No ehtiipä vielä, onhan vasta aamutuima. Mutta lupaavalta näyttää, ei tihku eikä lirise räystäiltä.
Eilinen oli kyllä masentavan harmaa ja sateinen. Jaksoi lorotella koko päivän, ei päässyt pieni koirulikaan iltapäivällä lenkille, pikapikaa illansuussa piipahti metsikössä. Lapsenlapsi oli yökylässä ja imuroi huushollin yläkerran, kiitos hänelle siitä.
Ja prinssipuoliso lausahti, ettei halua pelkkää pullaa mussuttaa. Siispä pyörähytin hänelle pari pikaista piirakkaa eilen illalla.
Tässä on puolukkapiirakka tulossa uunista
ja omenapiirakka vasta menossa uuniin
ja ohje on se vanha ja takuuvarma, kuivat aineet sekoitetaan, lisätään kermaviili, muna ja loraus pullorasvaa. Hyvin näkyy maistuvan aamukahvilla piirakat, pakkaseenkin muutaman palan laitoin tulevia päiviä varten.
Piti lähteä meidän niemen nokkaan jo pari päivää sitten. Kuka sinne sateeseen, koleaan, kun ei ulkona voi mitään puuhastella. Ehkäpä aamulla noustaan vankkuriin. Kun täälläkin sää jo aurinkoista on.
Tuleekohan tästä vielä kesä? Lehden mukaan kolme aurinkoista päivää ollut kesäkuussa! Aurinkoa, please, että mansikat kypsyisivät. Luvattu on...
Päivät on menneet pällistellessä. Sade hillinnyt himoja ulkohommiin. Nyt kuitenkin tarkistettava lehtokotiloiden tilanne puutarhassa. Kun keräsimme niitä urakalla, on joukko pienentynyt niin että vain pari-kolme löytyy aamukasteiselta nurmikolta.
Silti inhottavia öttömönkijöitä ovat.
Simon päivät on kuluneet sohvan selustalla päivystäjänä, pienet oravanpoikaset ja lintuparvet ovat kilvan etsineet ruokaa luumupuista, kirvoja on linnunpoikasille kyllä riittämiin. Ja koiralla riittää vahtimista....
Tää läppäri alkoi temppuilla, isontaa ja pienentää tekstiä niinkuin haluaa, lataa ja varmistaa. Vika on tietysti minussa ja siksipä shut up koko läpykkä. Tulihan tuossa jo lätistyä aamun tarpeeksi.
Hei seuraavaan kertaan!
