ROMEO JA JULIA

Kesäinen helle jatkuu. Vain muutama sadepisara on saatu, luonto kaipaa jo kastelua. Onneksi vettä on lähellä. Kun vaan jaksaa kastelukannua kiikuttaa!

Onneksi yökaste hieman avittaa. Ja itse kaipaa joka aamuista vilvoittavaa herätystä. Järven vesi on niin lämpöistä, etten muista naismuistiin koska aiemmin olisi ollut. Ja niin kun me huokailtiin kesäkuun koleina aamuina. Nyt nautitaan täysillä.

Mustikkakausi on parhaimmillaan. Prinssipuoliso on ahkera siinä hommassa, minä sitten osallistun putsaukseen ja pussitukseen pakkaseen. Isojakin ovat mustikat täällä. Ja kanttarellit nostavat nuppejaan koivikossa. Kyllä kelpaa.

Sunnuntaina on vuorossa serkkutapaaminen. Ajatteluttaa, mikä sen merkitys muille serkuille on. Minulle tärkeä, toki siihen on vahvat perustelut. No, muutamille niin yhdentekevää, etteivät ole osallistuneet. Näillä mennään, jos vuosi kerrallaan tuntuu liian tiukalta tahdilta, on varaa löystyttää. Tärkeintä on yhdessä oleminen, niin kuin aiemmin sanoin, on turha luritella kuolleille. Me jo sen ikäisiä melkein kaikki, että noutaja voi poimia kenet tahansa.
Ja kun sukuunsa suopetäjä ja tekijäänsä tervaskanto, on mukava tavata kerran kesässä isolla joukolla.

Tässä meidän Simo-poika vielä kotipihassa. Nyt niemessä ei viime yönä nukuttu juuri lainkaan. Syy kuin näytelmästä Romeo ja Julia.
Paitsi että Julia kyykki ulko-oven takana ja Romeo viuskutti sisäpuolella. Siis koko yön. Julia eli naapurin "sokea Reetta" olisi halunnut sulhasta ja tää meidän puoliksi leikattu Romeo olisi mielellään sulhasena toiminut. Peitin Simon kainalooni takatassusta kiinni pitäen. Ei auttanut, tempoi ja riuhtoi ja ryntäsi itkemään avoimen ikkunan eteen ja siitä ovelle. Kuudesti kävimme antamassa morsiolle kyytiä, yhä uudelleen tämä palasi takaisin. Tänään viritän verkkoaidan tien suulle, josko sitten pysyisi houkuttelevat tuoksut mökistä kauempana. Vaikka kuinka yrittää ymmärtää, että vietit vie, tämän ikäisenä haluaa kyllä nukkua yönsä rauhassa. No näkee sitten ensi yönä.

Tupu, Hupu ja Lupu ovat kasvaneet. Vanhemmat uittavat niitä järven ympäri etsimässä sopivaa syötävää. Välillä nousevat takarannan kalliolle lepäämään. Onneksi eivät ole joutuneet kettuemon saaliiksi ja nyt ovat jo niin isoja, että taitavat selvitä vaaroista. Muuten viimeisetkin talitintin poikaset ovat lentäneet maailmaan ja rannalla ei kuulu sirkutusta, vain kurkien huutoa ja muutaman lokin kirskuntaa. Kesän konserttitarjonta on siis ohi.

Kukkamaalla on menossa valkoisten kukinta. Ja vaaleanpunainen kärhö avaa uusia nuppujaan. Iso hirvenjuuri kukki täysillä kotona, niemessä vielä nuppuvaiheessa. Iristen kukinta on jo ohi. Kohta onkin taas syysleimujen aika. Mutta siihen saakka nautitaan lämmöstä. Talvella on sitten kiva muistella, miten aurinko paahtoi täydeltä terältä. 
Kotona meillä oli yöt huippuimuri, pöytätuuletin ja kattotuuletin pyörimässä, ikkunat auki eli läpiveto. Silti nihkeys tuntui lakanoissa.
Niemen nokkaan hankittiin ilmalämpöpumppu, ihan hyvä hankinta, sillä ainakin helteillä saa mökin helposti viilennettyä, vaikka hellassa pitääkin tulta ruuan laiton aikaan. Ja syksyllä sitten puhallutetaan lämpöistä ilmaa mökkeröön.

Soromnoo. Tää lähtee nyt uudelle uintikierrokselle ja uittaa tän kitisevän Romeon myös. Ehkä vesi häntäkin viilentää....Hih.